Forget me not 2
Toukokuussa kalliohuntu varisti kukkansa.
Muistiin jäi tuoksu.
Pimeässä mustarastas laulaa
kuiskaa sininen matto omenapuiden alla: forget me not.
-
Ja kahta päivää myöhemmin
omenapuiden kukat
laskeutuvat
siniselle tanssilattialle
kuin luonnollinen hengitys tai uni
edelleen
keltanokka, kultainen
laulaa, laulaa, laulaa.
-
Ja kahta päivää myöhemmin
omenapuiden kukat
laskeutuvat
siniselle tanssilattialle
kuin luonnollinen hengitys tai uni
edelleen
keltanokka, kultainen
laulaa, laulaa, laulaa.
 |
| Kotipiha 2012 |
Forget me not 1
Jokaisen kadun kulmassa
silmäkulmasi
tien poskella silmiesi
pisara.
Jokaisen kevään linnulla
laulusi
niittykukan ehdottomuudella
nimesi.
(Julle-veli 1953-2005)
Pienet runot muuttuvat siirtyessään kammarista toiseen kammariin :) viimeisin sisäavaruudessa.
VastaaPoistaYlellistä nähdä ja elää tuo kasvun ihme.
VastaaPoistaHörh! Onpa siinä sininen matto.
VastaaPoistaEi tuo kuva oikeastaan tervitsisi runoa seurakseen. Runollinen kuva vaaleaa sinistä ja vihreää seuranaan valkeat kukat ja valo kohdillaan.Hennot värit ja valo tarviiko muuta. Mielikuvitus lentämään. Runo täydentää hyvin kuvan tunnelman.
VastaaPoistaEipä tarvitse niin - kumpikin toimivat ilman toisiaan tai toistensa kanssa. LSP:blogi kun on prosessiblogi, niin täällä voi kokeilla kaikenlaista kuvilla ja ilman.
VastaaPoistaItseasiassa moni kuva ja runo, sama maalausten kanssa. Sanat vievät aina johonkin suutaan, ohjaavat lukijaa/katsojaa enemmän kuin kuvat, jotka antavat enemmän tilaa.
Kiitos kommentista nimetön, ja tervetuloa LSP:n maailmaan -
uudelleenkin. Itseasiassa sain kommentistasi idean...
Lisäsin nyt vielä tuon ensimmäisen lemmikki-runoni. Olen päättänyt ellen kymmenen niin ainakin viisi kertaa etten kirjoittaisi kukista... puista... metsästä... mutta mitä muuta sisämaassa voi - uneksia merestä, paeta kalliosaarelle pääsemättä seiltä pois :)
VastaaPoistaKiitos Lealiisa. Sanoit osuvasti runosta, kuvista ja maalauksista. Niillä on oma tarinansa ja se on lukijasta/katsojasta kiinni miten löytää niiden hengen sitten lähteä retkelle luovuuden lähteille. Kirjoitettu ilmaisu tosiaan ohjaa enemmän ja kuvat/maalaulset jättää ilmaisulle tilaa. Olen tutustunut blogiinne hissuksiin ja ymmärrän mitä sanot, mutta näin sen kuuluukin olla tilaa missä ajatukset yms.
VastaaPoistaluovuus saa temmeltää. Luonnosta lyötää paljon ideoita, joskus vain pidettävä taukoa siitäkin. Monesti olen istunut meren äärellä Kopparnäsissä nauttimassa luonnosta olemisesta osana sitä. Sisämaassa on paljon vettä kaikkea hienoa Kiikunlähde, Hollolassa, tee retki. Suppakuopat harjualueella Karpalon mäkinen luona.Lisäyksesi on koskettava herkkä kiitos