Päiväkirjamerkintöjä

Jeesus erotettiin kirkosta. Niin meistä tuli kiertolaisia, päästiinpä
siitäkin pimeydestä, hän huokaisi. Meillä on suora yhteys ilman
Nokiaa, onnkesi ei siihenkään tarvinut tukeutua, kurssi on
koko ajan laskeva. Me mennäporskutetaan! Usein on mutkaista:
jyrkkää, loivaa ja viluttaa, mutta osataa me laulaa lujaa ja rukoilla.

Me taidetaan Sirkan kanssa tuntea sama Jeesus

"Jeesus se kulki hyräillen tietä pitkin: tili tuli tili meni, tuo tyhjätasku" tai

",että piispa onkin hattupäinen jätkä. Ei yhtään naurata."
"Jeesus kuule, sinä kirveellä veistetty mies, johon muovikassi ripustettiin jälkeenpäin."

Vaan eihän Jeesus koskaan ole sama! Ei sitä koskaan tunne, tunteeko itsensä.
Hei älä koskaan ikinä muutu, koskaan et muuttua saa - puistattaa, ajatukskin.
Ei kenellekään ole sama edes yksi sana saati kokonainen lause. Ihminen.
Hetki. Jokainen itsensä kautta kokee ja vastaanottaa.

Kyllä ihmisen on jotain lupa tässä maailmassa omistaa

edes itsensä. Sellaisena kuin itse tahtoo. Vaikka väittävät mitä
tahansa herätysliikkeen verenpesijät tai paavin kassaholivenvartijat ja
hehän väittävät, väittelevät, väistävät! - uskoo heihin kenen
on pakko, sen joka ei omaa uskoaan todeksi elä. 

Minulla on minun Jeesus. Sipuli: monta kuorittua kerrosta itkun ja naurun 

sekoitusta, elettyä runoa, saarnattua, kirjoitettua. Kyyneliä ytimessä, pelkkää vettä.