HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 20. elokuuta 2009

Kadut ovat muuttuneet kanjoneiksi

On jo kylmä,

yötaivas hiilenmustaa silkkiä

kadut ovat muuttuneet kanjoneiksi,

ja sanat läikkyvät hurjasuiseen tanssiin


Varjot kuvioivat huolella

koko esityksen




Tanssin. Tanssin.

tyylinä on punainen valssi

kavaljeerina joskus joku tai kuka

kengät ruostuisivat ikäväänsä ellei




Hiilenmusta ottaa jälleen valonhelmasta kiinni

sinistyy

vain kengitetyin jaloin täällä pysyy pystyssä

naamiot paljastetaan.

hevoset juoksevat pois.

yön seinät sortuvat, eivät kestä valoa


kaupunginlaita herää villanharmaasta unestaan

sanoitta katoan minäkin aamuun


Terhi W.

5 kommenttia:

  1. Noin 150 sinisen hetken runoa viime päivinä yhä uudestaan ja uudestaan lukeneena erästä julkaisua varten halusin pohtia, millainen voisi olla oma sininen hetkeni, tässä kaupungissa. Sisäisestä kokemuksesta, umpimustasta elokuun taivaasta, nihkeänkuumista kaduista kanjoneiksi muuttuneina, punaisine varjoineen, tuo sininen hetki, sanaton, sitten pusertui.

    VastaaPoista
  2. Ahaa, runon historia oli sellainen. Minua inpiroi kanjoni ja katu ja me muutuimme mielikuvissani tasankointiaaneksi, alakultuuriksi, joka etsii ravintoa valtakulttuurin liepeiltä. Vaan ehkä me vaellamme sinisessä yössä sielu punaisena.

    Hei mihin kadotit sen upea sanan tästä versiosta HURJASUINEN? kerrassaan kuvaava.

    VastaaPoista
  3. Voi se olla se alakulttuurikin, joka yöllä värjää kadut ja kasvattaa sille seinät.

    Hurjasuinen? Onko kikkailua? Ei ainakaan surupukuisten kanssa. Kokeilen sitä yhteen toiseen runoon. Siis säästelen vähän sitä, koska se on minustakin sanana ihan kiva.

    Nyt en puutu enää tähän, saa olla. Eteenpäin...

    VastaaPoista
  4. Hurjasuinen on enemmän kuin "ihan kiva" se on vahva ilmaus, kuvaava, pysäyttävä. Kuinka yksi sana voi kertoa niin paljon?

    Se on juuri tätä ihanuutta runon/sanataiteen tiiviydessä, yhdessä kahdessa sanassa.

    Ota rohkeasti käyttöön kansantieteilijäsi, se on sinua, myös siitä kielesi tunnistaa!

    Olen muuten joskus ajatellut, että teen nimiini kirjan jossa on pelkkiä valkoisia sivuja. Sitten kuulin, että sekin on jo tehty.

    Rakastan-vihaan sanataidetta ja elokuun öitä.

    VastaaPoista