tiistai 4. joulukuuta 2012
neljännen luukun kohdalla
enkeli itki punaisia karpaloita
matalaa kyynelvirtaa
minun ei tarvinnut
katsoin kun kyyneleet valuivat
hitaasti
leveinä vanoina
suurten lapsensilmien alareunoista
monesta kohtaa
kullanruskeat kutrit
kehystivät lapsenkasvoja kauniina
kaunis enkelilapsi itki puolestani
(7.12.2009)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ensilukemalta tämä tuntui murheelliselta, toisella vapauttavalta - saa nähdä, mitä sävyjä ja tunnelmia tästä saan vielä uudemman kerran palatessani. Kiitos!
VastaaPoistaEnkelilapsi itki puolestasi, miten lohdullista.
VastaaPoistaMielenkiintoinen, tosiaan surumielinen teksti, toisaalta tästä tulee mieleen jokin vanha kirkkomaalaus, barokkimaisissa kehyksissä, tummansävyisenä, valon ja varjon kontrasti hohtavan enkelin ja sen taustan välillä. Symbolinen runo.
VastaaPoistaMaailmassa on varmaan paljon aiheita enkelin itkuille. Lukija ryhtyy ehkä miettimään, mikähän on runon "kertojan" tarina, ja miksi enkeli itkee mutta runon "minä" ei. Runo ei, niinkuin ei pidäkään, selittele liikoja, mikä tekee runosta juuri mielenkiintoisen.
aivan täss juur yks runo, jonka äärellä alkaa miettiä , pitäiskö tai olisiko syytä tietää runon takaa jotakin. Tieto voisi toisaalta selventää , mutta toisaalta taas, vesittää koko jutun. hmm?
Poistathanks Eeva.
Olen varmaankin tylsimys todetssani, että moni lapsi vierastaa puolukkahilloa ruokalautasella, aikuisen makuaisti hyväksyy happamia makuja huomattavasti helpommin. Tätä en kylläkään ensimmäiseksi ajatellut runoa lukiessani, mutta arkinen tilanne todella voi olla joskus erinomainen lähtökohta kiehtovalle kertomukselle tai runolle.
VastaaPoistaMinä pidän puolukkahillosta, mutta vierastin sitä tässä runossa. Minustakin tämä on maalauksellinen ja ehkä juuri siksi puolukkahillo teki sen mielessäni hassunkuriseksi.
PoistaMinulla puolukat kyllä vahvasti assosioituu runoissa Kalevalaan. Marjattaa. Naisen vereen. Ja sitä kautta luin tätä runoa, väkisinkin. En voi mitään sille. Ja sitä kautta runosta tuli hyvin koskettava ja itkun syystä hyvin kipeä.
Ja rohkenen ehdottaa runoilijalle, että puolukkahillon voisi vaihtaa (jos tahtoo verenpunaisen värin assoiaation) suoraan puolukoiksi, tai puolukan pisaroiksi.
Minä uskon, että enkelit itsevät. Aihe on koskettava. Nähdä haavoittuvaisuuttaa siellä, missä sitä ei mielikuvien mukaan välttämättä ole.
Minäkin ajattelin ihan tätä samaa Marjatta-kertomusta. Puolukkahan liittyi tähän Marjatan raskauteen. Puolukkaa tai marjoja tällaisena naiseuden symbolina on käytetty aika usein taideteoksissa kyllästyksiinkin asti, ainakin minua tässä hiljan eräässä teatteriesityksessä häiritsi kovasti sen alleviivaaminen, siksi pidin tässä tekstissä puolukkahillosta (inhosin sitä itse lapsena lautasellani), epäsovinnaisena ja tuoreena, jopa hieman "anarkistisen" naisrunon muutoin kovin kiiltokuvamaista taustaa vasten. Mutta puolukat, puolukanpisarat tekisivät siitä varmasti harmonisemman ja siten myös sovinnaisemman, helpomman runon, mutta riippuu tietysti ihan mitä kirjoittaja itse tavoittelee runolla ja asiasta ajattelee.
VastaaPoistaHei! Kiitän kommenteista. Alunperin enkeli itki veripisaroita, mutta koska enkeli itkikin puolukkahilloa, (joka ilmeni vasta yhdeksännen luukun kohdalla :)) päätin muuttaa jotakin. Mitä mieltä olette, palautanko tekstin alkuperäisen asun? Mietin lisäystä "itki puolestani puolukkahilloa" joka taas alkoi kuulostaa hieman hassulta.
VastaaPoistaVeri, niin arvelin, olisi aika klisee tässä yhteydessä ehkäpä - vaikka juuri siihen se assosioituu, minä olisin puolukka-linjalla - mutta mitäpä, jos enkeli piäisi punaisia marjoja/terälehtiä/punaisia pisaroita ??? yhteen liitetyissä käsisään ... - koska runosta kyllä ilmenee, että ne ovat kyyneleitä, jos enkeli olisi jo itkenyt niin kauan, että niitä punaisia pisaroita olisi yhteen liitetyissä käsissä. En tiedä tuli tällainen mieleen.
VastaaPoistaKiva kun joku bongasi tästä Marjatan, ei ollut tullut pieneen mieleen! Pitäydyn puolukkahillossa tekstin taustatarinan vuoksi ;)
VastaaPoistaHei Eeva vielä sellainen - lukija ei (koskaan) tiedä taustatarinaa, se on kirjoittajalle teärkeä, mutta lukijalle on tärkeää se lopputulos - kuina runo avautuu.
VastaaPoistaRunoilija on hyvä ja kirjoittaa vain puolukkahillot silmiin!
VastaaPoista