HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Virposunnuntai

Kissalle paju,
kevään lelu,
jolla se virpoo
pitkin lattiaa.

Ja ulkona loputon paljaus,
maan liha, joka kohta
tuoksuu auringossa.

Tuoreeks, terveeks.

Tänä vuonna
ens vuonna,
joskus ei koskaan.

5 kommenttia:

  1. Virpomalorun uusinto 2000-luvulta.

    VastaaPoista
  2. Ei ihan kevyt loru silti. Keväinen tuoksu... pirskahteleva;)

    VastaaPoista
  3. Pidin tuosta: maan liha joka kohta tuoksuu auringossa. Sillä niinhän se tuoksuu. Kokonaisuus, mieleltään syvä.

    VastaaPoista
  4. joo, tuo maan liha on hieno ilmaus. Iho menee kananlihalle, siksi, että se synnyttää niin monta ajatusta ja tunnetta, ja tuoksun tuntee. Jotakin surumielistä tuossa pirskahtelevuudessa on.
    kiitos!

    VastaaPoista
  5. juu, toisessa säkeistössä runo sukeltaa johonkin syvälle ja lopussa korkealle ajattomaan, hyvä, thanks,juu.

    VastaaPoista