Sus scrofa
domestica. Sika. (Svin.)
Harjaskarvainen,
paksuruumiinen eläin,
nelijalkainen, jaloissa parilliset
varpaat;
ulko-ja sisä keskimmäisiä
pienemmät
Hammaskaava 3 4
1 6
1 4 3
......................3 4 1 6 1 4 3
Kuonon
päässä tonkii maata kaikkiruokainen kärsä,
johon
sieraimet aukeavat, silmät
pienet.
Mahalaukku
melkein yksinkertainen.
Se
synnyttää useasti vuodessa 10 - 14 sian poikaa
♂ Karju,
♀ Imisä sika.
Kotilätti
ompi sikopaja. Siellä
seisoma- ja makuutiloja
luonnollisessa
asennossa.
Talven
tullen haetaan kunnon kirves,
karsinasta
houkutellaan tallinpihalle iso sika,
aivoihin
isketään holkki
sika
kaatuu suorin jaloin,
veren
piirto lumessa, puroaa alas tietä
renkaiden
jälkikourua.
Kalttauspadan
kiehuhöyry
tanssii pienessä pakkasessa
takasorkka
takapotka
etupotka
etusorkka
ja kinkku.
.
.
© chr.
lähteet ja kuvat kirjoista Suomen Luurankoiset (WSOY 1909)
ja Skol-Zoologi (Weilin & Göös 1904)
.
Jippii!!
VastaaPoistaSepä kävi suoraviivaisesti ja kursailematta asiaan. Eläintiedettä ja kotitaloutta samassa paketissa :)
VastaaPoistaJa tuota me sitten syömme hyvällä halulla jos on vain kystä kyllä. Ei mitään lisättävää.
VastaaPoistaOlen ihaillut tätä runoa koko viikon, en ole sitä saanut sanotuksi. Pidän erityisesti lopun höyryn tanssista pikkupakkasessa, joka on samalla traaginen ja humoristinen. Potkat eivät enää pahemmin potki eivätkä sorkat edes sorki. Tulee mieleen eräs possu, jonka tunsin kauan sitten, ja jota en suostunut jouluna syömään! :)
VastaaPoistaMutta täsmennettävä on, että Porsaan nimi oli Nöpö ja se asui mummolan navetan tallissa. Vuosi taisi olla 1980 tai jotain sinne päin. Nöpö joutui kuin joutuikin joulupöytään.
VastaaPoista