HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Päiväkirjamerkintöjä




Jeesus erotettiin kirkosta. Niin meistä tuli kiertolaisia, päästiinpä
siitäkin pimeydestä, hän huokaisi. Meillä on suora yhteys ilman
Nokiaa, onnkesi ei siihenkään tarvinut tukeutua, kurssi on
koko ajan laskeva. Me mennäporskutetaan! Usein on mutkaista:
jyrkkää, loivaa ja viluttaa, mutta osataa me laulaa lujaa ja rukoilla.

Me taidetaan Sirkan kanssa tuntea sama Jeesus
"Jeesus se kulki hyräillen tietä pitkin: tili tuli tili meni, tuo tyhjätasku" tai
",että piispa onkin hattupäinen jätkä. Ei yhtään naurata."
"Jeesus kuule, sinä kirveellä veistetty mies, johon muovikassi ripustettiin jälkeenpäin."

Vaan eihän Jeesus koskaan ole sama! Ei sitä koskaan tunne, tunteeko itsensä.
Hei älä koskaan ikinä muutu, koskaan et muuttua saa - puistattaa, ajatukskin.
Ei kenellekään ole sama edes yksi sana saati kokonainen lause. Ihminen.
Hetki. Jokainen itsensä kautta kokee ja vastaanottaa.

Kyllä ihmisen on jotain lupa tässä maailmassa omistaa
edes itsensä. Sellaisena kuin itse tahtoo. Vaikka väittävät mitä
tahansa herätysliikkeen verenpesijät tai paavin kassaholivenvartijat ja
hehän väittävät, väittelevät, väistävät! - uskoo heihin kenen
on pakko, sen joka ei omaa uskoaan todeksi elä. 

Minulla on minun Jeesus. Sipuli: monta kuorittua kerrosta itkun ja naurun 
sekoitusta, elettyä runoa, saarnattua, kirjoitettua. Kyyneliä ytimessä, pelkkää vettä.



6 kommenttia:

  1. Raikasta pohdiskelavaa tekstiä täynnä totuuksia, joiden yli tai ympäri pääse. Kylmä totuus, sen sanot 3.4. jakeissa, aito ihminen on sinut muuttuvan itsensä kanssa. Itsensä hyväksyvä uskaltaa katsoa totuutta kokovartalopeilistään.
    Eipä enempää ettei mene sanat sekaisin. Kiitos

    VastaaPoista
  2. Tuollai sitä ite kukin pohtii itseään ja tätä maailman menoa. On tänään tämä ja huomena tuo ja mitä vielä onkaan. Ja kokoajan on itsensä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos palautteita. Tässä runon puhuja on inspiroitunut Sirkka Turkasta, pohtimaan hänen runojensa kautta.
    Huh huh kl - totuus :) mikä se on, juhlava sana. Aina jos joku keksii totuuden ja pitää siitä kiinni, niin se tietää epäsopua ja riitaa. Eli ei totuuksia, vain ajatuksia, kiinni napattuja hetkestä.

    VastaaPoista
  4. Tarkoitin totuudella lähinnä ihmisiä, jotka ovat aina joko oikeassa aate,uskonto yms, eivät näe muuta. Sitä ajattelin ja tuli mieleeni neljännen säkeen kahdesta ensimmäisestä lauseesta. Toki runoissa saa olla totuuksia.Se pitää taas osata upottaa sanoihin ajatuksiin ettei aiheuta epäsopua, riitaa kuten toteat. Siis ei turhia totuuksia vain kiinni napattuja hetkestä, kuin sanot.Kiitos
    Lealiisa.

    VastaaPoista
  5. Ihanan subjektiivista tykitystä, päiväkirjasta, monessa kohtaa tunnistettava tällekin lukijalle.

    Ja tämä on minusta aivan erityisen hyvä kohta:

    Minulla on minun Jeesus. Sipuli: monta kuorittua kerrosta itkun ja naurun sekoitusta, elettyä runoa, saarnattua, kirjoitettua. Kyyneliä ytimessä, pelkkää vettä.

    Varsinkin toi viimeinen. Tosiaan, pelkkää vettä, ja mikä voima sillä vedellä on.

    VastaaPoista