HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kolme runoa talven taitteesta




1.

Ihmettelen miten

talven taite toistaa aina itseään

valkoinen samea huopa

sen alla
  
               päivänkakkarapelto

               kaikki keltaiset päivät


jokin muuttuu päivien kehrässä




2.

Keskeneräinen aamu-uni;

paukahdus

                ovet ja ikkunat aukeavat viistotuuleen

selittämättä

naapurin kissa kävelee suoraan lumihangen yli

villit linnut lentävät yhä kauemmas täältä

vedet paisuvat ympärillä

        
                  pelko on poissa




3.


Kauan sitten kadonnut palaa takaisin,

nyt

                 osaan uneksia elämäni

                 yhä tarkemmin

                 yhä kirkkaammin



Kuvittelen

että selviän ilman liikoja selityksiä





6 kommenttia:

  1. Terhi, tosi hieno, tyylikäs alku kalenterillemme.

    VastaaPoista
  2. Pidin kovasti kolmen runon sikermästäsi. Näistä tulee mieleen yksi sana, hellyys.

    VastaaPoista
  3. Kyllä, tyylikäs alku tosiaan.
    Ja selviät ilman liikoja selityksiä! Sirkka Turkka on kehottanut olemaan selittämättä.
    Oikein hyvä.

    VastaaPoista
  4. 1. Jäin pohtimaan alun ja lopun ristiriitaa, kysymystä "miten talven taite aina toistaa itseään" ja lopuusa toteamusta "jokin muuttuu päivän kehrässä" tätä on mukavaa pohdiskella, tietäen, että aurinkoiset pävivät ovat lumivällyna alla muistona.
    2. Kuva kissansta ja vielleitä linnuista viehättää tuttuudessaan.
    3. minut hurmaa "nyt

    osaan uneksia elämäni

    yhä tarkemmin

    yhä kirkkaammin"

    Seesteinen kuvittava ja pohdiskeleva runo juuri niin talvi. Tuntuu hyvätlä.

    VastaaPoista
  5. pidän paljon tästä kalenterin avauksesta

    VastaaPoista