HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

maanantai 3. joulukuuta 2012



Syyspäivän tasauksen jälkeen pitkästyn.
Valon ja pimeän jyrkät vaihtelut
lyhyt on hetkessä hämärän kauneus.

Villiviini on punainen.
Talon kerätessä lämpöä juovun yksin
laulan ilottoman kansan lauluja
kasvatan rukiista juurta.  

Kuvittelen silmiesi alle tummat terälehdet
ripsien väliin kesän kasteet.

Yöt leikkaavat unettomia ajatuksia
halkaisevat aukkoja eiliseen.

Yksinäisyys suomuilee iholla;
Ilman sinua olen sietämätön itselleni.
Piirrän palaneen puun hiilellä
viivoja oven pieleen. Tulisit.


Päivisin etsin ruumiini ääriviivoja
kävelemällä pitkiä matkoja.

Kesä rakensi hauen selkäruodosta veneen
seilasimme syvän taivaan kohteisiin
Linnunradalta löysimme joutsenen kantavia siipiä.


Nyt aurinko on Kauriin kääntöpiirin yläpuolella.
Syyn ja seurauksen Saturnus juhlii ja minä
sytytän suuria kokkoja kuin esivanhemmat.

Valaisen polkusi, että löytäisit takaisin luokseni.


(c) Lealiisa Kivikari

[Runo 2013 ilmestyvästä kokoelmasta Talo Kalliosaarella]


8 kommenttia:

  1. Pimeän aikaa ja pimeänvoittoa. Hurjaa :) Kiitos.

    VastaaPoista
  2. "Valaisen polkusi, että löytäisit takaisin luokseni." Kiitos Lealiisa rakkausrunosta elämälle!

    VastaaPoista
  3. Tämä on hyvä runokokonaisuus, mutta ensi lukemalla tuo toinen säkeistö jäi mieleen. Kaunis tunnelma.

    VastaaPoista
  4. Tässä on niin monta huikean hienoa kohtaa, etten edes ala eritellä. Oih ja kiitos!

    VastaaPoista
  5. Paljon kiitoskisa kommenteista; ne ovat minulle joululahjoja.

    VastaaPoista
  6. Yhtäkkiä keksin mikä on tämä lukijan kylläinen tunne:
    lähes jokainen rivi on itsenäinen, pieni tarina,
    josta voisi kirjoittaa viisi kommenttia.
    Huh, vahvaa runoa!
    Kiitos.

    VastaaPoista
  7. juu, aivan kuin chr.kin sanoo, erittäin täyteläinen runo.

    VastaaPoista
  8. No oh-hoh, onkohan viimeistely mennyt tässä tapauksessa vähän liian pitkälle, jos näin on? Mutta kiitos kiitos.

    VastaaPoista