päiväkirjamerkintöjä
Kellonsoittaja ja kallonkutistaja
Sirkka jaksaa kuolemasta kirjoittaa, ehkä ei ole vaihtoehtoja
häneltäkö minä sen opin, harmaan viileyden jota puen ylleni, ei sentään
kyllä sen elämä opetti ihan itsekseen aikaa kuluttamalla.
Kellonsoittaja ja kallonkutistaja. Torstaisin kello 12 kuljen
Marianpuiston lävitse ja samaan aikaan aina Ristinkirkon tornista soi:
vainajia kuulutetaan: k u o l-l l l-u uuut---k u o l-l l l-u uuut---jne.
Kalloa pitäisi laajentaa, näkisi ja kokisi joskus muutakin kuin
napansa keskellä vatsaa. Kuka keksi sellaisen nimen alunpitäen
kuin kallon kutistaja, sehän kuulostaa lobotomialta.
Ja minä kannan Nousevan auringon taloa kassissani
en odota valoa, kuljen karmit kaulassa, lasit ovat ikkunoista
vaihdossa, ilmavirta kulkee ja on kivakiva hengittää.
Tuolla loppupuolella jossa kuljet karmit kaulassa ja lasit ovat ikkunoista vaihdossa, tuntui siltä etteiköhän pian maailma kirkastu.
VastaaPoistaKyllä sinä L-L heittäydyt syvällisiin vesiin.Toki niillä on yhteys kuolema edustaa lopullisuutta ja kallonkutistaja, joitan taakse jätettävää ei haittaava pysyvää taka-alalla olevaa. Kiintoisaa pohdiskelua ja lopussa reipas tuuletus. Kiitos
VastaaPoistakl - mieheni kutsui minua joskus syvien vesien kahlaajaksi. Vaan nämäpä ovat merkintöjä päivistä. Tällä kertaa Sirkka Turkka ja Nousevan auringon talo-runokirja sain havinnoimaan jälleen kuolinkellot. Ne soivat joka pitäjässä viikottain, mutta harva tietää niiden olevan kuolinkellot - rytmi on erilainen kuin messuunkutsu, hääkello tms. Itse kyllä pidän omakeksimästä nimestäni enemmän Sielunkellot. Ja ne soivat arkena keskellä päivää, joka 11 tai 12. Ja jostain syystä yhtenä päivänä viikossa juuri siihen aikaan sattumoisin kuljen Marianpuiston läpi, jota tähän saakka olen kutsunut Salininpuistoksi ja riemastuin, kun löysin sen oikean nimen. No mitä kallonkutistajaan tulee, niin se sointui kivasti kellonsoittajan kanssa - sanaleikkejä. Ja aloin miettiä, että kuka niin umpipimeän määreen on psykologille/terapeutille/psykiatrille antanut kuin kallon kutistaja, kallonkutistaja - se kuulostaakin ihan hassulta -
VastaaPoistaNoista kelloista vielä, kun läheinen kuolee, voi kirkkoherran viraston kanssa sopia milloin ne kellot soivat - itse pidän traditioista, erityisesti kuoleman keskellä, ne pitävät jollain lailla tolpillaan ja tekevät saattomatkasta monivaiheisen. olen useammat kellot kuunnellut, siksi niihin huomioni kiinnittyy.
al - kirkas - maailma joskus liiankin :)
VastaaPoistaja taas tulee mieleen sirkka turkka: "ole sinä puhdas niin minä olen kirkas / ole sinä lohtu niin minä olen koko maailman lohdutus"
Durasia en ole lukenut aikoihin. Mutta Sandor Marain nosti taas hyllystä pöydälle: "elikkä elele vain ihmisiksi ja ole runoilija iltapäivisin kahdesta neljään niin kuin lukujärjestys määrää"
Tuletko tänään omaelämänkerrallisen kirjoittamisen seminaariin? Ahti H:linnassa siirtyi joulukuulle.
Kiitos Lealiisa valaistuksestasi minulle. Runoista ja ympäristöä
VastaaPoistahuomioimalla saa hienoja runoja niin kuin loit. Sanat sointuvat todella hyvin toisiinsa runossasi. Hyvä kun joku edes huomaa perinteitä
ja ymmärtää tarkoitusen. Vielä 1950 luvulla osin seuraavakin vuosikymmenellä kuolinkellot kuunneltiin tarkoituksella vainajaa
kunnioittaen. Tänään on toisin saman kohtalon on kokenut tuo kallonkutistaja sanonta.En tiedä tarkkaa syntyä ilmeisesti viime vuosisadan alkupuolella kansansuussa syntynyt sanonta psykiatrian ammattia harjoittavista henkilöistä, mututietoo. Kyllä syvissä vesissä on aina joskus hyvä uida. S.Turkkaan en ole
kovin hyvin tutustunut pitää korjata tilanne. terveisin kl