Karhu (Ursa Minor)
Painan pään vasten ikihonkaa
maalla ja puulla on muisti, vedellä on.
Karhujumala asui täällä kerran
maasta nousi hampaita, sain ne käädyiksi kaulalleni
Lajin voima: vaisto ja taipumukset.
Ankara pohjoinen talvi. Sodimme, syömme.
Juhlimme, siitämme. Selviydymme
Honka huokaa korvaani - monta karhun kalloa
olen kohottanut; viskonut tarkasti taivaalle tähdiksi.
(c) Lealiisa Kivikari
[Runo 2013 ilmestyvästä kokoelmasta Talo Kalliosaarella]
"Lajin voima:vaisto ja taipumukset". Tuossa lienee myös 95 vuotiaan itsenäisyyspäiväämme sopiva ajatus. Ja kuinka karhun kallot loistavat tähtinä, jää mieleen. Hyvä.
VastaaPoistaJostain syystä ajatukset päätyivät Essi Kummun kirjaan Karhun kuolema.
VastaaPoistaPeijaisten kunniavieraalla on monta roolia, uhri ja sankari.
"Maalla ja puulla on muisti, vedellä on." On kiinnostava ajatus.
VastaaPoistaNiin minustakin! Ja kyllä nuilla kaikilla on. Muisti.
PoistaT Sari I
Mukavaa et joku muistaa ottaa kansanperinnettä runoihinsa. Lyhyt,ytimekäs runo jättää ajatusvaraa.
VastaaPoista