maanantai 10. toukokuuta 2010
Talo
perintö, ottakaa se
ja varjelkaa.
Kivijalassa täyttyneet
unelmat, keskikerroksessa
eletty elämä. Ja ylhäällä
katonharjan alla
pesä jollekin uudelle.
Kuusen juurelle mahtuu
istumaan pieni ihminen.
Talo odottaa meitä,
me odotamme taloa.
Unessa istutan pyhän
basilikan, kannan
saunapuut vihreästä vajasta.
Portaat narisevat,
keltaiset keittiönkaapit
kertovat tarinaa.
Ääneti hiivin mieleni
ikkunaan, kurkotan
pihan yli ihmettä,
joka puhelee meille.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Toukokuun toinen sunnuntai
päätteeksi leikkaat teräviä
viipaleita kermakakusta.
Veitsesi sivaltaa.
Tänään tarjotaan
pienille tytöille ja
oikeille äideille.
Tulkaa jonoon.
Ilmeeni ei värähdä,
mutta pienet pojat pöydässä
nielevät pettymystään,
jäävät odottamaan isänpäivää.
Primaariset oosyytit,
kypsymättömät kantasolut,
sukupolviin ladatut
odotukset ja toiveet.
Sunnuntaiaamuna tuijotan
sumuiseen maisemaan.
Siinä ei ole varjoja.
Eikä ihmisen hyvyys koskaan
ole absoluuttinen käsite.
lauantai 8. toukokuuta 2010
perjantai 7. toukokuuta 2010
Yön valot
ovat erilaiset;
nyt näen jo sinisiä varjoja
korkean talon edustalla,
puistotiellä
valon kulma on korkeampi
öisin näen samat mandariininväriset
katulamput kuin aina ennenkin
talvi on liettuaa
kevät jotenkin ruotsalainen
kesä maasta
kohoava paksu usva,
kun kävelen
bussipysäkiltä kotiin
aamulla kello 4.30
Ekan kesälomaosion viim. päivä
Oon turhaa odottanut tuulta lempeää"
-tällviisii mie lauleskelen parvekkeella
kolealta sateelta suojassa. En usko, että
haluat sitä kuulla. Eli hujauta youtuubesta
eetteriin Aikakoneen Keltainen
7.5.2010
jätän
jäljelle ne jotka ovat hengitystä
ahdistavat poistan ja yskittävät
enkä näe niitä enää
annan vettä muratille ja kahvipuulle
radio soittaa säveliä nuoruusvuosilta
sitten tule merisää - saaristomeri ja selkämeri
sää rannikkoasemilla....
jäätävää tihkua
missä on se hyvä lause jonka aamulla keksin
jos saisi kiinni jostain
joka tuottaisi vaikka ristiriitoja eri ihmisten
mielestä ihan eri juttu ja asia
kaikki mielet ovat hiljaa ja kiinni
kaupat aina auki
ovet ponnahtelevat itsestään
niin ettei tarvitse edes miettiä onko
oven avaamiseen voimaa
ei tee mitään mieli
haluan vain katsella
pelottavan ilmeettömiä kasvoja
ne odottavat ilahtuvansa kun
juustonmyyjä alkaa puhua
on pelastuttu hiljaisuudelta
ainakin tänään
- Hei, pankki vai luotto
- Pankki
torstai 6. toukokuuta 2010
Sininen
se on
kannellinen peltipurkki
Taivaan sinisessä on
kahvia. Arabica.
Keraamisessa Egyptinsinisessä
on teelusikoita
toisessa samanlaisessa kuivattuja yrttejä
kolmannessa kahvipusseja
kello viiden kahvin
aikaan on Kreikan sinisen
pöydän pinta
noussut lumesta
tai sitten taivas
on osunut siihen juuri tänään
Iltalenkki
musta rantatie
jossa päivisin aurinko käy silmiin
veden valo avaraa niin kuin ilmaa riittäisi vientiinkin
pakataan pussiin
ja myydään sinne missä ei sinistä taivasta enää
erota savun seasta
myydään myös
marras- tammikuun pimeä kylmyys
aina paahteisiin maanosiin
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Rotta roskiksella
On tääl aika hyvät hajut.
-No mitä sais olla?
No yks
homeinen leipä,
sit margariinin jämät
ja sit puol kiloo
vanhoja vehnäjauhoja.
Ei muut.
[R O S K A L A A T I K O N RÄMÄHDYS]
-Älä säikyttele minnuu!
Mie vaan täällä, rotta roskiksella.
Risteys
Ajatukset risteilevät
Tulen risteykseen
käännyn vasemmalle
T-risteyksessä teen U-käännöksen
ja ymmärrän välittömästi,
että se oli virheliike.
Risteilijä tulee vastaan
pakkaan matkalaukun
ja teen kannella ristinmerkin
riittää kun ripittäydyn
Käännös oikeaan päin!
Mutta vauhti ei ole riittävä
on odotettava punaisissa vihreää.
Riittääkö polttoaine perille
entä jos jään ruuhkan tukkeeksi
tulee riitaa kanssa-ajajien ja -matkustajien kanssa
Riisun ajohansikkaat ja kypärän
riipun sillankaiteella
puoliksi ei minkään päällä
risteilijä on alla
Mikään ei tunnu riittävän
tai olevan riittävän hyvää tai tarpeeksi
Handsfree jäi kotiin
Nyt soittaa Risto, hän on liian reipas
Reitti sekoittuu jos vastaan.
Vastaantulija soittaa, mutta vastassa on vastaaja.
Matkanteko vastaa odotuksiani juuri ja juuri.
Rikoksia tapahtuu harmaalla alueella
En jää silminnäkijöiden rivistöön.
Riskit ovat liian suuret
ja jos niitä ei ole mielenkiintoni ei herää.
Riskittömyys veltostuttaa
herään liian myöhään
risukossa on oksia.
Riittääkö, että ristii kädet ja kantaa ristinsä.
APASSIT
Golgatalla
juomassa halpaa viiniä
polttelemassa pilviä
katsellaan alas kaupunkiin
pahuuden laaksoon
tiellä hinaavat
pukujuutalaiset
toljottavat happamina meinikiämme
soittakaa homot poliisi
teidän voimanne on paperilla
tuohiperseitä nuolevissa lakimiehissä
ja kalliolla Golgatalla
nämä nasaretilaiset
eivät enää käännä toista poskeaan
armahtavat nyrkeillään
odottavat vielä
huonompia aikoja
sitkeinä
kuin
apassit
RÖH-ONNEA-RÖH
maanantai 3. toukokuuta 2010
Jos olisin myyrä
Runouden hulluus
on solujen juopumus.
Rakastuneen olotila,
pyrstötähden valojuova,
minussa.
Runouden hulluus tarttuu,
ei lähde pesemällä.
Jos olisin myyrä,
menisin maan alle
odottamaan, että
tämä menee ohi.
Tervetuloa toukokuu,
runouden viisaus.
Kottikärryissä on kiviä,
joista aion tehdä aidan.
Huudan myyrälle, tule
ylös minun kukkapenkistäni.
Mutta ei se vastaa.
Kaivaa vain, eikä sekään
näytä menevän ohi.
II
Tämä todella tarttuu.
Ihokontaktissa ja ilman.
Pisaroina ja hiutaleina.
Aamiaispöydässä ja
illallistuolissa.
En enää pysty kirjoittamaan
suorasanaista tekstiä.
En yhtään lausetta.
Koneeni ei siihen taivu.
Eikä käsi.
Tästä tragediasta
huolimatta aion jatkaa.
Valvomista, heräämistä.
Ääneen huokaamista,
kun sitruunaperhonen
lentää toukokuun pihalla.
III
Minulla on mies,
joka ei älyä, että
olen itämainen lilja.
Uitettuna ananasmehussa,
keitettynä kookosmaidossa.
Että olen jalostunut lajike
tässä sarvikuonokulttuurissa.
Minulla on mies, joka
ei ymmärrä, että naisen
ei saa antaa odottaa.
Mesi kuivuu, kimalaiset kuolevat.
Tulee toinen kevät.
Runouden hulluus ja
viisaus piilevät siinä,
että tulee toinen kevät.
Joku toinen asettaa samat
sanat peräkkäin aivan toisin.
Kimalaiset heräävät henkiin.
Joku toinen suutelee,
kun on sen aika.
lauantai 1. toukokuuta 2010
perjantai 30. huhtikuuta 2010
PAMAUS
kadulla pamahtaa
tuuletusikkunasta
sisään livahtavat ääniaallot
katoavat
hiljaisen huoneen
varjoihin
ilman
revittävää moottoria
hätääntynyttä kirkaisua
etäämmällä
sireenit loittonevat
autioituneella tiellä
pitkin sillan selkää
vastaan tulevan
yön syliin
Oranssin värinen taivas/2010
?
Jos olisin siellä en haluaisi minnekään.
Joku
keksisi heti minne muualle olisi lähdettävä.
Ei
jos kuulette minun hävinneen
olen
lentänyt unissani ultramariinikentille
jossa uin värijoessa
enkä enää milloinkaan ole tunnistettava
en itsellenikään.
Pelkästä ajatuksesta illansuu alkaa sinertää
kynsilakka peittää varpaankynnet.
Eläin ulvoo uhmatakseen
- kuka sitä ajaa
Alkueläimen vaistolla
kuljen yhä
ohi
läpi
alas
ylös
minnekään en ole menossa
mitään en itse keksi.
Oranssin värinen taivas/2010/zen varis
Aika
voi olla hetki
sen merkityksen huomaa siinä sekunnissa minkä
huomaaminen kestää
Olemassa voi olla
Zeniläisittäin
koossa ja läsnä ja hengittää
Valoa läpäisevän verhon takana
lentää zen varis kuusen huipulle
torstai 29. huhtikuuta 2010
Eläimellinen arkeni
tekis niin mieli
moittia ja moralisoida
se on taitoa se
nimittäin yleensä sitä
saa itsensä kiinni
jos vaikka mistä
---
mutta jos kerran
unohtuisikin
iloon
muistaisi,
että on tehnyt
just niinkuin
pitikin
siitäkin huolimatta,
että farkun lahkeen suusta
pursusivat ylimääräiset sukkahousut
ja leimauslaite näytti
päin seiniä,
töistä lähdettyä
s.81 Kahvinjuomisen rauhasta//2006
Jo vanhoihin kuviin revähtänyttä uutta näkemystä.
Terrori iskusta.
Ja sitä että miksi uskon mitä kuulen.
Ja että ihmiset on muotitettu. Miksi.
Kuka osasi ajatella toisin.
Täytyy todeta että ihmismassoihin vaikuttaminen
on totta.
Maapallo kuuntelee kuvia.
Herätä pitäisi.
Sen sijaan jäämme odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
lauantai 24. huhtikuuta 2010
Huhtikuun viileys
Lammen rannassa
siipirikko joutsen.
Nostat sen syliin.
Nyt lähdetään.
Silmiesi kullanväriset
pisteet kalpean
auringon valossa.
Kannat lintua.
On paikka,
jossa haavoittuneet
saavat levätä.
Oranssin värinen taivas
oranssin taivaan väri
tuoksuu kehäkukilta
mutta väreistä kukin on mieltään
On keltaisakin mutta nämä ovat kuin Kaarin
määrittelemätön
eikä hänen naurunsakaan koskaan kuole
muita nauruja en tiedäkään
On
iltoja kun Make ja Maikki tuulessa huojuvat
vaikka niiden oksat ovat rungon paksuiset
omenat
pysyvät tiukasti kiinni
Heitä on katsottu aina rakkaasti
niin kuin tietäisivät hedelmiään viipaloitavan
maukkaiksi piirakoiksi, - yhä
vaikka tulisia talvia on ollut jo monta
kissa orava kettu ja viirupöllö
tunsivat tienoon puut ja polut
lepikot pajupensaat
he tanhuat tiesivät
ja
milloin kypsyvät omenat
perjantai 23. huhtikuuta 2010
HÄÄT & SLAMIT
hääpari
juhlavieraat
sielun veli orkestereineen laulaa
rakkaudesta
Isokynä irvistää
venyttää kitaran kieltä
avaa illan sirkuksen
nyt jytää
nyt jytää
yön mustaviitta
taivaanrannasta raollaan
joko nyt jo
radiomastot häämöttämässä
valomerkin väläys
aamuun silmän räpäys
siivetön mies
laskeutuu Kotkaan
kapakan takapihalla
savua puhaltamassa
kadun akka katsoo
mitä ihmeellistä nyt tapahtuu
sisällä synninpesässä
leivosen laulu
peittoaa sohvanpohja anarkismin
auton lattialta kuultuna
"luftwaffeakaan ei koskaan
voitettu ilmassa"
Terveiset iloiset Tartosta
Halauksin,
T
torstai 22. huhtikuuta 2010
Purokadun logisticus
cut-ups to Risto Ahti
Alussa, talven harhassa valmistuivat runot,
unilaulun säkeet katsoivat silmiin lasta.
Kerran oli kultakettu ja oli myös unia,
kun aurinko tanssi lintujen planeetalla,
niin rakentui jokin silta; ja sillä
Narkissos. Talvella - loistava yksinäisyys – siinä jo
läsnäolon ikävä ja laki. Valitse minut! - pieni käsikirja.
Laula iloisesti Eevasta ja Aatamista.
Niiden iloisista harhaopeista,
kaiken kaikkiaan ilon ääriviivoista. Aatamin, jälleen kerran,
muistiinpanot: Vain tahallaan voi rakastaa,
kuin kukko tunkiolla
Runoaapisessa tietysti sudet ja lampaat,
niiden oikut ja totuudet.
Sanaluvun koetuksessa kriittinen minä ja leikki-
laulut. Ei kukaan puutarhajuhlissa
vanhassa piispan huvilassa.
Vain ne kymmenen käskyä – tie, köyhyys ja ilo.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Nyt olis hyvät neuvot tarpeen...
vastaan sika sekä nauta, niin kuinka minä
heistä valmistan jauhelihaa. Niin - on minulla kellarissa
saha ja kirves joulukuusta varten. Niilläkö minä ammun
silpasen ammujen taivaaseen ja sian tantereeseen kopautan.
MUTTA. Miten niistä tehdään 400grammaa sika-nautaa.
Sitä 17 prosenttista, kaiketi.
Entapä Osso Pucco. Minkä näköinen elävä se on.
Kukkokiekuuko se vai buhu-huuko se sanoo.
Onko se rauhoitettu.
Saako sen syödä, jos vastaan tulee ?
Ystävällisesti, uusavuton tiedustelee.
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Lähde
se olekin sellaista joka virtaa maan uumenista
ja juoksee pakkasessa ja lumessa.
Lähde.
Vesi on timantin kirkasta
kun aamuaurinko siihen osuu
laitan kädet kupin muotoon ja juon.
Janoamiseen
se auttaa.
Runnoilija
ruokapöydän ääreen kököttämään.
Pysyis vain ruudussaan, ruodussaan
aakuutos vihossaan. Vihoissaan kynänpätkiä sill
on taskut täys, silmät kiiluu – kosteet, vaan
Mitä se tekee , ja miten
se sen tekee minkä se tekee.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Pahalla silmällä
katso pahalla silmällä
pahalla silmällä.
Kaukana tuntematon, tunteeton
tunteettomat eivät panettele
paina tiehen.
Yrittänyt laitetaan, pannaan
Pannaan yrittämään
ylittämään.
Katsotaan kateellisina ohi
ohitetaan tunteet.
Tunnetaan ohi.
Kauan muistellaan pahalla
Muisti kantaa kauas
Pahalla silmällä.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Kateuskatsaus
katiskaan jää kalavale.
Kukaan ei katso aidan yli
raoissa on roskia.
Silmään menee kärpänen
sanotaan.
Noiden asiat vaan on,
ja meidän ei koskaan.
Vihreys johtuu
värisokeudesta.
Sitä on harvalla.
Katteus
koska Katen tahto Pate.
Late tölvi Patee,
ja Pate tölvi Latee.
Ja mitä sano Kate?
"Katteus
on sielun latteus!
Late ja Pate!
Juuaan latet.
Ja ollaa iha vaa matet! "
Katea nääs ootti...
...no mitkäpä muut
kuin saladatet! :)
Vartalon lähde
on johdos germaanisesta vartalosta.
Kade on sen yksinkertainen vartalo. Sillä on -
jos hengissä vielä ovat - muutamia lähisukulaisia;
kajeh, kadeh, kateh, ka'd.
On etsitty niiden lähdettä.
Lähteen nimi saattaa olla xatez
tahi skapez - mutta
näiden kateus on jo ammoin ehtynyt.
Meidän on omaamme vaaliminen.
Lähde. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja
Kuololoru
kuollutta oravaa
moottoritiellä
matkalla mustikkaan.
Lits lits lits lits
Paluumatkalla mustikat liiskaantuu
ja värjää sinisiksi
kädet ja kielen.
Mummon matkassa maailmalla
sitten sattuu siili tielle
Sitä surraan seuraavat
seitsemäntoista päivää.
Maanantaina mummo saa siivet
ja lähettää lentopostissa
lettuja lapsenlapsille.
Pappa taas paistaa pannukakkua.
Sunnuntaina
korillinen limsaa.
Se ostettiin
myymäläautolta.
Siestaa, italiaa,
keltaista jaffaa ja vissyä.
Sunnuntaina odotettiin
veljen kanssa, milloin
pullon sai nostaa pöytään.
Kahvin kera tarjottiin
hillomunkkeja.
Sokeri levisi vahakankaalle.
Vaaleansinisiin kuppeihin,
kahvin joukkoon,
laitettiin maitoa ja pulmua.
Juustoleipä pienittiin sekaan.
Minä pidin eniten italiasta.
Kaadoin varovasti
entiseen sinappilasiin.
Hiilihappo napsahteli kielellä.
Toisella puolella maata
päätit lähteä.
Toisella puolella maata,
nukuin vielä.
En kuullut kuinka
raotit ovea.
Puutarhan portit
liikkuvat tuulessa.
Siellä te kaikki,
joiden polvella keinuin
lapsuuden lorua.
Tuvassa, auringonläikässä
pyydystän piipun savua.
Ruskean hevosen selkä
rekivällyjen alta.
Järvi joka kantaa minua.
Ja iltaisin tilley suhisee
pohjoisen sinistä valoa.
Meillä oli talo, johon
ei päässyt tietä pitkin.
Kuunneltiin yhdessä
metsää ikkunan takana.
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Motiivi
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä,
tietomme siunaa.
-sisältää lainauksia, lainalaisuuksia
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Viimeinen vapaapäivä
Tekniikka lohduttaa
Tekniikka auttaa
Tekniikka tekee onnelliseksi
Tekniikka on luksusta
Tekniikka valottaa
Tekniikassa on voimaa
EL
Kattokaa nyt
Katoin vähän sen perään,
ettei se
katuis sitten jälestäpäin.
Kattokaa nyt
kattilat kannetta ja
kummallakin tosi suuri kaipuu
kauas pois.
Kaikista ihmisistä
tuli kaapattua just se.
Kattokaa nyt ja
Kadehtikaa.
Euromarketin edessä...
Keflavik Airport
Reykjavikin lentokenttä taitaa olla ainut,
joka toimii Pohjois -Euroopassa.
Keflavik International Airport - Timetables for Departure and Arrivals
tai, onks se nyt mitään Eurooppaakaan enää.
Ja kaiken lisäksi ne on ikiajat
saanu ilmasen energian ja lämmön maaperästään.
Kupla koko juttu, koko saari -
tuhka - jotten sanoisi mikä - maamuna.
Niin ja kaiken lisäksi niillä on tämä Björk ja tämä Sjon.
Voihan viitonen sentään.
Ootteko koskaan nähneet islantilaista koivikkoa.
No on niitä tietysti, jonkun kuuman lähteen vieressä.
Kaiken maailman impyet ja dottiirit ympärillä sulosointuja laulamassa.
Ja tietysti just nyt, kun mun piti
huomenaamulla lentää Köpikseen
valkkaamaan mun tanskanmuusalle
uutta kevätmekkoa, jota hän on niin kovasti toivonnu.
Voihan....tää on kyllä ihan epistä.


