HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012


Sielun maisema

Maalaan maisemaa, 
valkeaa
sielun maisemaa

Sielun, joka vaelsi
luonnon ja ihmisen kautta
omaan itseensä

Sielun, joka eksyi matkalla

Sielun, joka ei osannut levätä

7 kommenttia:

  1. Pidän tästä runosta todella paljon. Noista lopun sanoista selviää paljon monen ihmisen kokemuksesta "Sielun joka eksyi matkalla
    Sielun, joka ei osannut levätä". Jää sellainen ajatus että toivoisi että olisi jo oppinut lepäämään.

    VastaaPoista
  2. Ja sielu oli valkea ja oli vaellus
    ja sielu oli levoton
    ja oli matka ja oli oma maisema
    oli oma itse
    elämä (oma) piti elää itse
    eksyksissä
    Ja voih, miten oli lohdullinen ja lohduton
    yhtä aikaa.

    Oikein hyvä!

    VastaaPoista
  3. Voi Petri. Ja levoton sielusi on löytänyt myös runouden. Ehkäpä seuraavassa kirjassasi saamme nauttia luontokuvistasi ja runoistasi. Runosi herkistyvät runo runolta - menet kohti ydintä. Siitä minä pidän.

    VastaaPoista
  4. No enpä kyllä ekasta rivistä arvannut, miten pitkä maalausmatka, pitkä ja kaunis, tästä tulee.

    Kiitos.

    Riku

    VastaaPoista
  5. Minä nappaan tästä levollisesta runosta itselleni joka säkeestä ekan rivin, ja tajuan että näinhän se freelancerin joulu todella meni. Kiitos Petri!

    VastaaPoista
  6. Ja viimeisestä säkeestä erityisesti viimeisen.

    VastaaPoista
  7. Sielu on vapaa valkoinen.Asuu meissä, luonnossa ja ovat yhtä ja vaeltaa runossa,tauluissa yms on niiden henki.
    Sen on myös levoton, alati menossa jos ei pysähdy lepäämään. Runosi herättämiä ajatuksia kiitos.

    VastaaPoista