Jos heinäkuu jatkuisi,
ei loppuisi koskaan.

Puiden latvat
lävistävät sinisen.

Temppeli

Maan henget,
taivaan mannasta kylläisinä.
Ikonit puhuvat vihdoin
ja kasvavat ihosi nukkaa.

Siunaa sinäkin temppelisi.

Rinnat jotka valuvat
koivujen mahlaa.
Reidet jotka tihkuvat
kuusien pihkaa.

Siunaa temppelisi
ja kirkkosi ja huone,
jossa asut.

Siunaa temppelisi ja
kuuntele nauravaa jumalaa.
Valu mahlaa ja pihkaa
ja kukoista.

Heinäkuuta

Tässä heinäkuun puolivälin lämmössä istun
 puutarhassa, hyönteisten  paahteinen hyrinä ympärille

ylhäällä lentokoneen vana -

lounaasta koilliseen, aina.

Lähellä kirjosiepot ja  hippiäiset, niiden
 nurinpäinen sirinä mäntyjen oksilla

Luen Mirkka Rekolan runoa vuodelta 1972 -

ajattelen - se, mitä en kerro kaikille

on minusta itsestään selvää.;

Rakkaani valmistaa hirvenpaistia
ja uusia perunoita päivälliseksi
Ruoho, joka minun olisi leikattava
saa vielä hetken jatkaa kasvuaan

Päiväkirjasta

M'oon uinu Suomusjärvellä,
kimaltaen kiitänyt kirkkaan,
viileän veden päällä. kuten
möysäläinen hopeanharmaa
tyylirikko lyyrikko,
ikään kuin vain voi.
Ihmetellen, onko  kukaan
konsanaan, missään, edes uinuen
uinut Suomusjärvessä

Bruno Mars - The Lazy Song [Official Video]

Juhannusidylli

Nainen oli punertunut -
vuoristossa niin, että olkavartensa kesi
ja miehen luisella nilkalla kulki kärpänen.

Korpit kiistelivät, niin me luulimme
mustasta kissasta, mutta tämä
nukkui ansarissa selällään
ja näki unta metsähiiriperheestä.

Puurahakeinu natisee ja
keinun taivas on vihreä.

Kukkuuko kaukana käki? Ei!
Nimipäiväkakku odottaa jääkaapissa.

terv. Chr. & Jorma

ajatusten mutkikas tanssi

eheys <> moninaisuus
irtonaisuus <> sidonnaisuus

läsnäolon elävyys

mantra on sirpale merta
amuletissa

Omenapuu kukkii kuin hulmuaisi
morsiamen huntu tuulessa
Komea kuusiaita on joskus suojannut taloja tuulelta
Aita
on vähän tiestä sivussa
nyt
se on tehtävää vailla
Kullerot kukkivat pitkin rinnettä
valtoimenaan kunnes
vihreä metsä nousee ja päättyy siniseen taivaan utuun
Tästä
ei lähtisi minkälaiseen tulevaisuuteen tahansa
Ei turha tähden
- Ainoastaan
elämänmittaisen tarkoituksen

Pussitan tavaroita vien kirppikselle
Mikään ei auta
Tavaroita on yhä tarpeellinen määrä!
On
etsittävä raivausvälineet että näkisi
käännekohdan
jossa on antanut periksi
Ja
miksi minä käännekohtia etsin
kun juuri nyt on mahdollisuus valita
lähteäkö keskelle metsää
vai
keskelle toria!

Gaudeamus

Oih!
Onnea!
Minun suvivirsi
Minun gaudeamus

Käytöskymmenen
Hellyyskymmenen
Huolellisuus tarkkaavainen
Kaipuu yksitoista, auringonkeltainen

Luonnontiede hersyvä
Talous järkähtämätön
Uskonto ailahteleva, aina epäileväinen

Kuvaamataito, kuultava
Käsityö kiinteä

Matematiikka, ääretön
Maantiede äärellinen

Tuntemattomien kielten haltija


Ei siirretä ylemmälle,
ei lasketa maanpinnalle. Mennään lähemmäs.

Lahdessa 4.6.2011

JM

Mikä lie vikana että minun kommenttini eivät tallennu? Jorman runot ja nyt tämä Lealiisan viimeinen eivät ota kommenttejani vastaan? Osaako joku sanoa mistä on kyse?

Toisena pääsiäispäivänä istun Joutjärven-järven rannalla.

Jo tunnin olen istunut ja lukenut Szymborskaa.

Jäät järvestä katoavat huimaa vauhtia;

lämmintä on yli kaksikymmentä astetta. Yhden runon

lukemisen aikana jääpeite kutistuu metrin, kaksi.

Muutamia lämmöstä nauttivia on rannalla,

jotkut verryttelevät jo sulkapallon parissa.

Kymmenkunta nuorta leipäilee laiturilla,

ihan hiljaa, kumma kyllä.

Sorsia ei näy, pari lokkia torkkuu jäätiköllä,

joka uhkaa kadota niiden alta.

Auringon laskiessa

jää on kadonnut jo puoliväliin järven pinta-alasta.

Ja nyt - lokit saapuvat istumaan, kirkumaan kuin

ilkkumaan jään viimeistä reunaa.

Kesäkuun toisena päivänä, kesän ensimmäisen

hellepäivän jälkeen palaan lukemaan Szymborskaa rannalle.

Nyt vasta, näin pitkään meni

ennen kuin olen edellisestä kerrasta toipunut. -

Nurmikolla on muutamia kymmeniä auringonottajia.

Lapset ja nuoret melskaavat jo vedessä.

Joku aikuinenkin uskaltautuu veteen, kuin

ystävälleen, naapurilleen karaistuneisuuttaan osoittaen.

- Kyllä oli kylmää, sanovat ja hymyilevät.

Luen vielä jonkin aikaa.

En saa Szymborskaa tänäänkään loppuun luetuksi,

tuskin koskaan saan.

Auringonlämpö painaa silmäluomia.

Kahvikioski ei taida vielä olla auki, sillä

koululaisten lomat alkavat vasta ensiviikolla.

Juuri äsken lähetin ystävälleni tekstiviestin, jossa kerroin

hänen aivan selkeästi puuttuvan rannalta.

Hän ei vastaa. Ymmärrän sen, koska hänestä on

aivan ilmiselvää ettei hän ole täällä. Sitäpaitsi -

ei hänen tarvitse. Hän on Szymborskansa lukenut,

ilmankin tätä rantaa, jo heti

lumien sulettua.

Miten pääskyset tänään

juuri nyt, kun olet sanonut näkemiin

voivatkaan olla noin korkealla.

Pilvien yllä

kalpean kuun vierellä

tähtien alla, aivan lähellä Otavaa.

Osittain tämä on ollut sellaista osallistumattomuutta.

Omaan napaansa tuijottamista, niin kuin

napa olisi ruohonkorsi,

oljenkorsi

pilvi tahi tyven

tai linja-auto

tai pikemminkin z-juna.

Takseista en kehtaa puhua mitään.

Kevät nro 9.
Jos kaikki on Jumalasta, hän sanoi, niin miksi
kirjoittaisin hänet erikseen. Jos kaikki onkin
ei mitään, vastasin, niin miksi senkään erillisesti ilmi toisit?

Kiitos AnnaLiisalle kommenteista.
Olen siirtänyt viime keväiseen tapaani Kevät nro 9-prosessin
Sananjalkojen puolelle. Eli jatkan itselleni luontevaa
työskentelymuotoa. Aloitan LSP-blogissa, jatkan Sananjalassa.


Oi ystävät hyvät,
eikö teillä yhtään irtoa säkeitä?
Tämä on vieläkin yksinäisempää ilman teitä.

Kun uskaltaa vähän matkaa
pimeys viettelee
- Sellaista ei voinut olla
Seuraavana päivänä olen valmistamassa ruokaa
kun nälkäiset tulevat ja näen kun ovi avataan ja
laitetaan kiinni
kengät riisutaan naulakon alle
Jollain tavalla tiedän että
menetän luolani hajun jos alan
selittää
- Ruoka on kohta valmista
Sanon sen aina tiistaina tähän aikaan

Onnea Ruonalan Terhille ja Petrille !!

Vappumenu

Lauseenvastiketta kastikkeessa
Haudutettua predikatiivitäytettä
ehdottoman konditionaalin kera

Juomaksi - kupliva imperatiivi
- " Veljet, asiaan! "

tv.  Chr & Jorma

vappu on työn juhla - siispä työtä tehdessä
joka päivä on työn juhla - milloin tulee arki
voisi ehkä hillua kuin varsa
tai muuten vain nukkua tukka auki.

Vappuista iloa:)

Keväthu(i)maus

Punainen viini, sillä lantio ja suonikkaaat sormet
sen voit nauttia paksureunaisesta lasista,

jopa posliinisesta mukista. 

Rose'n solisevan naurun rosoisesta pikarista.

Ohuilta reunoilta, valkoviinin
kostetuksen, muistin suojasta.
Veden kirkkaasta kristallista
aah, niin kuin rakkauden, johon et enää uskalla uskoa
mutta silti voit siihen sukeltaa, selvästi lävitse nähdä,

lentää molempiin suuntiin.

joka neljäs kevät
rumat naamat julisteissa
ilmestyvät toreille ja tienvarsille
lapsuuden loskalumipalloille maalitauluiksi
irvistävät hymyt autojen valokeiloissa
karvalakki kansanosa kiitollisena pullakahvista
huomenna ovat vuorossa sitten
Imbesilli-Parkin avajais sumpit

ainoa onnistunut vaalimainos kampanja
anarkistien yöllisessä päälle liimaus iskussa
huom! terrorismiin viittaavaa sanastoa
ilta lehdistö hoitaa krokotiilin kyyneleet lööppeihin
kunnon kansalaisten kauhisteltaviksi
poliisin puudeliosaston nuuhkiessa jo liisteriä

korporaatioiden optiohanhet saavat varmasti haluamansa
kosteusvaurioisessa laitos hoidossa makaavat vanhukset tuskin
takalistoissa on makueroja

kirjasto reissulla voi tuhlata aikaa
käyttämällä ennakkoon kansalaisvelvollisuuden tunnetta
säästää sunnuntai paljon parempaan
vaikkapa baariruusun perseelle ja krapulalle
vaalipöntöllä muistaa vanha lahtelainen sananparsi

"kaikesta 90% on paskaa, loput kusta"

äänestyslippuun raapustettu numeron sijasta

Baader-Meinhof

Mielitieto nukkuu

Mielitieto nukkuu
nyt vieressäni niin kuin uupunut ahma, keveänä
tai juuri paluumuttaneena kiuruna.
rakkaana kuin mustarastaan laulu, hauraana
puhdasta, suolaista vettä odottavana korallina
Tämän päiväisen uurastuksen jälkeen
(kirjoitimme paperitta paljon, puhuimme)
olen tullut johtopäätökseen että Mielitiedolla
ei ole tahdonalaista hermostoa
Pitkittäiset ja poikittaiset syyt voivat olla
nyt tässä ja hetken kuluttua jo tuolla.
Säikeet vaihtavat alinomaan paikkaansa.
Viestit, informaatio kulkee, aina omaan suuntaansa
Hyppää tilaisuuden tullen muurien ja vallien
niiden väliin, vallihautohin putoamatta
toden ja tarinoiden ylitse
Uskon nyt, vihdoin että
hänen hermostonsa on narratiivinen
hänen alkunsa, tarinamme alku alantahtoinen.

rappiotaide

Onks kenkään Lahdest lähdöss
(huom! d-kirjain Mikael Agricolan
ja suomen kielen päivän kunniaksi)
näille Festivaaleille
Ite aattelin hypätä johonkin iltapäivän z-junaa.
rappiotaide

Huom! Ystävät ja Kylänmiehet
Sivupalkkiin on vaihdettu Terhin blogien
uudet nimet, jotka ovat ilmiselvän keväisiä,
ja viitannevat hänen uuteen
kansatieteilijä-viljelijä-kylvelijä toimenkuvaansa.

Kinos lyhytelokuvafestivaali
http://www.kinos.kinoiiris.com/Sunnuntai_3.4.html

Lahti-seuran lehtiä

Hei,
olimme viime syksynä museolla esiintymässä.
Laitoimme myös runoja Samulille, hän toimitti
mulle lehtiä. Nyt on mun ja Anna-Liisan runot
lehdessä, ja seuraavassa numerossa on sitten toisten.
Marin näin jo ja toimitin lehden. Eli multa saa.

Huomasin ilokseni, että ryhmäämme on tullut uusi jäsen!
Tervetuloa, minunkin puolesta, Johannes!

Hän asuu toisessa maassa mutta Euroopassa. Hän kirjoittaa kirjoja. Hän puhuu henkilöiden, kuviteltujen tai elävien tai jo kuolleiden kanssa. Laittaa heidät keskustelemaan. Saadaksemme tietää. Siinä on hänen aseensa. Siinä se että ymmärrän taas vähän enemmän. Tiedän että kaikkialla on niitä joita voi nimittää ystävikseen, vaikka he eivät olekaan jokapäivän tuttuja. Toisten sanat sanovat asioita anemiallemme. Me tarvitsemme monta janoa hetkittäin täyttyäksemme ymmärryksellä. Vajavaisuutemme saa onnistumisen tunteen. Ja sen että joku osaa asettua sieluuni, elää tunteineen joita sanat voivat pitää yllä, ja ymmärtää tunnistettavuuden kahden tuntemattoman välillä. Lavasteet eivät aina eristä, joskus ne sujahtavat alas kuin vapaa pudotus veteen. On hieno tunne oppia uimaan.

Lasien keinu

Turvassa, pinnasängyn nurkassa nallen pehmeys
lattialla nuket, pienet tuolit jakkarat
sängyt patjattomat hetekat tyhjät matkalaukut
vyöt , soljet, rasiat

Lasien keinu, keinujen tiima
valojen hehku ja keinuva hiljaisuus, odotus -
eteentaakse eteentaakse, lähemmäs pois - kauemmas
lähemmäs taas
eestaas, eestaas, äärettömyys, äänettömyys eestaas
laseissa lohdullisuuden kajo

Muistoesineiden patina
hiotuneet pinnat, sormenjäljet. Makeisten kääreet
korut, sormukset, nimen vuosiluvut. Ikävä.

Läpikuultavien vaatepussien ketju. Kierto
tyhjentyneet, poispäässeet, poisjoutuneet
joutuvat sielut...on aikamme, niin kallis

Seinällä vaunujen kiertomatka
päättyvä uudestaan alkava, päättyä alkaa uudestaan
päättymättömästi uudestaan, itsensä varjon
siihen paikkalle astuu,
kyytin penkille , joutumaan istuu

-jälkitunnelmia Maaria Wirkkalan näyttelystä
Lahden historiallisella museolla 27.3. 2011

Florencian kuvii, 19.3.2011

Esiintymässä olivat LSPstä AnnaLiisa Lemmetty, Eeva L, Visa Tikka(joka on aiemmin Kuhana tunnettu) Jorma Martikainen; sekä Johannes Haukkajärvi, jota tilaisuuden päätteeksi kehotettiin harkitsemaan mukaantuloa LahtiSoundsPoetry-ryhmään.
Kuvien © chr.

Se ihmisessä on perkele
mikä muuttaa elämän kahleeksi ja häpeäksi.

- Tikizyan

Postilaatikosta löysin viestin:
Jeesus tulee pian,
kuvassa hän oli keveän näköinen, tanssahteleva.

Siivosin kaksi päivää
ravistelin matot, imuroin, luuttusin
pyyhkäisin vähän ovenpieliäkin.

Keitin kahvit, laitoin pullaa vadille,
kimpun tulppaaneja pöydälle

vaan ei ole vierasta kuulunut, näkynyt

kolmatta päivää odotan.

SANANNUS

Hoilataan
Ystävyydestä
Veliveikkonen
Äänekkäästi
Äkkiseltään
Hoilataan

Uudestaan

Ollaan
Moninaisia
Ehtoolla
Nii´iii´iiin
Tallista
Ajopeli
Joutuin
Ontumatta
Ring-ring
Mankeloden
Aurinkovoimaa!

TIINA PYSTYNEN RIHMASTON KIRJAILIJAVIERAANA

"Vaikeinta on olla rehellinen. Rehellisyyden jälkeen on kuitenkin kyettävä irrottautumaan omasta henkilöhistoriastaan: alkaa materiaalin uudelleen järjestäminen, dramatisoiminen, muuntelu, leikki, jopa valehteleminen. Lopulta tärkeintä on kirjallinen teho."

Kuva: Ego Sum, julkaistu Tiina Pystysen luvalla

"Luulin itsekin kirjoittaneeni suoraan omasta elämästäni. Hämmästyin kun aloin tutkia mitä oikeastaan oli tapahtunut. Omasta elämästä valitaan tarinaan sopivia tapahtumia, tilanteita, tunteita, henkilöhahmoja, joita sitten sekoitellaan tarinan tarpeiden mukaan. Kun tarina on valmis, se voi ulkoisilta tapahtumiltaan olla jo kaukana kirjoittajansa todellisuudesta."
 
Koko kirjoitus tästä linkistä:


http://www.rihmasto.ma-pe.net/esseet/tiina_pystynen.html

POSTMODERNIA TEKOTAIDETTA

SYMPOSIUM-PIIRI

Humala (Humulus lupulus) on kieppunut säleiköstä kohti kattoikkunaa.

Hoi - huutaa hän, jonka ei olevan tiedetty,

itsekkään muistanut kuin huudon.

Tahmeat lehdet.

Poseka vasten karheat.

Talo seilaa valtavaa merta pitkin ja poikin

kohti seuraavan

yön tuulta.

Akseli Gallen-Kallela

http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/yhteisot/symposium.html





POIKA JA VARIS


Poika virkkaa verkkoa
yhdistelee tiedon silmukoita
äidin kokoisiksi kuviksi
ilman tukkaa, tukan kanssa
pohtii tilastollisia todennäköisyyksiä.
Lounas; tyhjä sipsipussi pöydällä.
Tunteen nimeä hän ei tiedä.



Akseli Gallen-Kallela

http://fi.wikipedia.org/wiki/Poika_ja_varis



TYTTÖ JA KUKKO

Pulpetin ja liitutaulun väliin jää tila
opettaja kysyy
metaforan nimeä ja muotoa.

Sydän tikittää
ei ainuttakaan syysmyrskyä vielä kokenut.

Oi
kuinka ihanaa! Rakastua tunteeseen
omaan kuvaansa
opettajan
silmissä.


Kuvaa ei ollut mahdollista jakaa. Mutta löydät sen googlen kuvahausta, jos olet kiinnostunut

Talossa vuoren rinteellä 3

I
Kuunvalo on kirkasta.
Näemme maiseman värit.
Alkavan vihreän,
punaisen, keltaisen.
Mustassa on kaikki.

Ääriä myöten tee lämmittää
meidät unisessa talossa.

II
Aamulla sade on tauonnut.
Ajamme serpentiiniteitä
markkinoille. Laaksossa
ihmiset hymyilevät.

Pinaattia, papuja, zucchineja,
parsaa. Ilmakuivattua kinkkua
ja pieniä mausteisia salumeja.
Pecorinoa ja Umbrian oliiveja.

III
Huhtikuu tuoksuu, tuuli
on etelän muotoinen.
Ruskea kääntyy
pian vihreäksi.

Puisella pöydällä
paketit avataan.
Paperit rapisevat,
pastavesi kiehuu.

Unessa lääkäri sanoi,
että vasen lonkkani kerää kaiken
maailman murheen itseensä.
Siinä on kohta, josta
suru menee sisään.
Hän oli kovin huolissaan,
kuinka voin enää tehdä työtä.

Samassa unessa hoitaja
lapioi pyöreällä lusikalla
mangososetta suuhuni.
Yritin selittää, että osaan
kyllä itsekin syödä.
Mutta hänelle oli annettu
ruokintatehtävä.

Aika hyvin säilynyt,
42-vuotias, ei uskoisi.
Sileä iho. Hoitajat
puhuivat ylitseni.
Lusikka liikkui koko ajan
tehokkaasti kädessä.

Herään, kävelen vielä.
Laitan kahvipannun
tulelle.

(kokoelmasta Muistopalvelus)

Talossa vuoren rinteellä 2

Sataa kaksi viikkoa,
saappaat tarttuvat
mutaan. Ikävä
musertaa asukkaat
hiljaisiksi, ajatuksista
painaviksi.

Vain keittiön liesi on
lämmin. Pieni pala leipää
kastettuna kevään vihreään.
Kielellä suolan karheus.

Fiamma itkee äänettömästi,
tyhjä lusikka kädessään.
Mamma, dove sei?

Ilman sinua mikään
ei maistu entiseltä.

Talossa vuoren rinteellä 1

I
Ihosi kirpeä suola,
oliivin himmeänhohtava pinta.
Pöydälle unohtunut valokuva.

Aamulla löysin Francoisen
unikot rikkaruohojen keskeltä
vanhan muurin vierestä.
Terälehtien hetkellisyys,
juuri avautunut nuppu.

II
Pimeä humahtaa
kuin munkin huppu.
Kaukana vuorten rinteillä
syttyvät leikkitalojen valot.

Kolme äiditöntä
nukkuu yläkerran
huoneissa. Nuorin
heistä Fiamma, neljän
vanha liekki.

III
Pöydässäsi on lampaanjuusto,
juuri poimitut tomaatit,
vastaleivottu leipä.

Kaipaus on basilikan
väkevä tuoreus.
Viinilasissa menneiden
kesien pehmeys.

Ruoka, juoma ja hyvä seura

Pasta-sivujuonteesta innoittuneena ehdotan runoaiheeksi ruoka, juoma ja hyvä seura :) Siis mun lempiaihe, mutta runoja en muista aiheesta juuri kirjoittaneeni. Paitsi viime pääsiäisen lammaspaistiruno. Käviskös hätätapauksessa myös vastakohta eli nälkä, jano ja yksinäisyys.

Nyt on painuttava pehkuihin, koska herätys on puoli kuusi. Ehkä sitten huomenillalla vaivun tähän aiheeseen.

Vaporetto sylkäisee
maaliskuun laiturille
kylmästä tärisevät mamat,
papat ja bambinot.

Kuuman kaipuuseen otetaan
pieni kuppi vahvaa kahvia.

Kanavat huokaavat
kosteutta, korkokengät
uppoavat katukiveykseen.
Nostan kauluksen,
Rialton yli puhaltaa
pohjoinen tuuli.

Kohta kulkureitit kuivuvat,
rakennukset alkavat vajota.
Kuukaudessa kaduille asettuvat
turistien laumat, feikkilaukkuja
kauppaavat afrikkalaismiehet,
San Marcon röyhkeät kyyhkyset,
loputon askelten virta.

Jacopo, kaupunkisi ryhtyy
jälleen rahanvaihtajien paratiisiksi.
Vielä tuokion maalauksesi
uinuvat museoissa.

Oi viileyden pyhyys,
pysy hetki. Talot kasvavat
vedestä kohti taivasta,
rapistuva kauneus
himmentää sanat.

Aamulla helmikuussa (4)

(hulluille, jotka ovat kevättä odottaneet)

Torstaina Mielitieto alkoi hiihtää ympäri järven.
Hiihti järven ympäri niin monta kymmentä,
kymmentä kymmentä kertaa että järvestä jää suli.
Hiihti niin että linnut rannan puissa heräsivät,
herkesivät laulamaan alun laulun
Ja Mielitieto taivalsi , hiihti poikki Maan
ja sulatti kaikkien järvien jäät.

Kun hän vihdoin saapui
maan kaukaisimpaan kolkkaan, alkoivat
järvet maan toisella laidalla jo jäätyä
linnut käydä raskaiksi ja vaieta.
- Niin Mielitieto kääntyi
katsoi Etelään ja pyyhkäisi silmäkulmaansa - pyyhkäisi
Sateenkaaren ylitse koko maan -

Möysän runoilijat kirjan julkkareissa

kuva: chr

(Sri Lankassa

kangaskauppias sanoi:

kirjailijan värit ovat

punainen ja osanssi.)

Runoilija pukeutuu jasmiiniin ja oranssin

kantava hanki puhkeaa

kukkimaan vihreään

kynsien alle suloista multaa

suuhun apilankukaa

kädet kävelevät jalkoina kohti taivasta

pään kruunu imee maa-marian voimaa

voi-maa oi-maa

saa tanssia

tanssia

jälleen

aurinko sulattaa

jäätyneet muistin virtaamaan

muurahaisen kulkemaan

napaa ympäri.



KIRJAMESSUJEN LEHTI, pdf

Aamulla helmikuussa (3)

Aamun jo valjettua päiväksi oli Mielitieto
hiihtänyt harjun laelle.
Lähestyi nyt hankien ympäröimää tupaa
ja sen ovenkahvaan tarttuessaan alkoi laulaa
riemukkaasti

Aamulla helmikuussa (2)

Aamun valjetessa Mielitieto hiihtää.
Tuuli lakaisee yön pelot hartioilta. Hanki
yltää pahan silmän kantamattomiin.
Hihansuussa viesti. muisti silmäkulmassa
Hien noro selän olaksella hän hiihtää, lämmin
tunne rinnan pieluksella. Veitsi taskussa,
kauriin mieli sydämessä. Kun jänisparin
jäljet katoavat, niin arka kevät kuun varjoon astuu
ja tuuli, tuo kaukaa meren - avoimen,
raa'n tuoksun, ja kuusikossa kiiluu suden silmä,
pensaan juurella makaa mateen nahka. Hiihtää,
aika-ajoin taskussaan veitsen pintaa koettaa, ja
kahvan ympärille kietoutuu ailahteleva mieli, tarttuu
järkähtämätön käsi, ja askel. ja matka entää jatkuu,
jo kohta kasvoilla kehrää kissan raukeus,
kämmenessä tyyni viileys. vain oksanhaarukasta
katsoo ilveskissan huuruava virne.

terveysrasismia

tänään työpaikoilla on tärkeää,
että etenkin työajan ulkopuolella
rääkätään kroppaa ruumiillisesti
roikutaan rotevammin leivänsärmässä

arkkiatrikin toteaa

kulttuuriharrastukset
riittämättömiä työmarkkinoilla,
esteenä menestymiselle

radio novaa suosivat kuntosalit
pullollaan kahdeksastaneljäänväkeä
kuuden hujakoilla

työttömät ei vaivaudu aamuisin
rajaamaan rasvaprosenttiaan
vaikka olisi väljempää
kukkaron nyörit on tiukalla

lattavatsaisuusko
levittäytynyt menestysreseptiksi
vallan välineeksi
superihmisen selkärangaksi?

pientä hikeä puskemalla työkin suoritetaan
sitoudutaan kuin salikorttiin vuosi kerrallaan
jokapäiväisessä arjenharmaassa putkessa
- jos rasvaprosentti on kohdillaan

EL

Aamulla helmikuussa

Aamun valjetessa tuuli yltyy
tuiskuttaa ummesta ladun auki.
Mielitieto hiihtää pellonreunaa. Hiihtää
veitsi taskussa. Omena repussa, muistivihko
silmäkulmassa hiihtää hän.
Kuun varjo kalpenee, ja jänisparin jäljet,
kirmaisevat kumpareen taa. Hangella istuu kevään ilme.
Männyn oksanhaarassa ilveskissan huuruava virne.