HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

tiistai 19. kesäkuuta 2012


Kiltalassa

Suu täynnä merkkareita
pölisevällä hiekkatiellä.

Siinä koronapelissä
oli puiset, kuluneet kiekot.

Illalla laitoimme siilille maitoa
katselimme lepakoita
ja turilaita
jotka kuuli äänestä jo kaukaa
kuin pieni helikopteri
ja isoja yöperhosia
jotka pyrkivät lampun valoon.
Miksi ne ovat yöperhosia
jos ne kuitenkin
haluavat valoon?

Järven pinta oli tyyni
Äiti silitti päätä
sanoi: silmät kiinni, Pieto,
nyt laitetaan hyttysmyrkkyä.
Sellaisena haluan 
sen muistaa.

Kiltalan.
Kesän.
Tyynenä.

5 kommenttia:

  1. Muistojen kesät erottuvat tunnelmaltaan heti. Niissä on eheys ja rauha ja usko kaikkeen hyvään.

    VastaaPoista
  2. Suloinen muisto.
    Mutta korona jää outona alkuun kellumaan. Liittyykö se merkkareihin? Kerro siitä lisää, joku yhdistävä linkki.

    VastaaPoista
  3. Chr: Hyvä pointti tuo korona-merkkari-yhteyden uumoilu ... se on vain tajunnanvirtaa... amatöörin tajunnanvirtaa :)

    VastaaPoista
  4. Minä jäin oikein tätä runo miettimään. Luin tämän päivällä ja päikkärit vähän venyivaät ja heräsin puoli yksi yöllä ja heti tämä runo oli mielessä.

    Herkkä, runon minä poikasena. Lapsuuden kesä ja suloisuutta. Minulle koronanappulat kuuluu jotenkin olennaisena osana tähän runoon ja tulee velivainaat mieleen, hiekkatie ja vatsasta tuntuu kun lujaa ajaetaan, tikkaa heitetään, koronaa pelataan, uidaan - osaan sijoittaa sen omaan muistikarttaani.

    Sen sijaan avainajatus runossa mielestäni on

    "Sellaisena haluan sen muistaa."

    Ja kuin vielä itseään ja lukijaa vakuutellen runoilija lisää:

    "Kiltalan.
    Kesän.
    Tyynenä."

    Oliko se lopulta tyyni, vai halutaanko me muistaa asiat tietynlaisina. "Ajatteleminen on muistamista" luin erästä toista runoilijaa ennen kuin nukahdin. Ja nämä kaksi lausetta yhdistettynä saa minun mieleeni sen hemmetin kanahäkin omasta lapsuudestani. Miksi isän piti poltaa se kännipäisään yhtenä juhannuksena, oli kuulemma ruma. Silti se oli minusta perin outoa ja pelottavaa. Vettä satoi ja isä heittää pensaa vanhaan kanahäkkiin ja se lopulta syttyy... oliko se tapahtuma niin vai haluanko muistaa sen sellaisena? En tiedä.

    Kiitos Petri. Rnosi herätti minussa paljon ajatuksia ja vei minut omiin lapsuuden kesiini.

    VastaaPoista
  5. "Sellaisena haluan sen muistaa" ehkä onkin ikään kuin avainajatus. Koska kaikki sen ajan muistot eivät ole välttämättä positiivisia, ainakin jotkut muistot haluaa muistaa hyvinä.

    Kiitos kommenteista

    VastaaPoista