HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Talo

Tässä on vuosien
perintö, ottakaa se
ja varjelkaa.

Kivijalassa täyttyneet
unelmat, keskikerroksessa
eletty elämä. Ja ylhäällä
katonharjan alla
pesä jollekin uudelle.

Kuusen juurelle mahtuu
istumaan pieni ihminen.

Talo odottaa meitä,
me odotamme taloa.

Unessa istutan pyhän
basilikan, kannan
saunapuut vihreästä vajasta.
Portaat narisevat,
keltaiset keittiönkaapit
kertovat tarinaa.

Ääneti hiivin mieleni
ikkunaan, kurkotan
pihan yli ihmettä,
joka puhelee meille.

10 kommenttia:

  1. Runossasi kaikki koskettaa kummallisen vahvasti. On ikäänkuin kokemus sinänsä asua taloa ja nähdä unta. Hieno runo.
    Kokemukset korostuvat lopussa jossa kuunnellaan mitä pihan yli kuuluisi.

    VastaaPoista
  2. Hauskaa kun näit sen Annaliisa, että on kokemus sinänsä asua taloa ja nähdä siitä unta. Meillä kun on nyt talo kaupanvahvistusta vailla. Meistä sitten tulee kesällä Päijät-Hämäläisiä :)

    VastaaPoista
  3. Onnittelut! Talon hankkiminen on jotenkin sykähdyttävä kokemus. Minulla on vanha -38 rakennettu kesäpaikka Vaasan lähellä. Sen nimi on ihan virallisestikin Sommarbo. Nätti talo, tosin nyt jo aika huonokuntoinen, ja sillä on oma historiansa, joka on pitempi kuin omani. Taloon muuttaminen on hieno juttu; taloon muuttaminen keväällä/kesällä on vielä asia erikseen.

    VastaaPoista
  4. Kuulin uutiset. Hieno juttu. Nyt uusi elämänvaihe alkaa. Kesä alkaa. Onnentoivotus ja tervetuloa Lahteen!

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Mä olen niin innoissaan muutosta, etten tiedä miten päin olisin ja minne päin menisin. Ja parasta pihan lisäksi taitaa olla se, että me saadaan kunnon työtilat kellarikerrokseen.

    VastaaPoista
  6. En osannut sijoittaa taloa tänne meidän suunnallemme joten ajattelin sen olevan siellä missä nyt asut. Hyvä että se onkin täällä, vau. Tervetuloa tänne. Mietin missäpäin Lahtea talo hengittelee!Odottaa teitä!

    VastaaPoista
  7. Kiitos. Hengittelee vanhassa Ahtialassa legendaarisen Myllytuvan kulmilla.

    VastaaPoista
  8. Hyvä runo. Jottensanoisi, oivallinen. Ihminen odottaa, talo odottaa.
    Apropo - runon ulkopuolelta - minä olen viettänyt varhaiset lapsuusvuoteni Myllypohjassa.

    VastaaPoista
  9. Minulle taas tuo Myllypohjan ja Ahtialan suunta on melko tuntematonta seutua. Olo on kuin uudisraivaajalla :) mut eiköhän tuo tutuksi muutu.

    VastaaPoista
  10. Joo, nykyinen Heinolan suuntaan menevä ohi-, mikäliemoottoritie menee lapsuuskotini ylitse. Jotta se siitä lapsuuden idyllistä. Mutta luokaa työ uusi ja vaalikaa sitä!

    VastaaPoista