loistava mielikuvitus ei ole geneettistä
kaikkein kamalinta
suorastaan karmivaa
ihmisen
elämässä on
lapsuus
esimerkiksi miksi
siksi, että
aikuiset sanovat
jotain muuta
kuin heidän
eleensä ja ilmeensä
kertovat
eikä lapsi
tiedä mitä se
tarkoittaa
näin lapsi tahtomattaan
joutuu oppikouluun
arvailemaan
tulkitsemaan
ja kun siihen
ei kykene
niin keksimään
luomaa kertomaan
tarinoita
dramturginen ymmärrys
ja verbaalinen avaruus
rakentuvat lapsen
lähiyhteisössä aikuisten
epäjohdonmukaisuudesta
"voi hyvänen aika kuinka se teidän tyttö keksiikään noita juttuja!"
"juu ei ole sukuun tullut, niin on hyvä mielikuvitus!"
ja kaiken
minkä lapsi keksii
on hänen silmiensä
edessä totta
karmeaa tästä
kaikesta tekee
se, että lapsi
ei voi mitään
asioille, ei ole muuta
kuin se totta
mistä lapsi
julmalla tavalla
saa loistavan mielikuvituksen
tarinankertomisen lahjan
ja mikäli lapsen
yksinäisyys on
mitattu ennen
jokellusta
ankaruuden tai onnettomuuden
pitkospuilla
hänestä saattaa tulla
ihmisenä
runoilija
Juuri noin se oli minunkin lapsena ollessa. Näin mitä aikuiset eivät huomanneet. Ajattelin että ei se noin ole kun he sanovat minä näin miten se oli kun se oli silmien edessä.Runoilijuus lienee juuri tuolta jostain kotoisin!
VastaaPoistaTällainen pätkähti päähäni, en tiedä mitä mietin. tai tiedän, luettuani uuden Parnasson olen taas kerran miettinyt tätä "ammatinvalintaa" kirjoittamista - miksi sitä ei voi vaihtaa, miksi kirjoittaminen on rakentanut kokonaisen maailmankuvan ja tavan katsoa, aistia, tuntea, ajatella > mistä se on lähtöisin, voiko sitä valita, lopettaa. Se ei lähde ihmisestä niin kuin täi löylyssä. Se on vain. Raskaita ovat taas kesäkuiset päiväni, vaikka niin odotin kesää.
VastaaPoistaToivon että raskaus väistyy. Olen aloittanut Doris Lessingin omaelämäkertaa ja siinäkin ilmenee heti tuo lapsen näkökulma maailmaan heti hyvin pienenä jotkut vain näkevät miten maailma makaa.He tekevät huomioita. Olen vasta alussa kirjaa mutta vaikuttaa aivan hienolta.
VastaaPoista