Kaurapellon sänkipillit
viheltävät, säestävät tuulta
se ajaa metsäsaarekkeet peltojen
laitoihin,
valtaojiin kumolleen, yhden puhaltaa tien
risteykseen.
Tiellä pimeässä kulkee
Mäyrä, kultainen kruunu
laulunsanat kainalossa, tiellä
kulkee viitan sihinä,
aurausmerkit.
Jupiteria näytetään
pilven raosta.
Myös Musta Rinssi, Felis Ernesti,
kaikilta tunnettu,
on läpikulkumatkalla Beehelmin
kadulle,
hopeinen kruunu, kynnet kuin miekat.
Mäyrän urhoollinen sotilas,
Lukki, etenee taholtaan määrätietoisesti
kypärä, olkain, ohuet raajat.
Sen silmät aistivat valon, varjon
vaihtelun ja
Kuu, joka heidän ylitsensä käy,
kulkeepi latvustossa,
kynttilävyötetty, se maailmaa
valaisevi.
Nämä neljä kohtaavat,
maan päällä, metelin alla
eläin eläintä lähellä
siinä karva, siinä turpa,
siinä kirkas silmä, pihkahengitys
ja metsänpohjan tieto, seisovat
rivissä.
Kaikki:
Hyvää iltaa,
Saako tulla laulamaan jokaiselle
metsäsaarekkeen säädylle,
joka huuhkajatenorille,
unisieppareiden lapsille
sekä Fagerströmin
viekkaalle ketulle,
koko väelle, kuin paikalla on?
Saatuaan luvan alkavat laulaa:
(sänkipillit soivat vireessä,
puhaltavat alkavaa pyryä)
Kun maa ja vedet on sidottu jäähän,
kun päivä istuu pesässä
ja
aurinko, armollinen majesteetti,
lepää vuoren onkalossa,
alkaa kaikuu uuden vuoden onni,
särkyy synti, vääryys.
Kun maan rauha on kaikil´
tunnettu
aitan alle, saunan vintil´
kivimankelin kaukaisel´
maalle,
silloin joutuu jouluaamu, ompi saatu
ilo, rakkaus.
Metsän tuulikaapissa soittelevat
puut
kuu, se kulkeepi, kuu se pyörii,
laulaa samalla sävelmällä.
Kaikki kumartavat ja lähtevät
pois.
.
©chr.

