Virisi viikonloppuna kahden ystävän kanssa mielenkiintoinen keskustelu runoudesta ja runon kommentoinnista. Ajattelin kiinnostaisiko täällä keskustella: iloksemme, hyödyksemme, opiksemme.
Onko sinulle luontevaa jakaa runot eri genreihin,
aihepiireihin vai kirjoitatko vain kaikenlaista. Oletko löytänyt
itsellesi mieleisen genren, tahtoisitko ottaa haltuun jonkin genren,
mitä et vielä ole kokeillut?
* Kun kirjoitat, ajatteletko mihin genreesi runoutesi sijoittuu? esim. laulut, moderni, kokeileva, perinteinen?
* Kun kirjoitat jaatko runojasi aihepiireittäin esim. luoto, yhteiskunta, rakkaus, uskonto, päiväkirja?
Toinen asia, mitä jäin pohtimaan, mitä sinä ajattelet?
* Kommentoitko kaikenlaisia runoja? Onko jokin aihepiiri mitä et halua kommentoida, jos on miksi? Onko jonkin aihepiirin tai genren runoja helpomi kommentoida kuin toisen?
* Entä kommentoidessa, ajatteletko, että runossa puhuu nimenomaan runon puhuja, runon minä vai ajatteletko, että runossa puhuu sen kirjoittaja - onko mielestäsi näillä eroa?
Heitän vielä tähän lopuksi runoilija Merja Virolaiselta opitun ajatuksen runonkirjoittamisesta, mukaillen tietty:
* Oli tapahtuma tai tilanne mikä tahansa mistä runon kirjoitat - unohda se - ja valehtele !
Mitä mieltä tästä olet?
Tuli aika paljon kysymyksiä. Ei todellakaan tarvitse yrittää vastata kaikkeen julkisesti, yhtäaikaa. Ei tarvitse vastata ollenkaan! Kysymykset on heitetty keskustelun virittämiseksi. Olisi mukavaa jos jotain nousisi yhteiseen pohdintaan. Vaikka vain pieni ajatuskide. Olisi ehkä mielekästä pohdiskella yhdessä; ei ole oikeita eikä vääriä vastauksia, on ajatuksia, limittäisiä, lomittaisia, mielipiteitä.
Runon minä ei ole aina sama kuin minä muodossa esiintyvä kirjoittaja. Niin ainakin minä joskus teen.
VastaaPoistaAina tekstejä ei ole helppo kommentoida. Välillä vaan ei osa sanoa mitään. Kommentoin kyllä ainakin lyhyesti mielelläni kun itse tiedän kuinka tärkeää on saada jokin kommentti. Se tunuu mukavalta. Joskus voi analysoida enemmän jos tuntuu siltä että runo loklsahti lukiessa siihen kohtaaan jossa se sanoo lukijalle jotain tärkeää.
Tällaista äkkiseltään tuli mieleen kirjoittaa.
Oisi näihin kysymyksiin paljonkin vastattavaa, vaan nyt on liian myöhä ilta...
VastaaPoistaVoisit myös joskus jolloinkin kertoa jotakin viikonlopun kurssista.
Niin huomasin, että kysymyksiä tuli tulvahtaen. Ja niihin on ehkä vaikeaa vastata kaikkineen sähköisesti, mutta pala kerrallaan. Mielekästä olisi ehkä kokoontua kahvikupposen ääreen vaikka meille ja jutella joskus oikein kasvotusten kaikenmaailman runousasioita.
VastaaPoistaKomppaan AnnaLiisaa - yritän itsekin kommentoida aina jotain. Ja jos en ole ehtinyt, niin huomaan, että oikein kolkuttaa, että jotain pitäisi laittaa. Koska on itsekin niin mukava saada kommentteja.
Pääsääntöisesti mielestäni on suht mutkatonta kommentoida. En ole huomannut itselläni sellaista aihealuetta, joka jarruttaisi kommentoimistani. Ehkäpä jokin rakenteellinen seikka enemmän, esim. muistan tässä taannoi yhden chr:n täyteläisen runon, jossa ei ollut välimerkkejä, tai isoja alkukirjaimia - se oli minulle haastellinen, luin ja luin - en päässyt rytmiin. Pitäisikin katsoa se uudelleen.
Eevan runot ovat usein sellaisia, että en oikein osaa sanoa mitään, en tiedä mistä se johtuu. Usein ne ovat lyhyitä ja minun on vaikea saada niistä otetta. Tämä ei ole moite Eevalle, vaan koen tässä kohden oman vajavaisuuteni.
Usein olen epävarma siitä mitä runoilija kommentilta odottaa - odottaako parannusehdotuksia, huomioita siitä kuinka runo voisi yhden lukijan mielestä olla eheämpi? ?
Koska olemme kirjoittaneet niin pitkään yhdessä on mielenkiintoista seurata toisen kirjoittamisprosessia. Iloita uusista poluista.
Itse huomaan, että nyt kun on tämä vapaa marraskuu niin voisin kirjoittaa joka päivä, mutta en kehtaa, kun toisilta ei tule mitään.
Tämä tällä erää. Jatkan tuonnempana. Ja chr palaan siihen kurssiin myös.
Kirjoita sinä vaan nyt kun minä ainakin työstän vielä runoja joita voisin laittaa tänne .
VastaaPoistaSitäpaitsi tuli mieleen että pikkujoulun merkeissä voisi keskustella itse kunkin mielessä liikkuvista jutuista.
VastaaPoistaJuu - pikkujoulu ois kiva :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHyviä mietintöjä. Itsekin kommentoin mielelläni aina kun on aikaa ja tietysti mahdollisimman monia tekstejä, joskus kun on aikaa selaan tekstejä alas päin ja palaan johonkin erityiseen tekstiin. Kommentointi on minulle tärkeä osa myös runon lukuprosessia, huomaan usein, että pitkän ajan kuluttua joku teksti avautuu ihan uudestaan, ehkä jopa paremmin kuin ekalla kerralla, koen, että lukemani tekstit virittävät minua etukäteen tulevaan tietoisuuteen, enkä siis osaa sanoa välttämättä ensimmäisellä lukukerralla mitään kovin jäsenneltyä, sisäistän asioita tasaisen hitaasti, joskus tietysti tulee omaan ajatukseen loksahtava runo, ja usein myös tulee tunne, että itse olen ajatellut juuri näitä samoja kysymyksiä, yhdessä kirjoittaminen virittää siis myös yhteistä tietoisuutta, sen vuoksi tämä yhdessä kirjoittaminen on kiehtovaa ja antoisaa. Olen samaa mieltä siitä, että muiden kommentit rohkaisevat, vaikka ne olisivat parannusehdotuksiakin, minusta on paikallaan, että toisen tekstin selvemmin näkevä rohkaisee työstämiseen jos niin kokee aidosti, työstäminen kuulu kirjoittamiseen. Kerralla ei synny millään valmista, ei muualla kuin saduissa. Työstäminen on myös suuri nautinto; mutta se tosin saattaa tapahtua hyvinkin pitkän ajan kuluessa, olen muokannut vanhempiakin, vuosien takaisia tekstejä viime kuukausina esimerkiksi esitystilanteisiin. Minulle ei ole mikään tietty lajityyppi läheisin, tällä foorumilla vaan nautin juuri erilaisuudesta näissä teksteissä - toki huomaan saavani paljon vaikutteita itse muilta, joskus kun kirjoittaa tajuaa että nyt tein Anna-Liisat, tai tää on niin Lealiisamaista ilmaisua yms. Kuulunee prosessiin. Teittii tervehtii Terhi
VastaaPoista