On karitarha, kalasarka
meren saari jossa on järvi
kutupelto, onkikulo
sininen suvantoruis
aironveto kerrallaan.
Meren saaren järvessä on saari
saraikkolato, maderiihi,
runsas eväsuova,
saaren keskellä lampi
uimme lohtukuun sirppiä
pohjaituja, aaltoilevaa verkkoruohokkoa,
ympäri ahvenvitahalmetta.
Kerran oli lammessa saari
se uitettiin hinaajalla rantaan ja pilkottiin,
helisi kalanluuviikate ja umpilaineseiväs,
kalahautakoukku.
Saaren kaksi koivua nostettiin kaivurilla ylös
ja kuorma-auton lavalla vietiin
pajupuroauma, karivierikarhi,
siimasiniketo,
pois ruokorinta-aho.
Onhan huikean ihana runo. Runo on kuin kokonainen romaani. Hieno!
VastaaPoista