HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

APASSIT

istuskellaan mustanmäen kalliolla
Golgatalla
juomassa halpaa viiniä
polttelemassa pilviä
katsellaan alas kaupunkiin
pahuuden laaksoon
tiellä hinaavat
pukujuutalaiset
toljottavat happamina meinikiämme
soittakaa homot poliisi
teidän voimanne on paperilla
tuohiperseitä nuolevissa lakimiehissä
ja kalliolla Golgatalla
nämä nasaretilaiset
eivät enää käännä toista poskeaan
armahtavat nyrkeillään
odottavat vielä
huonompia aikoja
sitkeinä
kuin
apassit

9 kommenttia:

  1. Apassit uskaltavat olla yhä Apasseja. Ja niinhän se onkin että pienessä joukossa voi olla enemmän energiaa kuin suuressa jossa on vain paljon johdateltavaa massaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä, tinkimätön meininki! Ja Mustanmäen kalliolla on mukava paikka istuskella ja kuunnella pahuuden laakson etäistä hälyä.

    VastaaPoista
  3. Tämä miellyttää minua kovasti, tuokiokuva jossa on voimaa. Onkohan tää Mustanmäen kallio ihan joku käsite, pohtii toistaiseksi ulkolahtelainen, kohta jo taas kaupunkinne asukas.

    VastaaPoista
  4. Mustankallion mäki,olemme kävelleet siellä, se on hautuumaan vieressä ja se on hyvä näköalapaikka. Kalliolla istuskelee kyllä kaikenlaisia... minäkin välillä:) Terhe varamaan tietäisi nimen synnystä.

    VastaaPoista
  5. Ai se on se mäki. En muistanut nimeä. Deme valtaa alaa, liikaa muistamista, sekä myymistä ja ostamista :)

    VastaaPoista
  6. Joo. Mustankallionmäki sain nimensä siitä kun se oli vuosisatoja ollut mustajalkaintiaanien asuinaluetta. Ja vuosikausien jalkojen ja persusten hankaaminen harmaasen graniittiin oli muuttanut kallion mustaksi.
    Vaan sitten tulivat uljaat huivipäiset ja hameisiinkin pukeutuneet apassisoturit ja valtasivat kallion. Kallionlaelta ovat sittemmin vaanineet alhaalla paavolanlaaksossa, markettien välissä,
    vaeltavia karavaaneja, joiden matka-arkuista ja kukkahattutätien kätköistä halajavat tulilientä ,koska omat meskaliinin keittotaidot ovat jo unohtuneet.(A)Passikaljaintiaanit. Virttä ei veisata. Armoa ei anneta. Toista poskea ei käännetä, sillä pää ei käänny, koska toinen poskin on jo niin turpeeseen uponnut. Mutta ääni vielä kantaa: Vittuun kaikki rättipäät. Vaan oma stetson on jo aika kuhmuilla.

    Runo on selkeä, ytimekäs, jotten sanoisi vastaanpanematon. Sitkeitä aikoja odottava.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Tyhjentävä vastaus Jormalta, ei tosiaankaan lisättävää tähän oivaan antropologiseen analyysiin. Sama ilmiö muuten kuin Anskun runoissa toisaalla, Visan ääni kuuluu ja rytmittää runoa sitä lukiessa. Niin ehtaa ja omaäänistä kuin olla ja voi!

    VastaaPoista
  9. UGH ja HAU. tää on sellanen vanha manaus joka päätti kaivautua päästä ulos.

    VastaaPoista