HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Kahdeskymmesyhdeksäs Luukku


Yllätysmomentti


Mustajää yllättää autoilijat - ensilumi yllättää meidät
Ensimmäiset viisi senttiä lunta yllättää meidät
kymmenen senttiä yllättää meidät
kaksikymmentä viisi senttiä yllättää
neljäkymmentä kolme senttiä lunta
kuusikymmentä kaksi senttiä
Kahdeksankymmentä yhdeksän
senttiä lunta yllättää meidät varmasti
Joulu tulee aina yllättävän nopeasti
joulunajan loppuminen, arjen koittaminen yllättää meidät
auringonvalo yllättää meidät
helmikuun pakkanen yllättää meidät joka vuosi
maaliskuun puro, ensimmäinen pajunkissa yllättää meidät
leskenlehti saa meidät hymyilemään
kuuntelemaan ensimmäistä peipposta
Kurkiauran saapuminen yllättää meidät
Kesän vihreys yllättää
Kärpänen yllättää meidät kesäkeiton äärestä
Valoisat yöt lyhenevät ennen kuin huomaammekaan
Kesän lyhyys yllättää meidät
Ensimmäisten vesilintujen syysmuutto yllättää meidät
aivan kuten ensimmäinen vaahtera keltainen lehti on odottamaton
Syksyn pituus masentaa meidät, mutta yllättäen kestämme
sitä ensilumeen saakka, jolloin taas koemme
lumihiutaleden ainutlaatuisuutta, ja hihkaisemme ihastuksesta
kun yllättäen näemme hangella
jalokivinä tähtitaivaan heijastuksen .

5 kommenttia:

  1. Tässä Jorman runossa on kyllä mainio meno päällä, todellakin, osaamme yllättyä. Me. En ole tullut ajatelleeksi. Niinkuin unohdammekin. Ja haluamme jatkuvasti yllättyä. Voi, jatkuvasti yllättyvä ihminen on lajimme nimi. Vaikka kalenteri kiertää ja pyörä pyöri. Kyllä yllättymisgeenikin vielä löydetään ja silloin me kyllä myös

    VastaaPoista
  2. Elämämme on täynnä yllätyksiä. Silloinhan ei koskaan ole tylsää. Tai no, muistan että syksy oli pimeä. Mutta sekin on jo nykyisen talven lumien alla.

    VastaaPoista
  3. Joulun yllätyksiä:
    yllätys oli luukun numero ja lisänä myös luukun yllätys.
    Monista näistä yllätyksistä huomaan aina yllättyväni,
    (sitä luulee jo kaiken nähneensä).
    Jorman runo on aina jormamainen yllätys ja
    yllätysyllätys, tässä niitä on monta.
    Mutta se ei ole yllätys, että pidän runosta.
    Pidän kovasti.

    VastaaPoista
  4. Näinhän me juuri me ihmiset yllätymme ihan kaikesta aina. Etsimme selitystä ja syytä, olemiselle, ilolle. Mistä ihmeestä me ihmettyisimme jos ei olisi näitä vuodenaikoja meillä. Kiitos Jorma.

    VastaaPoista
  5. Yllätystä vanhan ja tulevan vuoden välillä yli uudenvuoden. Kaipa tuo yllättymisemme on keskittyminen olennaisiin ja jätämme epäolennaisen sivummalle. Tiedämme sen, epäolennainen on osa olennaista. Siis annamme asioiden yllättää osin tarkoituksella ja toisin päin tiedä sitten. Jorman runo ei sinänsä yllätä muuten kuin yllätysten määrällä ja sai lukea yllättävän monesti vaikka
    alussa tuntui yllätyksettömältä kiitos miellyttävstä lukuelämyksestä.

    VastaaPoista