Saari

On karitarha, kalasarka

meren saari jossa on järvi

kutupelto, onkikulo

sininen suvantoruis

aironveto kerrallaan.

Meren saaren järvessä on saari

saraikkolato, maderiihi,

runsas eväsuova,

saaren keskellä lampi

uimme lohtukuun sirppiä

pohjaituja, aaltoilevaa verkkoruohokkoa,

ympäri ahvenvitahalmetta.

Kerran oli lammessa saari

se uitettiin hinaajalla rantaan ja pilkottiin,

helisi kalanluuviikate ja umpilaineseiväs,

kalahautakoukku.

Saaren kaksi koivua nostettiin kaivurilla ylös

ja kuorma-auton lavalla vietiin

pajupuroauma, karivierikarhi,

siimasiniketo,

pois ruokorinta-aho.

Kuva: Lasse Kantola/kotipiha/16.5.12

kultanokka
istui hiljaa
koivun
ylimmällä
oksalla
ei laulanut tavuakaan
keittiön kello
03.38

isosiä kysyi
miksi pyöreässä
liikkuu viiva
hoitaja kirjasi
sen raporttiin

isoisä halusi
leikkiä piiloa
peiton alle, päälle
alle, päälle
hoitaja kirjasi
sen raporttiin

olikin keltanokka
lauloi monta tavua



ja avautui
ennenkokematon
avaruus

loistava mielikuvitus ei ole geneettistä

kaikkein kamalinta
suorastaan karmivaa
ihmisen
elämässä on
lapsuus
esimerkiksi miksi
siksi, että

aikuiset sanovat
jotain muuta
kuin heidän
eleensä ja ilmeensä
kertovat
eikä lapsi
tiedä mitä se
tarkoittaa
näin lapsi tahtomattaan
joutuu oppikouluun
arvailemaan
tulkitsemaan
ja kun siihen
ei kykene
niin keksimään
luomaa kertomaan
tarinoita

dramturginen ymmärrys
ja verbaalinen avaruus
rakentuvat lapsen
lähiyhteisössä aikuisten
epäjohdonmukaisuudesta

"voi hyvänen aika kuinka se teidän tyttö keksiikään noita juttuja!"
"juu ei ole sukuun tullut, niin on hyvä mielikuvitus!"

ja kaiken
minkä lapsi keksii
on hänen silmiensä
edessä totta

karmeaa tästä
kaikesta tekee
se, että lapsi
ei voi mitään
asioille, ei ole muuta
kuin se totta
mistä lapsi
julmalla tavalla
saa loistavan mielikuvituksen
tarinankertomisen lahjan

ja mikäli lapsen
yksinäisyys on
mitattu ennen
jokellusta
ankaruuden tai onnettomuuden
pitkospuilla
hänestä saattaa tulla
ihmisenä
runoilija

Hiukkaset leikkivät valon alla ja mustassa suodattimessa
Ehkä
se on kolmen tuhannen vuoden takaista Egyptin hiekkaa
jade tai kultapatsaan ympäriltä
jossa tihenee hiven hallitsijattaren hiuslaitteen tomua
Yhä
vesi virtaa sitkeä puu pistää esiin
metrien syvyyteen on hautautunut sandaalinremmejä
laapiksella maalattuja naamion paloja
pöly
on
ikuista

tunnistettavia


maanantain tunnistaa
liikenteen
työkoneiden äänistä
yöttömän yön
tunnistaa
tarvitsee vain
yhdet villasukat
ei alushousuja
ollenkaan
kahvin tunnistaa
kun se ei
ole liian laihaa
vaan aloittaa
maanantain
on helppo olla

ei ole velvotteita
harrastaa, saa
kaulapantansa
takaisin
laskupinot
lattialla
pankkitunnukset
pöydän alla

eivät kaikki ihmiset
"näinä vaikeina aikoina"
ole materialisteja
on myös toisenlaisia
mutta heitä on vaikea
tunnistaa, paitsi
siitä heidät tunnistaa
että he käyvät
runofestivaaleilla

kokoomuslaisen tunnistaa
se tahtoo kehittää ja
pian on kivijalka purettu
lahtelaisen poliitikon tunnistaa
se piiloutuu lausuntojen
sisälle ja unohtaa
ihmisen kielen, kanssakäymisen

tunnistaako
itseään milloinkaan
maanantaina
kun kahvi
tip tip tip
ja sen voi ottaa
kuppiin ja viedä
kupin kuistille
myös itsensä
ja hetken
tunnistaa
kesäkuun
keveyden
sateen jälkeisen
tuoksun,
muistaa
menetetyn
ajan, lapsuuden
johon ei enää
koskaan
tahdo takaisin

Kirjoituspöydän tuoli pyörähtää
kevyesti ympäri

Minkä muotoisia ovat äänet
Sinisen värin aallonpituus on 460 nanometriä

Näillä alloilla keikun taukoamattomilla
enkä tiedä kantavatko
Luotan
luonnon oikeamielisiin mittasuhteisiin

en tahdo vanhentua Lahessa

isoisää etsimässä

sunnuntaiaamu
maito on hapantunut
naapuriin on mentävä
lainamaitoa
minä pääsen naapuriin
mies ja lapsi pääsivät sri lankaan
toinen lapsi pääsee kreikkaan
minä pääsen naapuriin
mistä tuntee sunnuntain
runoilijan lainamaidosta
suomalaisen kirjailijant
keskiansiot ovat 2000 euroa vuodessa
juha siro pääsi espanjaan
minä pääsen keittiöön ja pihalle
vatsasta kohoaa kurkkua pitkin
iso kimpale
minä pääsen sairaalaan
ajamaan isoisän parran
koko suku oli
isoisää etsimässä viime viikolla
paasilinna ei ollut asialla
vaan murtunut terveydenhuoltojärjestelmä
isoisä löytyi yhdeltä käytävältä
suuresta rakennuksesta
kukaan ei tiennyt kenen isoisä hän
oli, liekö kenenkään, tietokone ei
kertonut, mutta pojantytär oli sitkeä
kiersi kaikkia suuria rakennuksia
joissa lemusi paska ja käsidesi
meni rohkeasti ja julisti
tämä on minun isoisä
ja niin löysi isoisäkin hetkeksi
itsensä, unohti jo toisessa hetkessä
mutta pojan tyttärellä on terävä
muisti ja kieli, niin isoisä löytyi turvaan
miksi niin pientä isää sanotaan isoksi
minä en tahdo vanhentua Lahessa
täällä heitetään keuhkokuumeiset potilaat
kadulle ja ne jotka eivät muista mitään
kyyditään Levon krematorion taakse
miettimään: mitä tuli tehtyä, kun et kertonut oikeaa osoitetta
mistä tuntee sunnuntain
vierailuaika on aivan sama
ja nyt saan kahvin lainamaidolla
sunnuntain taivas on tyhjä
minä pääsen taivaaseen
sanoi isoisä
mutta ei vielä lähtenyt

Arjen äärellä?

jos en maalaa
tai kirjoita
tai ohjaa kirjoittamista tai maalaamista
jos en lue lehteä
tai kirjaa
tai ole sähköisten sanojen äärellä
jos en hoida isoisää
tai lapsia
tai lenkitä koiraa ja ukkoa
jos en tee ruokaa
tai siivoa
tai pese pyykkiä
jos en puhu puhelimessa
tai kadunkulmassa
tai kylässä jonkun kanssa
jos en polta tupakkaa
tai juo kahvia
tai meditoi ja rukoile
jos en ole saunassa
tai suihkussa
tai katso tympääntyneenä telkkaria
jos en juo skumppaakaa, enkä siideriä

niin mitä ihmettä mulla on tapana tehdä lauantaisin?

ja miksi niin usein on
maha kipee
päätä särkee ja
vituttaa
tai nukuttaa?

"inspiroituneena" Parnasso 3/2012
s.9 ja 16-19

Tuuli lennätti omenankukkien terälehtiä
keskiviikkona, torstaina

perjantaina tyhjät puut

odottaminen on pitkä
kukkiminen lyhyt

surettaa kalliohuntu, hän
heitti jo laahuksen

jos unikot jäisivät mukuloille
aika seisahtaisi edes tunniksi

vasta alkava kesä
olisi alkava -

Lomalastuja

Lomalla I

Siellä missä nyt olen, esineet,
ja mikseivät myöskin asiat, ovat aika-ajoin hukkassa
(vaikka olemmkin kaukana Sibbo-Vargarnoista).
Toin mukanani rasian johon tarpeelliset
voidaan laittaa talteen. Sen nimi on talte.

Ne ovat nyt uunin reunalla rinnakkain; hukka ja talte.
Niihin talletetaan ne, joihin vähän väliä on tarpe.


Lomalla II

Kaksi yötä olen nukkunut vihreän langan päällä
(samaan rykelmään mahtuu ajatus Saarikoskesta
katsomassa Stalinin pään yli ulos)

Lanka on lakanan ja patjan välissä.
 - Olkoon, ei se haittaa.
Saattaa siellä olla hiukan kotiliettäkin, mutta
Suomen luontoa siellä ei ole - käpy selän alla -
en nukkuisi niin hyvin enkä kuikan
keskiöinen huuto korvissani

Koira juoksee rannalla

nainen pulahtaa avantoon

vanha
hopeapaju viilletty kannoksi moottorisahalla

hopeiset
oksat sairaalasängyn patjalla
                                        kuolemassa

Ihminen on sanonut ettei osaa
ja
toinen huomaa että hän on jo osannut
liikumme
niin ettei pää ehdi mukaan

silmä
tietää heti

suu
puhuu niin kuin silmää ei olisi

Sofia
Sinähän näet hänen päällään mustikansinisen villapaidan
Hän
pukee sen aina kun on ikävä
kun
on eksyksissä
ja
katoaa sienimetsän vihreään

Lealiisa Kivikari 2012

Anna kuvan viedä, ja sanojen soljua. Löytyykö kuvaan runoa/mietettä/ajatusta. Odotan mielenkiinnolla.

Forget me not 2

Toukokuussa kalliohuntu varisti kukkansa.

Muistiin jäi tuoksu. 

Pimeässä mustarastas laulaa

kuiskaa sininen matto omenapuiden alla: forget me not.
-
Ja kahta päivää myöhemmin 
omenapuiden kukat 
laskeutuvat
siniselle tanssilattialle
kuin luonnollinen hengitys tai uni
edelleen
keltanokka, kultainen
laulaa, laulaa, laulaa.

Kotipiha 2012

Forget me not 1

Jokaisen kadun kulmassa

silmäkulmasi

tien poskella silmiesi 

pisara.

Jokaisen kevään linnulla 

laulusi

niittykukan ehdottomuudella

nimesi.

(Julle-veli 1953-2005)

Nevski prospektilla iltapäivälllä klo 3

Älkää tulko kertomaan minulle Pietari Suuresta

hänen suunnitelmistaan

aikaansaannoksistaan

perspektiiviharhoistaan



tai Puškinista

hänen korkealle kurottelevasta hevosestaan

kaksintaistelustaan



älkää tulko kertomaan minulle kansoista

jotka puhuvat eksoottisia kieliä



(suomalaisista, jotka voittavat jääkiekko-ottelun verta suupielessään,


tai Mannerheimistä

hänen talostaan

salaisuuksistaan)



Historian pikku yksityiskohdista

kahvilassa terässillan luona

missä ovien lukot salpautuvat yhtäkkiä

taotut kukkakoristeet

puhkeavat kiiltävään kukkeuteensa


Näytelmistä,

ohjatuista rituaaleista,

niiden paikoista tai muodoista,

ilmaan heitetyistä sivulauseista,

jotka ohjaavat liikennettä,

seisovista patsaista, kivistä,

joista tämä kaupunki on rakennettu.



Ne jauhautuvat tienposkissa pieniksi murusiksi

piikkorkojen alla

nahkasaappaiden askelissa





niitä nälkäiset linnut syövät

Lealiisa Kivikari: Väinämöisen veneretki halki linnunradan 2012

Toukokuun ohut hämärä, pian kukkivat

varjot, västäräkin pyrstösulat piirtävät

kirjaimia pihanurmella; odotuksen

venyviä aakkosia, jotka putovat

vuosikymmenten lävitse.

Lealiisa Kivikari: Yksityiskohta maalauksesta
Talo Kalliosaarella 3 / 2012

Yksityiskohta maalauksesta: Talo Kalliosaarella 2 /Lealiisa Kivikari 2012

    On vain saari saaressa

Vensisangot on nostettu kumolleen saunaan

matot rullattu ja viety kamariin, ainoa ääni

on ujeltava tuuli

se korjaa mukaan mitä tielle sattuu: 

sulkia, muistilappuja, pikkulintujen varpaita.

aamuisin kallion kupeissa on jäävettä

metsän reunassa helmiä

puolukan varvuissa kirpeitä muistoja.

Hämärässä maistuu kylmä

punainen, huulet rohtuvat 

mitä syvemmälle marraskuu syö silmiä.

kattoa puretaan
                 klops
                 klops työmiehet heittävät lautoja


kuuleeko paremmin joku
asukas tai räystään alle pesinyt pääskynen


mitä kuulee(ko)
                vanhan laudan tarinan, tuulen puheen
                 hylätyn vinttihuoneen, maitohampaan säryn


kattoa puretaan
                 naapuritalossa, aidan takana
                 orapihlajan ylitse on näköyhteys


kuistilta katselen, posteljooni kulkee ohitse
                  
                  minunkin selkäni takana
                  turhauttava, odotus:

ameriikka

Ontarion yksinäisyyden alla 

           Silmiesi Suurten Järvien vesi

Huultesi Manhattan
Jalkojesi  Chile
                Mato Grosso

Yön tuhatviisisataa tyynyä

ja                 värillisten lakanoitten meri

Keskivartalosi Venezuela

Tanssiin, kutsu

Tule
tanssi minua niin 
kuin Elämä virtaa 
suonissani soluissani
suutele 
nikamani taipumaan
laulamaan
hengitä minua niin 
kuin Kaikkeus rytmissä
pyörivän liikkeen
ellipsiin
supistuvaan 
laajentuvaan 
voimaan
tule tulethan
niin kuin aamu 
ensimmäisenä yhä
uudelleen 
sarastuksessa
tulella käärmeen 
kielen
veden siivillä
vesilinnun
ui minua niin
kuin veden selkää
rankaa pitkin 
juuresta 
latvaan 
uudelleen
vielä
ylös ja alas -

uudelleen
vielä
tule                       

Kuvittelin Sofian muistaessani muutamat lauseet jotka olin hänestä koskaan kuullut
Hän
joka sinut mainitsi puhui sinun äänelläsi

Jälkeenpäin käsitin miksi hänen poikansa lähtiessään jättivät jälkeensä

varmuutta ja rauhaa

sitähän he vasiten olivat lähteneet tuomaan!

He
olivat pehmeä kallio johon nojatessa jäivät aina valot palamaan!

Kolme ikkunaa

Helisevä metsä

tuulenkaataman kannossa ikkuna,

vuokko.

Hiirenkorvat, kaukaa koputtaa käki,

kalat availevat tyyneen ikkunoita.

Pilven ikkuna

metsä kurkottaa.

(kuva, chr.: Enäjärven Kontinpohja 10.5.12 klo 21)

Huom!! Runopuulaaki

Vuoden 2012 karsinnat ja finaali

Viimeinen kahdeksasta alueellisesta karsinnasta runoillaan ravintola Teerenpelissä Lahdessa tiistaina 22.5. klo 18:00 alkaen. Lisätietoja antavat ja ilmoittautumisia ottavat vastaan Osmo Hokkanen: 0400 843 189, osmo.hokkanen@gmail.com ja Natalia Kylmänen/Runomaraton 03 7522 224.

antakaa koiran haukkua, kissan kehrätä ja
ihmisen puhua omalla kielellään.

verryttelyä 2/2012

tyhjä

katosi. ei löydy etsimällä
enää koskaan, on kokonaan pois.
jätti kotinsa. muistiko sulkea ovet,
kahvinkeittimen, puhelinvastaajan vai
onko sillä enää merkitystä.

minne mahtoi mennä
sielujen odotussalonkiin
onko se lähempänä taivasta vai maata
onhan siellä lämmin
jos veri ei kierrä jalossa paleltaa ja tulee nykimisliikkeitä.

miksi ylipäätään
tällaisia hylkäämisiä tapahtuu,
että itsensä jättää.

en tiedä. minäkään.

Uskallanpa heittää teeman: Ikkunat, peseminen

Irtoaako keneltäkään?

verryttelyä 2012/1

Oli aika, kun keittiön ikkunassa oli pienen nenän ja pienten sormien jäljet
aika, jolloin kissaan tassun pyyhkäisyt, koiran kuonon paksu viiva.


Ihmisellä on liikaa aikaa odottaa, vaikka hän väittää muuta.
Jotain tai jotakuta toista tulevaksi tai kotiin palaavaksi. 


Katolta putosi lunta, pesuhuoneen ikkuna särkyi. Ilmastoidut ajatukset.


                                        Ja on niitäkin, jotka kulkevat ilman ikkunoita
                                        ilman lähtöjä ja paluita.
                                        Kerran pihasta lähti mies mustissa vaatteissa 
                                        joku hänen sisältään huusi
                                        ei minulla ole kotia, ei minua kukaan odota. 
                                        
Nyt päiväkodin lapset juoksevat kevätmetsässä
turvaliiveihin asennettuna silti et miltään mitään voi varjella
vaikka kaiken varalle ottaisit rokotuksen.


Koira löytää kyllä vainun, jäljen jota seurata, mutta entä ihminen -


[ehkä on vain parempi pestä ikkunoita, eikä ajatella niiden pesemistä
ajatukset kuitenkin sotkeentuvat edellisöisiin, eikä mitään näe läpi.]




(Jormalle ja CHR:lle kiitos innoituksesta)

Kirkastuspäivä

Kolmen vuoden välttelyn jälkeen pesin ikkunat
                 > heti parisuhde  näyttää kirkkaammalta
                 > läpinäkyvämmältä
ei  suhteen suttuista omaa kuvaa
sormien jälkiä, unien tahroja,
pelon ilmapiiriä                    poistuvien askelten ääniä, enää



 *******
ps. Chr. kirjoittaa  samasta iltapäivästä Rikkaruohoissaan.
(aivan erinomaisen eritavalla)
http://rikkaruohot.blogspot.com/2012/05/poytakirja.html?showComment=1336297274685#c7816536934484091724

KEVÄTSADE

Lehdetön koivikko on rikkinäinen sateenvarjo.

En jaksa ottaa kevättä vakavasti

Oi Kevät!

Oi kä'ärpänen, oi ki'imalainen
sinun verkkokalvosukkasilmäsi
Ke'evät, sinun ampiaisvyötärösi
Sinun surinasi , sinun oksiesi suhina       
kainaloittesi puro
pälviesi bikiniraja
upottavien lantioittesi ranta
ohimoittesi pohjoisenpuoleinen lumi
Sinun iha(na)n karhean tuuheat jalkasi

Aalto

                                                                                                Transformaatio / Otsotar

Painan pääni vasten ikihonkaa

maalla ja puulla on muisti, vedellä on.

Karhujumala asui täällä kerran

maasta nousi hampaita, sain ne käädyiksi kaulalleni.

Lajin voima. Sen vaisto ja taipumukset.

                                                     Ankara pohjoinen talvi.

                                                     Sodimme, syömme. Juhlimme, siitämme. Selviydymme 

Honka huokaa korvaani - monta karhunkalloa

olen kohottanut; viskonut tarkasti taivaalle tähdistöksi.

22.4.2012

Kevätkohmeinen kärpänen
parvekkeen
                 pöydällä
yrittää kiivetä lasipurkin kylkeä
kellahtaa selälleen
uudestaan yrittämällä
pääsee kannen päälle

Uni unohti hakea minut
jäin keskeneräisen kirjan sivuille

niin kuulin ilon äänen
huhtikuussa aamuyöllä

sateen lävitse
mustarastaan laulu.

Kevätaamuna

                                    On
outoa kuulla vakaata ihmisen puhetta,
käsittämättömiä sanoja keskellä
koko taivaankannen alipuolisen maiseman
täyttävää sirkutusta,päättymätöntä leperrystä
tanssia & kuherrelua

            runoilija ja muusa kritiikkikurssin jälkeisenä päivänä

Runoja pääsiäisen jälkeen

Kuuntele jäätikön ääntä

syvien railojen murinaa,

huokauksia,

voihketta jalkojen alla.

Haikea on kylmän virran kurkkulaulu.

Jääkö jotakin kesän yli pysyvää?

Napaketun askelen kannan.

------------------

Vanhan hevosen laukka keinuu,

poskilla pilvien liike.

Kutsutaan sitä vapaudeksi.

Luolan kupeessa eväsleipä

ja puro juomista varten,

ylitsevuotava kämmen.

Kuin hiekka ja hymy,

muren tarttuu suupieleen.

Haluan pitää sen siinä aina,

 pyyhkiä hellästi pois.

 -----------------------------

Vapaana kasvaneen hevosen vakaa askel

kivillä, vuoripolulla, aurinkopurossa.

Ajatus, joka kantaa levännein voimin

vaikeassa maastossa.

Kaikessa ilossa

suuremman lauman rauha.

Muistikirjaan jäänyt merkintä

on seurannut minua läpi elämän.

Samaan aikaan kanssani syntyi vanhus.

Karheat kädet, paksut verisuonet

hopean harmaat suortuvat.

Jo ennen muistin merta pesin

kieleni huolella, ja hampaat.

Hiukset ja sydämen, eikä kukaan toinen

saanut auttaa, ainoastaan sinä.

                             Lapsi ei jää yksin hän on aina kanssasi.

Puhtaudesta syntyivät unet, tähdet ja tikapuut.
Korvot räystään alla viattomuutta tulvillaan.

Painon nimi

Fyysikko tutkii aineen olemusta
Teologi pohtii aineettomuuden olemusta
 ja
Runolija siinä välissä

laskee energian painon
ravitsee hyvän ja pahan tiedon puun
kumoaa maljan, rikkoo ruukun

kannattaa kämmenellään
sekä näkyvää että pimeää ainetta,
piirtää aineettomuudelle muodon
                             kertoo sen tarinan

Mistä paino putosi?

        Sano sydämen tilalle toinen sana

        hengitä kuitenkin.

Maahan saakka!

        Muuttuiko sateeksi, tekikö lätäkön

        kuka siihen astui?

        Kuka sanoi? Kivi muuttui vedeksi.

Viimeinen säse voisi olla myös:

Sanoiko joku

        kivi, muutu vedeksi!

(Hatusta heitettyä; ihmisen selitysmalleja:)


Onko myös universaali ajatustapa kulkea tapahtumiin sisälle?

Psykologinen selitysmalli etsii sisäistä lasta, aikuista, vanhusta.
Leikkivää, hylättyä, luottavaista. Tarkastelee heijastuspintoja
sitä, kuka reagoi? Luin eräästä kirjasta: parempi on
jos ei reagoi ollenkaan. (Olen tästä toista mieltä.)

Entä, jos sinussakin asuu ihminen, sukupuoleton?

Jo sanana universsali kehottaa kohoamaan tai laskutumaan,
siirtymään syrjään, tarkastelemaan sisäisesti, mutta ulkopuolelta.

Ehkä joudut hyväksymään iättömyytesi.


* * *

Tapahtumiin kuljetaan sisälle välittömästi sillä energialla
tai ragointitavalla joka sinussa resonoi juuri olemassa olevaa
tapahtumaa. Psykologia määrittelee minkä ikäinen sisäisyys
sinussa kohtaa kunkin tapahtuman, antaa ikäjaksolle nimen.

Se ei riitä minulle. En tahdo lopun ikääni
laskea loukkantuneiden lukumäärää

Uhmakkaasti ihmettelen.
Mikä on usiversaali lähestymistapa?


* * *

Aivan kuin siinä ei olisi mitään outoa
että mies juo kahvinsa huhtikuun kalseassa ulkoilmassa.

Verrattuna mihin.

Jungittarien ajatuksenvaihtoon.

Ystävä tähtien takaa / sekatekniikka 2011 / Lealiisa K

Juhlapäivä

Agricolan päivä ja Elias Lönnrotin syntymäpäivä.

Kielellistä juhlaa!

"Ladun hiihdin laulajoille,

ladun hiihdin, latvan taitoin,

oksat karsin, tien osoitin.

Siitä nyt tie menevi,

ura uusi urkenevi,

laajemmille laulajoille,

runsahammille runoille

nuorisossa nousevassa,

kansassa kasuavassa."

Kuuntele yön nopeaa laulajaa

se on lennähtänyt majakan katolle.

Myrskyn lävitse se puhuu

puhdistavalla äänellä.

Runo luo oman maailmansa

uskalla katsoa vain itseäsi.

Nouset portaita ylös kuvitellen

että matka on vaivalloinen.

Tämä on alku, sanoo lintu

sinun suullasi.

Niin kuin pensselin siipi halkaisee

värikkään railon kankaalle

taivaalla salamat kuin valonuolet

olet nopea oivallus

kaikesta minkä jo tiesit

ja tulet tietämään.

Kuuntele, sinun suullasi

yön lintu laulaa ainutkertaista lauluaan. 

.

Sinä maalasit
maailman upeimmat parittelevat perhoset
niin kuin suutelisivat nurmikkoa
Mutta

- Mistä olet löytänyt värit joita ei ole?

Hän vilkaisee Astronauttia
- Sinun matkakertomuksistasi!

Hänen entiset värinsä eivät kertoneet
tarpeeksi siitä missä hän oikein eli

hän oli tainnuttava

Kaikki olosuhteet vain on tullut
esitettyä mahdollisilla instrumenteilla
Jokin mullistus saa kaiken päälaelleen
eivätkä entisen portit enää avaudu

Vesi tippuu nurkkarännistä
kivihileelle
Hikoiltuani heitän sukat ja puseron ulkoiluhousut
pesukoneeseen
suihkutan ihoni ja puen uudestaan
Tutuissa paikoissa ajatukset tottuvat itseensä

Tahtoisin pyöräyttää pallon kymmenen kertaa ympäri
ja alkaa uudestaan ihmetellä missä olen
opetella puhumaan jotain kieltä
olisin
määrittelemätön liikkuva olento
Yhtään tuttua ei olisi päätynyt samoille seuduille vuorille
laaksoon tai kaupunkiin

Ottaisiko eläinmaailma
vastaan yhden lajitoverin
vai museoisivatko löydön
ja leikkisivät leikkinsä loppuun
ne
osaavat kaiken missä tahansa

tässä kylässä joka ei ole pyörähtänyt ympäri

laitetaan kokoajan laitteita päälle ja pois
kuvat luovat olohuoneen
asiat pysyvät
laitteen mahdollisuuksien mukaan