HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Kolme runoa talven taitteesta
1.
Ihmettelen miten
talven taite toistaa aina itseään
valkoinen samea huopa
sen alla
päivänkakkarapelto
kaikki keltaiset päivät
jokin muuttuu päivien kehrässä
2.
Keskeneräinen aamu-uni;
paukahdus
ovet ja ikkunat aukeavat viistotuuleen
selittämättä
naapurin kissa kävelee suoraan lumihangen yli
villit linnut lentävät yhä kauemmas täältä
vedet paisuvat ympärillä
pelko on poissa
3.
Kauan sitten kadonnut palaa takaisin,
nyt
osaan uneksia elämäni
yhä tarkemmin
yhä kirkkaammin
Kuvittelen
että selviän ilman liikoja selityksiä
torstai 29. marraskuuta 2012
Tietoa Talvipäivänseisauksesta
Talvipäivänseisaus on ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella ja pohjoisella pallonpuoliskolla on vuoden lyhin päivä.[1] Auringon deklinaatio on minimissään ja pohjoisella pallonpuoliskolla aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan.[2] Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei nouse lainkaan.[3] Talvipäivänseisaus ajoittuu aikavälille 20.–22. joulukuuta.[4]
Eteläisellä pallonpuoliskolla on samaan aikaan kesäpäivänseisaus, joka on vuoden pisin päivä, eikä aurinko laske lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella.[3]
LISÄÄ TALVIPÄIVÄNSEISAUKSESTA
Eteläisellä pallonpuoliskolla on samaan aikaan kesäpäivänseisaus, joka on vuoden pisin päivä, eikä aurinko laske lainkaan eteläisen napapiirin eteläpuolella.[3]
LISÄÄ TALVIPÄIVÄNSEISAUKSESTA
| (c) lasse kantola |
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
vaikka aloitan loisteella
on todellisuus ontuvaa niille paria etsiville
epiteeteille
ilman taukoa
ensimmäistä aaltoa
lopulta onnellisuus tarkoittaa onnen nietteessä
piilottelevaa ennettä ilman tapahtumien erillisyyttä
olennaiset tarinat osoittavat näköalansa paremmin etsimällä
itsen tuntijakoa eläen todellisuutta oppimattomana
neitseellisenä palauttaen eletyn ikuisuuden
tienviitat eilisestä tietoisuuteen
on niin paljon erehtymistä ikävyyden toissijaisissa
eteisissä
noutamalla pimeydestä edellisen
ihmisen tai eilisen pakopaikkan
elliptinen ilmaisu toistaa esittävää
epäröimätöntä ikiliikettä tiellä eteenpäin
irti todellisuudesta edelleen
toden esineellistäen
esiliinanisen
maanantai 26. marraskuuta 2012
Viisi piirrettä, yksi ihminen
viisi hyvää luonteenpiirrettä
viisi vahvuutta
miten muut saavat sinut vahvimmilleen
viisi huonoa luonteenpiirrettä
viisi heikkoutta
miten muut saavat sinut heikoimmilleen
muut saavat sinut?
heikkous
huonous
vahvuus
hyvyys
heikkous <> huonous
vahvuus <> hyvyys
herkkyys <> heikkous
herkkyys <> huonous
viisi hyvää
viisi huonoa
piirteet rinta rinnan
heikkous huonous vahvuus hyvyys herkkyys
Ihminen
viisi piirrettä
yksi ihminen
lauantai 24. marraskuuta 2012
perjantai 23. marraskuuta 2012
Mitä vaan voi kirjoittaa
. . . .
. . .
a . . .
a a a . .
t . . .
t . . .
i . . . .
o
j
r
i
k
x i x
xx x o xxx
xxxx x v x xxxxx
xxxxxxx X X xxxxxxx
xxxxx x n xxxxxx
xxxxxx a xxxx
xxxx a x
v
ä
t
i
M
n n
x xxx i xxx i x
xxx xx s xxxx s x
X TXXX t X
E x xxxxx e x
XXXX
XXX
XeX
XtX
XSX
XXIX
XNX
XX
XX
X
SX
a
.
n
xAx
t
.
.
.
.
.
päiväkirjamerkintöjä
Santunkadulta Vipusenkadulle
lävitse hämärän sateen, ilman autoradioita
mielessä kysymys: mitä on käsittellisyys, siis minkä?
Miten niin ja koska sanat loppuva, ne loppuvat konkreettisesti
kun herra Alz tulee kylään, ja taatusti muuttaa pysyväksi, ei edes vuokralaiseksi
vaan pakkolunastaa koko asuntosi. Hyi helvetti mikä tauti.
Ja niin kovasti tahdotaan tietää mitä mitä mitä sanojen takana on. Minkä käsitteellisyys.
Runon estetiikka ja seitsemän ajatuskääpiötä.
vaan pakkolunastaa koko asuntosi. Hyi helvetti mikä tauti.
Ja niin kovasti tahdotaan tietää mitä mitä mitä sanojen takana on. Minkä käsitteellisyys.
Runon estetiikka ja seitsemän ajatuskääpiötä.
Yhdistän jälleen vähintään kolme asiaa yhteen sumppuun, mielen sumppuun.
Minä en tiedä. Minun tehtävä on kysyä. On se kummaa - kaikki niin ihailevat
uutta, mutta kukaan ei osaa kertoa minkäväriset ovat keisarin vaatteet.
Jos ei ole sanottavaa. Ole hiljaa! Jos taas on, niin puhu, puhu kyllyydestäsi.
Mitä herra Alz sanoo, sanoo että että käsi että että koska eihänmikä on
katso sukka huä tämä olenko kuka että etttä muistinkos taas minä en
ole mutta tuo pyöreä niin niin niin liikkuvat viivat mikä se
nyt on ikkunasta ulos niska, ole ole ko li ko asunut jossain mikä se on
Ja yhtään palkinto en hänelle myöntäsisi - hän ei ole edes hän, vaan se.
Se repii ihmisen kappaleiksi karmea aivomyrsky hajoittaa perheet.
Ja tässä minulle tällä erää tarpeeksi kassakuitteja
en minä niitä tahdo lukijoille antaa. Tahdon antaa rehellisen ja lohdun.Oikeuden oikeisiin
kokonaisiin sanoihin lauseisiin kielen kauneuden ajatuksen juoksun aistimuksen ja älyn.
kokonaisiin sanoihin lauseisiin kielen kauneuden ajatuksen juoksun aistimuksen ja älyn.
Haistaa huilua koko sakki, sanoisi Turkan Sirkkakin.
2.
Mutaisessa koira-aitauksessa punainen kahvikuppi kädessä koirien leikissä.
Voi myös kuvata repaileista maailmaa monin taidemuodoin, lukemattomin.Sanoin,
sanoitta, käsittein, kuvin -nimetä omat mieltymyksensä. Erilailla. Jokainen oman
estetiikkansa löytää - onko renki vai isäntä - sen itse voi päättää.
Ja niin pitääkin. Onkin.
Omat mieltymykset haalistuvat, vahvistuvat, kuihtuvat, haihtuvat.
Mutta jokin on pohja mille talonsa on rakentanut,
rakentaa, minkälaisesta ikkunasta maailmaa tarkkailee, minkälaisia tulia takassa
polttelee ja minkälaista vettä räystäältä tippuu suoraan suuhun ja sieluun.
3.
Annaliisa, ikävöin keskustelujamme. Enkä ole pitään aikaan lukenut
Margaret Durasia.
2.
Mutaisessa koira-aitauksessa punainen kahvikuppi kädessä koirien leikissä.
Voi myös kuvata repaileista maailmaa monin taidemuodoin, lukemattomin.Sanoin,
sanoitta, käsittein, kuvin -nimetä omat mieltymyksensä. Erilailla. Jokainen oman
estetiikkansa löytää - onko renki vai isäntä - sen itse voi päättää.
Ja niin pitääkin. Onkin.
Omat mieltymykset haalistuvat, vahvistuvat, kuihtuvat, haihtuvat.
Mutta jokin on pohja mille talonsa on rakentanut,
rakentaa, minkälaisesta ikkunasta maailmaa tarkkailee, minkälaisia tulia takassa
polttelee ja minkälaista vettä räystäältä tippuu suoraan suuhun ja sieluun.
3.
Annaliisa, ikävöin keskustelujamme. Enkä ole pitään aikaan lukenut
Margaret Durasia.
torstai 22. marraskuuta 2012
Ekyptolokiaa
Xx x X
XXX XXX
XXXXX
XXX
X
sydän
X X
XX XX
X X
X x x X
XX
X
x pihdit
X x
XX XX
XX XX
X X
X
x
jäniksen korvat
X
XXxx X
XX XX
X XX
X X
XXX
XX
XX
XX
liekki
käärmeenKITA
JAKOAVAIN
x
X X
XX XX
XX XX
XXX
X
silmu
ilmu
mu
u
tiistai 20. marraskuuta 2012
Runoluonnos
variksen musta kylki
marraskuu
tavallisesti näihin aikoihin
höyhenet satavat
. . . . .
. . . . .
. . . . .
© T.P.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Tommi Parkon runoilta ma 26.11.
Täälainen tupsahti sähköpostiini ja luvalla jaan sen:
Hei!
Tervetuloa kuuntelemaan runoilija Tommi Parkkoa maanantaina 26.11.2012
klo 17 alkaen Palmeniaan, luokkaan 223. Parkko kertoo tilaisuudessa
runouden opettamisesta ja nykyilmiöistä. Samalla on mahdollista hankkia
Parkon kirjoja edulliseen hintaan: Kirjoita runo (nyt 25 e, norm. 37 e)
ja Runon ilmiöitä (nyt 30 e, norm. 42 e). Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Tilaisuuden järjestää Lahden seudun äidinkielen opettajat ry yhdessä
Runomaraton ry:n kanssa
Terveisin Lahden seudun äidinkielenopettajat ry:n hallitus
Hei!
Tervetuloa kuuntelemaan runoilija Tommi Parkkoa maanantaina 26.11.2012
klo 17 alkaen Palmeniaan, luokkaan 223. Parkko kertoo tilaisuudessa
runouden opettamisesta ja nykyilmiöistä. Samalla on mahdollista hankkia
Parkon kirjoja edulliseen hintaan: Kirjoita runo (nyt 25 e, norm. 37 e)
ja Runon ilmiöitä (nyt 30 e, norm. 42 e). Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Tilaisuuden järjestää Lahden seudun äidinkielen opettajat ry yhdessä
Runomaraton ry:n kanssa
Terveisin Lahden seudun äidinkielenopettajat ry:n hallitus
tiistai 13. marraskuuta 2012
Jonnekin poispäin
Koneet käyvät ja valmistavat
laivat ja lentokoneet kuljettavat
kohti
lentokenttiä ja satamia
slummit laajenevat
on pakko laskeutua huomata liialla
lihotettu ruumiinsa
verrata
elämällä ruokittuihin silmiin
laivat ja lentokoneet kuljettavat
kohti
lentokenttiä ja satamia
slummit laajenevat
on pakko laskeutua huomata liialla
lihotettu ruumiinsa
verrata
elämällä ruokittuihin silmiin
maanantai 12. marraskuuta 2012
Mitä kirjoitat, miten kirjoitat, mitä kommentoit - ?
Virisi viikonloppuna kahden ystävän kanssa mielenkiintoinen keskustelu runoudesta ja runon kommentoinnista. Ajattelin kiinnostaisiko täällä keskustella: iloksemme, hyödyksemme, opiksemme.
Onko sinulle luontevaa jakaa runot eri genreihin, aihepiireihin vai kirjoitatko vain kaikenlaista. Oletko löytänyt itsellesi mieleisen genren, tahtoisitko ottaa haltuun jonkin genren, mitä et vielä ole kokeillut?
* Kun kirjoitat, ajatteletko mihin genreesi runoutesi sijoittuu? esim. laulut, moderni, kokeileva, perinteinen?
* Kun kirjoitat jaatko runojasi aihepiireittäin esim. luoto, yhteiskunta, rakkaus, uskonto, päiväkirja?
Toinen asia, mitä jäin pohtimaan, mitä sinä ajattelet?
* Kommentoitko kaikenlaisia runoja? Onko jokin aihepiiri mitä et halua kommentoida, jos on miksi? Onko jonkin aihepiirin tai genren runoja helpomi kommentoida kuin toisen?
* Entä kommentoidessa, ajatteletko, että runossa puhuu nimenomaan runon puhuja, runon minä vai ajatteletko, että runossa puhuu sen kirjoittaja - onko mielestäsi näillä eroa?
Heitän vielä tähän lopuksi runoilija Merja Virolaiselta opitun ajatuksen runonkirjoittamisesta, mukaillen tietty:
* Oli tapahtuma tai tilanne mikä tahansa mistä runon kirjoitat - unohda se - ja valehtele !
Mitä mieltä tästä olet?
Tuli aika paljon kysymyksiä. Ei todellakaan tarvitse yrittää vastata kaikkeen julkisesti, yhtäaikaa. Ei tarvitse vastata ollenkaan! Kysymykset on heitetty keskustelun virittämiseksi. Olisi mukavaa jos jotain nousisi yhteiseen pohdintaan. Vaikka vain pieni ajatuskide. Olisi ehkä mielekästä pohdiskella yhdessä; ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia, on ajatuksia, limittäisiä, lomittaisia, mielipiteitä.
Onko sinulle luontevaa jakaa runot eri genreihin, aihepiireihin vai kirjoitatko vain kaikenlaista. Oletko löytänyt itsellesi mieleisen genren, tahtoisitko ottaa haltuun jonkin genren, mitä et vielä ole kokeillut?
* Kun kirjoitat, ajatteletko mihin genreesi runoutesi sijoittuu? esim. laulut, moderni, kokeileva, perinteinen?
* Kun kirjoitat jaatko runojasi aihepiireittäin esim. luoto, yhteiskunta, rakkaus, uskonto, päiväkirja?
Toinen asia, mitä jäin pohtimaan, mitä sinä ajattelet?
* Kommentoitko kaikenlaisia runoja? Onko jokin aihepiiri mitä et halua kommentoida, jos on miksi? Onko jonkin aihepiirin tai genren runoja helpomi kommentoida kuin toisen?
* Entä kommentoidessa, ajatteletko, että runossa puhuu nimenomaan runon puhuja, runon minä vai ajatteletko, että runossa puhuu sen kirjoittaja - onko mielestäsi näillä eroa?
Heitän vielä tähän lopuksi runoilija Merja Virolaiselta opitun ajatuksen runonkirjoittamisesta, mukaillen tietty:
* Oli tapahtuma tai tilanne mikä tahansa mistä runon kirjoitat - unohda se - ja valehtele !
Mitä mieltä tästä olet?
Tuli aika paljon kysymyksiä. Ei todellakaan tarvitse yrittää vastata kaikkeen julkisesti, yhtäaikaa. Ei tarvitse vastata ollenkaan! Kysymykset on heitetty keskustelun virittämiseksi. Olisi mukavaa jos jotain nousisi yhteiseen pohdintaan. Vaikka vain pieni ajatuskide. Olisi ehkä mielekästä pohdiskella yhdessä; ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia, on ajatuksia, limittäisiä, lomittaisia, mielipiteitä.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
lauantai 10. marraskuuta 2012
Päiväkirjamerkintöjä
Jeesus erotettiin kirkosta. Niin meistä tuli kiertolaisia, päästiinpä
siitäkin pimeydestä, hän huokaisi. Meillä on suora yhteys ilman
Nokiaa, onnkesi ei siihenkään tarvinut tukeutua, kurssi on
koko ajan laskeva. Me mennäporskutetaan! Usein on mutkaista:
jyrkkää, loivaa ja viluttaa, mutta osataa me laulaa lujaa ja rukoilla.
Me taidetaan Sirkan kanssa tuntea sama Jeesus
"Jeesus se kulki hyräillen tietä pitkin: tili tuli tili meni, tuo tyhjätasku" tai
",että piispa onkin hattupäinen jätkä. Ei yhtään naurata."
"Jeesus kuule, sinä kirveellä veistetty mies, johon muovikassi ripustettiin jälkeenpäin."
"Jeesus kuule, sinä kirveellä veistetty mies, johon muovikassi ripustettiin jälkeenpäin."
Vaan eihän Jeesus koskaan ole sama! Ei sitä koskaan tunne, tunteeko itsensä.
Hei älä koskaan ikinä muutu, koskaan et muuttua saa - puistattaa, ajatukskin.
Ei kenellekään ole sama edes yksi sana saati kokonainen lause. Ihminen.
Hetki. Jokainen itsensä kautta kokee ja vastaanottaa.
Hei älä koskaan ikinä muutu, koskaan et muuttua saa - puistattaa, ajatukskin.
Ei kenellekään ole sama edes yksi sana saati kokonainen lause. Ihminen.
Hetki. Jokainen itsensä kautta kokee ja vastaanottaa.
Kyllä ihmisen on jotain lupa tässä maailmassa omistaa
edes itsensä. Sellaisena kuin itse tahtoo. Vaikka väittävät mitä
tahansa herätysliikkeen verenpesijät tai paavin kassaholivenvartijat ja
hehän väittävät, väittelevät, väistävät! - uskoo heihin kenen
on pakko, sen joka ei omaa uskoaan todeksi elä.
tahansa herätysliikkeen verenpesijät tai paavin kassaholivenvartijat ja
hehän väittävät, väittelevät, väistävät! - uskoo heihin kenen
on pakko, sen joka ei omaa uskoaan todeksi elä.
Minulla on minun Jeesus. Sipuli: monta kuorittua kerrosta itkun ja naurun
sekoitusta, elettyä runoa, saarnattua, kirjoitettua. Kyyneliä ytimessä, pelkkää vettä.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Päiväkirjamerkintöjä
Minä, Risto ja Sirkka
Mitenkä se nyt oikein on, aika ja paikka, ja miksi yhä useinmiten palaa
samoihin säkeisiin, vuosienkin kuluttua, onko se niin, että mikään kuitenkaan
ei muutu, vaan toistuu kertautuu monistuu kopioi itse itseään.
Mutta sano sinä, jos paremmin tiedät. Kukaan ei toinen naurata kuolemaa
päin naamaa niin kuin Sirkka. Toinen ei kukaan saa kehitettyä kukasta ja
sen katseesta elämän mittaista filosofista lausetta kuin Risto.
Ja heidän säkeitään minä rakastan! Jotain on pysyvää tässä muutoksen
kourassa. Maailmassa, marraskuussa, kalmankuussa, puussa, suussa
muutama runosäe ja sitten vain reippain mielin koirien kanssa lenkille.
* * *
(Ja onhan niitä muistakin. Tämänkin hämärän olemme kadottaneet.
Vasta tammikuussa se on sininen. Katulamput syttyy soita kiraraa.
Talo on hiljainen, vain koirien tassutus, leikki kuonosta toiseen, punaiset posket.
Kalakeitto kohisee. Haukkumatta paras.)
torstai 8. marraskuuta 2012
päiväkirjamerkintöjä
Kellonsoittaja ja kallonkutistaja
Sirkka jaksaa kuolemasta kirjoittaa, ehkä ei ole vaihtoehtoja
häneltäkö minä sen opin, harmaan viileyden jota puen ylleni, ei sentään
kyllä sen elämä opetti ihan itsekseen aikaa kuluttamalla.
Kellonsoittaja ja kallonkutistaja. Torstaisin kello 12 kuljen
Marianpuiston lävitse ja samaan aikaan aina Ristinkirkon tornista soi:
vainajia kuulutetaan: k u o l-l l l-u uuut---k u o l-l l l-u uuut---jne.
Kalloa pitäisi laajentaa, näkisi ja kokisi joskus muutakin kuin
napansa keskellä vatsaa. Kuka keksi sellaisen nimen alunpitäen
kuin kallon kutistaja, sehän kuulostaa lobotomialta.
Ja minä kannan Nousevan auringon taloa kassissani
en odota valoa, kuljen karmit kaulassa, lasit ovat ikkunoista
vaihdossa, ilmavirta kulkee ja on kivakiva hengittää.
LSP:n toinen perustajajäsen Terhi on tehnyt yhdessä Lahti kaupunkioppaan
Annika Adrinin ja Sirpa Papinahon kanssa. ONNEA TERHI !
Saatavilla Lahdessa ainakin Suomalaisesta - mars kauppaan!
Linkissä pieni juttu ja lisää ESS 8.11.2012
TERHI PIETILÄINEN JA UUSI KAUPUNKIOPAS
Olen kummastellut, missä kaikki lahtelaiset ovat
kuljeskellut vieläkin tyhjempiä katuja lauantaina, keskiviikkona
sama se minä päivänä, autius on liki ja läsnä siellä
mitä on ennen puheissa sanottu keskustaksi.
Sitten tytttäreni vei minut Helsingin vanhan tien varteen,
ei edes Hesaan asti, vaan Kotipokin vieressä olevaan
suureen halliin, jonka nimi on lanttila, kirpputori, siellä
oli niin paljon ihmisiä, että paniikkihäiriöni varisutti hiukan
vaan oli hetkessä ohitse, sillä siellä oli Turkan Sirkkakin.
Mitä me oikeastaan kirjastoilla, kirjakaupoilla. Onhan meillä lanttila.
Mitä me keskustalla, onhan meillä vanha tie ja uusi Helsinkiin.
Mitä me tästä kirotusta loskasta piittaamme, kylteistä: ei talvikunnossapitoa
luistolla on ennenkin täällä - latujen ja hyppyjen kaupungissa menty.
Sitten piti vielä mennä osatamaan uudet housut, kun vanhat repesi
juuri kun tyttö istahti autoon. Panikkihäiriöni varisutti: kauppakeskukseen(ko)
eikö tämä jo riittäänyt. Vaan muistin kantavani kassissa Nousevan auringon
taloa. Niin me Sirkan kanssa istuttiin Sinuhessa, piilossa rivien välissä
sillä aikaa, kun tyttö osti housut. Niin että mitäpä me oikeastaan
valitetaan pitkistä pimeistä illoistakaan, kun voi lämmitellä kolmella lantilla
runokirjan valossa.
päiväkirjamerkintöjä
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
ONNEA JORMA - RUNOKOKOELMA ILMESTYNYT NTAMOLTA!
![]() | |
| Runoilija Jorma Martikainen |
![]() | |
| Runoilija Jorma Martikainen |
![]() | |
| Runoilija Jorma Martikainen |
linkistä lisätietoja ja voit tilata tuoreen kirjan:
JORMA MARTIKAINEN: Möysäläisen kirjallisuuden seura
tiistai 6. marraskuuta 2012
maanantai 5. marraskuuta 2012
Tilhonen
olet
höyhenen pehmeä
sydämenlyöntisi ovat lämpimät
pettymys ja ilo kämmenelläni
ennen kaikkea ilo
olet siinä, elossa
jaetaan pihlajanmarjat
sinulle ja minulle
humalasta en sano mitään
torstai 1. marraskuuta 2012
JUKAN UUSI BLUES
Nyt
taivaan kodissa soi rytmi uus
taivaan
kodissa soi Jukan bluus
Me
Jukka sinne saatettiin ja kukat kaikki tuoksui niin
Nyt
taivaan kodissa soi rytmi uus
Ei
siellä tunne kipua hän lain
riemua
on sielussansa vain
On
siellä bändi enkelten ja Jukka johtajana sen
Ei
siellä tunne kipua hän lain
Ja
Jumalaakin alkaa jammaamaan
kun
kolminaisuus uuden muodon saa
Tuo
kolmisointu maallinen onkin rytmi kaikkeuden
Ja
Jumalaakin alkaa jammaamaan
Nyt
taivaan kodissa soi Jukan bluus
on
meillä vielä kerran bändi uus
Me
Jukan soundi muistetaan se sydämissä kannetaan
Nyt
taivaan kodissa soi Jukan bluus
Kirjoitettu esitettäväksi 2.11.2012
pidettävään muistotilaisuuteen
with love and respect
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Minä höyrystä kasvanut
Minä höyrystä kasvanut, silloin lapsi, huomisen porras, vielä pultattu kiinni muistoon, sukellan sateeseen, kuuset heittävät kuperkeikkaa marraskuussa, jäniksen jäljissä, mansikkamaan päälle on satanut jääpumpulia
mies hikipisara, päälaella kuutamo, nauraa ja leikkaa päivän halki viikatteella tuosta noin, paljasnahka säikkyy ensilunta, rajut rakeet räimivät ihoa kun laihat kintut maistavat mansikkamaan kylmää ja makeaa, kato minnuu, kato minnuu, ja kassoo, unohtunut uskallus
lumessa sokeroidut saunojat lauteilla, nätisti rivissä ylhäällä, keskellä, alhaalla, ikäjärjestyksessä vanhin ylimpänä, lauteiden alla asuvat hämärät päivät, ylhäällä pyhät, vähän enempi valoa kiukaan ja lavon välissä
nousevat vaahtonharjana peilin eteen, mistä näkee kammarin toisin päin, mummon saunanpunainen kampaus kasvoilla, ja punaisella kammalla myös peena ja laatikollinen papiljotteja pistävät ihoa niinkuin lumi maaliskuussa, valkoisen kampauspöydän edessä taas aina pyhä, lämmityshuoneen kattilassa harvemmin helvetti, kiehuva vesi kuplii lattialle ja haisee pahalle
jatkuvat ikuisesti lantasaappaiden jäljet portailta portaille, olehan kunnolla, kuusi nyökkää, mies sininen työtakki, nainen violettihuivi ruudutettu, etutaskussa kuivunut mustekynä ja nenäliina, rakastivat silloin toisiaan, yhä minussa, pieni yksityskohta vielä, punainen huopatonttu, tädin tekemä kuuskytluvulla, muistaa vielä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

