Muistikirjaan jäänyt merkintä
on seurannut minua läpi elämän.
Samaan aikaan
kanssani syntyi vanhus.
Karheat kädet, paksut verisuonet
hopean harmaat suortuvat.
Jo ennen muistin merta pesin
kieleni huolella, ja hampaat.
Hiukset ja sydämen, eikä kukaan toinen
saanut auttaa, ainoastaan sinä.
Lapsi ei jää yksin hän on aina kanssasi.
Puhtaudesta syntyivät unet, tähdet ja tikapuut.
Korvot räystään alla viattomuutta tulvillaan.
Korvot räystään alla viattomuutta tulvillaan.
Pidän tästä paljon.
VastaaPoista"Meil ukkoina jo syntyvät sylilapset" kirjoili muinoin Einokin.
Oih, ai niin einokin, enpä ollut tajunnut. kiitos paljon chr.
VastaaPoistaSitä se uneni tiesi: näin syksyllä unta, että avasin oven ja huoneessa istui Eino Leino kirjoituspöytänsä takana, hän kääsi kasvonsa tulijaan päin ja oli juuri sanomassa jotain... kun maailmat sekottuivat: äiti, herää äiti. Ehkä hän oli juuri sanomassa tuon säkeen.
Aikuinen, vanhus, lapsi,puhtaus, tuollaiset jäivät ensi lukemalla silmään. Lopun rivi paljon kertova"Korvot räystään alla viattomuutta tulvillaan",elävästi muistaa lapsuuden sadepäivät!
VastaaPoista