Syyspäivän tasauksen jälkeen pitkästyn.

Valon ja pimeän jyrkät vaihtelut

lyhyt on hetkessä hämärän kauneus.

Villiviini on punainen.

Talon kerätessä lämpöä juovun yksin

laulan ilottoman kansan lauluja

kasvatan rukiista juurta.  

Kuvittelen silmiesi alle tummat terälehdet

ripsien väliin kesän kasteet.

Yöt leikkaavat unettomia ajatuksia

halkaisevat aukkoja eiliseen.

Yksinäisyys suomuilee iholla;

Ilman sinua olen sietämätön itselleni.

Piirrän palaneen puun hiilellä

viivoja oven pieleen. Tulisit.

Päivisin etsin ruumiini ääriviivoja

kävelemällä pitkiä matkoja.

Kesä rakensi hauen selkäruodosta veneen

seilasimme syvän taivaan kohteisiin

Linnunradalta löysimme joutsenen kantavia siipiä.

Nyt aurinko on Kauriin kääntöpiirin yläpuolella.

Syyn ja seurauksen Saturnus juhlii ja minä

sytytän suuria kokkoja kuin esivanhemmat.

Valaisen polkusi, että löytäisit takaisin luokseni.

(c) Lealiisa Kivikari

[Runo 2013 ilmestyvästä kokoelmasta Talo Kalliosaarella]