Arvatkaa mitä?

Toinen runokirjani Peili-ihmisiä näki vihdoin päivänvalon. Kirjaa voi tilata Mediapinnalta
http://www.mediapinta.fi/sivu/isbn/978-952-236-172-1

Saa jakaa, kiitos :)

Tsirp und kukkuu
Onko tällä foorumilla muuten enää elämää?

Linnuilla on siivet

Bensavalo palaa

tilillä ei ole rahaa

äiti kuoli

en saa erektiota

en sitä kyllä tarvitsekaan

koska naiseni jätti

Meillä on rosvo pääministeri

Sataa räntää

ja on niin pimeää

että kaikki masentuu

paitsi kesällä

Silloin on niin valoisaa

ettei voi nukkua

ja helposti alkoholisoituu

ja kävelykadulla

on kyltti, jossa sanotaan:

lintujen ruokkiminen kielletty

sakon uhalla

Linnuilla on, vittu, siivet

ne pääsevät helvettiin täältä.

Piiitkästä aikaa laitan tänne runonpätkän, ja, kuten tavallista, iloista ja positiivista :) :

Synnistä pois

Vasta nyt

kun parrassa jo pari harmaata

muistuttaa kuolevaisuudestani

ymmärrän ensimmäistä kertaa

miltä tuntuu

kun haluaa saada

syntinsä anteeksi

Kirkon raskas ovi

on kiinni

tähän aikaan yöstä

Jumala ei kuuntele

etkä sinä vastaa

synninpäästö

on tehtävä

itse

alastomana

ja ilman pätevyyttä

Tällä runolla ratsatin kyseiseen tilaisuuteen (kuulema tulee myöhemmin nettiin).


GOLFKENTTIEN TAKANA...


pullakahvien luvatussa maassa
Arkadian vampyyrit
imevät maan kuiviin
veroparatiisin ihmissudet
ulvovat optioitaan
mielenosoittajat unohtavat
ottaa mukaansa
teroitetut puutapit ja
hopealuodit

planeetta kuin vuotava jalkapallo
bittiavaruudessa
loputon sanojen sota
tarvitsen happea
hetkeksi ulos kaupungista
puiston sunnuntai kaljaringistä
ajaton punatukka naurahtaa
"poltellen ja poljeskellen"
kertoessani naiselle reitin
golfkenttien taakse

ennen naamakirjoja
patamustat papit
antoivat nimen
Pirunpesä
siellä se on
golfkenttien takana...
puiden naavapartojen ympäroimänä
jylhässä rotkossa

hengität vapaata ilmaa ja
illuusiota
ajatus käy mielessä
sietokyvystä
jakautumisesta
ja kapinasta



 

MENNYT KESÄ EI OLLUT NIIN HUONO


juna jättää laiturille
koiran
kitaran
ja kaunottaren

voisin olla hänen
isä
setä
tai eno joka putosi veneestä

kävellään kaupungin katseiden alla
kaljakaupan kautta
syvälle puistoon
polttamaan sunnuntaintupakoita

soitat bluesin
tälle mestalle penkkeineen
yritän olla juomatta liikaa
koira läähättää

linja-autoaseman nuoret sulavat suudellessa yhteen
erossa ja jälleennäkemisessä
halatessa rutistat itseäsi vasten
viisari värähtää

linja-auto vie laiturilta
koiran
kitaran
ja kaunottaren

saan voimaa
muuttaa maanantaina
radanvarteen
jotenkin sieluttomaan tilaan

MUSTAPIPO


Härski Hartikaisen päälaelta
lainattu kuriositeetti

ex-exän kutoma
keikkuu takaraivolla

ZZ-junassa Kallion kierrokselle
se toimii toisinaan pimeydenmajakkana

kapakan musta-aukko imaisee pöytään
homo-sapianssin joka saa ikävöimään

Pekka Siitointa
vaikka se on tarkoitettu vitsiksi se ei ole

vastaan juotuani siiderin
"en ole homo, olen Lahdesta"

ei, en ole piriäkään
pölyhiukkasten kosminen kohtaaminen avaruudenyössä on ohi


 

jos olisin mies
enkä lisko

ampuisin kylmästi revolverilla
vapaakauppasopimusta silmien väliin

iskisin silmää Ulrike Meinhofille

ja pakenisin ratsastaen pitkin aavaa preeriaa
sankarien auringonlaskua kohti


 

26.3.2015

Naapuri poraa
tuuli hölskyttää ja helisyttää
koira kuorsaa
kello rytmitttää ja hipsuttaa
hampaat rasauttaa.

Valon vaihtelut ovat jyrkät.


Tietoa on valtavasti:
sieluni on murtumaton
minua ajaa darwinin uteliaisuus
edellisessä elämässäni olin preeriahevonen
jos olisin kasvikuntalainen niin mangolia
ennen kuolemaani minun tulee matkustaa dubliniin
ja luonteeltani olen vaskipuhaltimet
minua ympäröi vihreä aura
olen 82% samaa mieltä kuin pirkko, keijo ja kirsi
sataan ei pääse kuulemma kukaan.


Kaukolämmityksellä on oma soundi, se kohisee, vaikka
sanon teineille viisi kertaa päivässä
ettei omakotitalossa voi alvariinsa käännellä patterin säädintä. Pään sisäpuolella humisee verenpaine.


Joulukortit on kaapin, särkylääkkeet lipaston päällä
nukke roikkuu seinällä
lääkäriaika jääkaapin ovessa
verho on valkoinen, lattia keltainen
sohva on turkoosi, kirjojen hyllyssä pöly käy henkeen.


Kun katsoo vuosia samaa huonetta sokeutuu.


Tietoa on valtavasti:
kuntaliitoksen jälkeen on hämmästyksen aika
keskustan puutaloilla on kohtalo, se on auki
lahden kaupunki tilasi lintupönttöjä lammilta
oikeus vapautti johtajan syytteistä
suolistosairauksista kansantauti
kokemuksella kuoppien ohi
virtsan väri vaihtelee
etlarista tulee tabloidi ja sisällön määrä pysyy ennallaan
sitten vielä rajoitettu erä, renkaan vaihto ja loppuunmyynti
etusivulta voi lukea vaalitaistelun ankaruuden.


Koira kuorsaa edelleen, mutta kissan ääntä en kuule
se lähti kaksi yötä sitten kun sillä on
maaliskuu.



(c) LealiisaK

#vaalit2015


Lähteet:

FB:ssa rullaavat testit
Useampi vaalikone
Etelä-Suomen Sanomat 24.3.15

Yö on pitkä tukka takkuisena
pää työntyy takkaan lähettämään savumerkkejä

pimeys haarukoina raapimassa päänahkaa
voiton merkki, viisareiden hitaasti etenevät veitset

unen suu pilkkaa syljeskellen kattoon
seinät kuin arkaa mieltä lipova kieli

hiljaisuuden painekattilasta kasvaa
lattian lävitse hampaita.



Oi uimataitoani!
Huoneesta toiseen räpiköin perhosta sammakkona.



(c) LealiisaK

Sörssell

Laitoin salaattia yötä varten valmiiksi tekeytymään.
Riivin jäävuorisalaattia kulhon pohjalle, oikeastaan kerän kanta,
ja se mitä sen ympärille oli jäänyt.
Päälle pilkoin puolikkaan melkein kotimaista kurkkua.
Punasipulia viipaloin yhden kappaleen – yhtään ei itkettänyt,

 jos kyyneleitä tuli, eivät olleet kaihon, ilon jännityksellä kyynelöin tänään.
Muutaman säkeen konseptoin myös,
kaksi suhteellista sivulausetta, ja yhden kuvan.
Yhdeksän kirsikkatomaattia, niiden nahistuminen ei haittaa,
tunne on tullut hyvin tutuksi viime päivinä.
Adjektiivien kanssa täytyy tässä iässä olla varovainen.
Puolikas suippopaprikaa, makeaa sanoo kääre, siihen on uskominen.

Fetajuustoa murskasin myös, no, sen mitä edellisen prosesssin jälkeen oli jäljelle jäänyt. 

Pari hilpeää sanaa, loraus balsamiviinietikkaa, yksi mantra, yksi lume,
kaksi nousevaa intuitiota, assosiaatio,
seitsemän konnotaatioita, lopuksi oliiviöljyä kaksi ruokalusikallista. Yrttejä?
Sitruunan unohdin kauppaan. Kellon laitan soimaan aamukolmeksi.
Lehtikin on jo silloin tullut. 

 

PUHKI RUNKATUN TODELLISUUDEN KUMMITUKSET

luvallinen rokulipäivä
huonoenne kuin
sängylle jätetty hattu
arjen mustaa magiaa

joka neljäs kevät
naamoja tauluissa
tekohymyjen kavalkaadi
lumipallojen maalitauluina

jäähtyvän pakosarjan
rauhoittava tikitys
kaupungin kajastavat valot
pikku natzitownin taivaanrannassa

seurakunnan ruoka-apujonot
Ikean muoviäpärijonot
kuluttajien nyrkkitappelu
vähän käytetyistä älypuhelimista

pimeääainetta tähtitaivaan täydeltä
suljetun huoltoaseman valot
kummittelevat puhki runkatussa
todellisuudessa

superego
liukenee liuottimeen
afrohämäläinen soittaa
"Hi, maan sa oled kuu...le ma taala pain"

YLIN ASTE / Another Brick in the Wall

Sopeuttamisohjelma 13-15-vuotiaille:


Jos missä tahansa kolmevuotiseen sopeuttamisohjelmaan
liittyvässä asiassa on jotain epäselvää, niin kysymällä, KYSEENALAISTAMALLA
sopeutumisesi käy mahdottomaksi.
Sinut saatetaan poistaa virallisesta sopeuttamisohjelmasta.
Punoa liiallinen uteliaisuutesi kaulapannaksi,
kytke pantaan naru ja ojenna narun talutuslenksu
opetussuunnitelman vartijalle.

Jos olet eri mieltä, niin tiedä,
yrityksistäsi huolimatta yhteistä kieltä ei löydy.
Ja näin ollen Sinun kielesi amputoidaan.
Jos et ymmärrä ohjeistusta, älä murra kättäsi,
sillä murtuneella ranteella et pysty kirjoittamaan
ja jättämään kysymyslomaketta B 532 rehtorin kansliaan.

Jos aikomuksesi on avautua sopeuttamisohjelmassa toteutettavista
käytännöistä jollekin itseäsi vanhemmalle kansalaiselle,
niin huomioi jo avautumisvaiheessa,
että tekosi määritellään epäluottamuslauseeksi
sopeuttamisohjelman johtajia kohtaan ja siitä tulee
seuraamaan erinäisiä naamioituja sanktioita.

Jos tahdot valita toisin, silmääsi ammutaan tikku.
(Älä huomioi ohjelman johtajien silmissä olevia malkoja.)

Taivaskanavilta on tilattavissa katseiden, sanojen ja eleiden,
mutta ei fyysisten iskujen, kestäviä estäviä pukuja,
jotka kovenevat ohjeiden mukaisella käytöllä.
Vaikka ne ovat luotettavan tutkimustuloksen testaamia,
niin silti on herkkyysryhmiä, joita nekään eivät suojaa.

Huomioi, että sinun on varauduttava riskeihin sopeuttamisohjelmassa.
Riskit kuuluvat tietysti olennaisena osana ohjelman läpäisemiseen ja
vastustuskyvyn kehittämiseen.

Mahdollisia oireita ovat:

1. syödessäsi ruoka nousee helposti kurkkutorvea pitkin ylös ja kaareutuu suustasi ulos
2. sinun tekee mieli syödä jatkuvasti, vatsasi ei toimi, eikä ruoka tule ulos
3. sinun ei tee mieli nauttia ravintoa ollenkaan
4. päänsärky, vatsavaivat, lihas- ja hartiakivut, sydänkivut ja sekä lihaskrampit ovat yleisiä
5. öisin saatat kokea, että seinät kaatuvat keuhkojesi päälle, vaikka olisit ottanut rokotteen
6. sopeutumisvalmennuslaitoksessa ollessasi saatat kokea epämääräistä ahdistusta ja levottomuutta, joka saattaa purkautua johtajien määrittelemänä häiriökäyttäytymisenä. Häiriökäyttäytymiseksi luetaan mm seuraavat asiat: kellon katsominen, ikkunasta ulos katsominen, huulirasvan lisääminen, nenän niistäminen, tavaroiden putoaminen pöydältä, keskusteleminen, hymyileminen, nauraminen.
7. sinulle saattaa tulla epämääräinen tunne siitä, että sinua tarkkaillaan, olet oikeassa, se kuuluu ohjelman luonteeseen.

8. Miespuolisilla sopeutettavilla havaittu agrssiivista käyttäytymistä.

9. Naispuolisilla sopeutettavilla itsetuhoisuutta.

10. KUOLEMA, psyykkinen tai fyysinen

Mikäli näitä oireita esiintyy pidempään kuin kaksi kuukautta, ota yhteyttä sopeutumisvalmennuslaitoksen lääkärin, jos hän sattuu olemaan tavattavissa hän määrää sinulle lääkkeitä, joita voit nauttia yhdessä keskioluen kanssa olosi kohenemiseksi.

Mikäli rikot tietoisesti tai tiedostamatta annettuja ohjeita seuraa sanktio.
Sanktion jälkeen sinun on äärimmäisen vaikeaa palauttaa ohjelman
hallinoijien luottamus. Siihen kuluu aikaa oletetusti n 2,5 vuotta.

p.s. Muista, että hiusten harjaaminen ja kaunistautuminen on rangaistava teko.

http://www.youtube.com/watch?v=M_bvT-DGcWw

Kirjoitettu vuonna 2009

__

Ehkä, kirjoittaminen on ainoastaan tottumus, tapa! erotella harmaan sävyjä toisistaan, kutoa purkaa silmukka kutoa purkaa.


Aamulla kaksi aurinkoa nousee, ja otsallesi on pudonnut yön jälki: painavaa avaruusrojua. Maan vetovoima ja toisaalta painovoima repivät suuntaa. 

Ehkä, sanaoista yritetiin rakentaa turvaa, talosta temppeliä.


Urheilijat, ovat irti ja juoksevat sykemittarin kanssa penkereellä. Tiekin olisi tarjolla. Ehkä, juuri sen vuoksi tarpeettomuus on pistänyt, hurmannut neulan jonka silmään on itsensä ujuttanut.

Murtuneet kielet nimitetään ennen löytämättömiksi pirstaleiksi.

Ehkä suuntaa vaihtamalla ne ovat vain turhautuneen ihmisen kuvituskyky uudelleen päivittää asema- paikka universumissa, nimi.

_


(c) LealiisaK

1.päivä joulukuuta

Hyönteisten karheudesta, puitten
runkojen lujuudesta, minun piti sinulle kirjoittaa.
Planeettojen ystävällisyydestä
tähtien välisestä teologiasta - epäluuloisuudesta
mutta kaiken valon, näkyvän
ja pimeän energian pelkään sinulta vieväni.
Kilometreistä, puutarhoista välillämme
millimetrien tuhannesosista minun piti kirjoittaa,
itsekkäästi täyttää, hyväksikäyttää tämä laajeneva tyhjyyteni.
Mutta nyt en kuitenkaan jaksa, tähdet pakenevat
kaikki lainaksi omittu, omaksi anastettu leijailee
käsinkoskemattoman lumisateen lailla.




(Löytyy myös MustLahden romantiikka-teoksesta  nimellä 5.päivä joulukuuta)

yhtälöt

elämän arkitunnit
liukuhihnoilla perseiden pyyhkimistä

rakkauden raakuudessa
raittius ratketa

liian paljon painetta
yhteen yhtälöön laskettavaksi

pienet palkat ja vanhat huorat
laskevat jotain oikein

@runobattle 31.8.2014 klo 21

kirjanselkäruno, aihe #ihme

IMETÄ NAINEN IMETÄ

(c) LealiisaK 14

Linkki innoittajaan:

ÄITI INSPIROI AINA SEKÄ TAITEILIJOITA ETTÄ TIETEILIJÖITÄ ETTÄ TIEDOTUSVÄLINEITÄ - ELÄKÖÖN NAINEN JA ÄITI

Kaksi lainausta

I

Älä paina päähäni pimeää

jotta en sinua näkisi

II

Yö painaa päähäni kipeän seppeleen

jotta en tänään sinua näkisi

(sisältää lainauksia Aulikki Oksaselta)

 

vuodenaika 1

vuodenaika 2

(c) LealiisaK

omakuva elokuussa 2014

_

jos aika olisi syntynyt toisena 

(c) LealiisaK

LINTU

_

korkealta pääsi päältä katsoen etsin niin suurta tilaa jossa yksinäisyys voisi levätä rauhan tyynyllä

(c) LealiisaK

(viime yönä tapahtui jotain outoa, ja melkeistä  kaikki LSPn kirjoittajat katosivat
listalta. Senpä takia olen lähettänyt uudet kutsut lähestulkoon kaikille as.osaisille.
Jos sähköposti-osoitteet ovat virheellisiä, erheellisiä
niin ilmoittakaatte , kiitos)

Monologi

No, sittenhän on tietysti näitä

jotka eivät ymmärrä mistään mitään

sano niille pluskvamperfekti tai Pentti Linkola

ne mitään tajua

Sano niille metsäkurjenpolvi

sano vastatuuleen liitävä kurkiaura

ja vapaana humiseva taigametsä

Nää ei ymmärrä mistään mitään.

Tai, no, okei

jos sä sanot niille

tuplajuusto...

Kun ihminen kuolee, kuolee kokonainen kirjasto.

Afrikkalainen kansanviisaus

Saatko napattua itseäsi kiinni hihasta niin kuin kala nappaa madon koukkuineen
pystytkö pysähtymään aikaan, jolloin et vielä tiennyt
kuinka kelloa luetaan.



Kaiken voima on hetken ystävä, mummolan mökkitiellä höpötän ääneen
koko maailmani, jossa mummolla on oma paikkansa, eikä mikään koskaan pääty.



Lapsuutta suojelisi viaton ajattomuus. Opin nopeasti lukemaan:
haltioituneena katsoin ikkunalasin takaa kirjaimia uurnassa, joka seisoi hilseilevällä
pöydällä ryhdissä kuin vaasi ilman kukkia. Kauhu astui ovesta vasta
kun sanottiin, että aika muuttaa ihmisen tuhkaksi kirjahyllyyn, kirjastoihin.



Gregoriaaninen kalenteri jakautuu kahteentoista epäsäännölliseen kuukauteen
joista voisin nimetä säännöllisesti täydellisen pimentymisen
päivät, syntymästä alkaa loppuminen, voisin, mutta en mene hautausmaalle enää.



Oppi kävelemään, sanoi
sanan, uhmasi isää, aloitti
koulun, kellonajat vuorokaudet,
siirtyi yläasteelle,
ajanlasku on opittava! kuukaudet, vuodet sähköistyvät,
oppivelvollisuuden päättyminen, oppimisen alkaminen
keskeneräisyyden kipu hartioilla, jos jääkin syrjään, reunalle,
ei hölkkää länsimaisten viisareiden sivistyksen tahdissa, aina kiirehtien
jostakin jonnekin turvaan kuin silmukaksi mummon virkkaamaan pitsiliinaköynnökseen.




Ja tulee se päivä, jolloin ensimmäistä kertaa mykistyvä aurinko loistaa
viiltävästi vatsan lävitse, repii valaisten koko luurangon.
Ei ole mitään vakuutusta tämän varalle: haukkaat kokonaisena tyhjän tilan
ja yrität nielaista kaiken kerralla, päättyminen paisuu kurkkutorvessasi
ikuisuus ei säilö luita lämpimään eikä gregoriaaninen aika tule avuksesi.



Ja tulee toinen samanlainen päivä, kolmas, neljäskin. Eikä niihin päiviin totu, vaikka väität toista.





Liian usein olet pysähtyneenä talossa kuin museossa.
Muisti ei haalistu.
Sade ei pese. Pakkanen ei tuuleta.
Ilmavirta seisahtaa, vaikka et mene
hautausmaalle, et lue valokuvia,
se tulee olohuoneeseen, surffaa kanavilla

yhä uudelleen palleasta vihlaisee hetki
joka jää viimeiseksi. Kun silmien tarinat ovat kuihtuneet
eikä mitään voi tehdä.




Linja-autot kulkevat edelleen, junat ovat myöhässä, samat ihmiset tervehtivät sinua kuin eilen
et tunne enää heistä ketään, et voi käsittää kuinka pysähtymisen hetkellä
jatkuvuus on niin kirkas, että vain sinun silmissäsi ihmiset kävelevät selkä edellä
.
kahvilassa kupit kilisevät, lehdestä käännetään sivu, hipaistaan
sormella viesti jonnekin, sovitellaan tapaamisia: huomenna,
ylihuomenna, ensi viikolla, kuukauden ehkä vuoden kuluttua.


Maailma ei kuole, vaikka rakkaimpasi vaihtaa asentoa.



Kun yhden ihmisen sydän pysähtyy sinut määriellään välittömästi uudelleen:
lähiomainen, lapsi, vainajan sisar, läheisin kaveri, entinen ystävä, opiskeluajoilta,
vainajan työtoveri, viimeinen joka näki vainajan elävänä, mitä hän oli sanonut,
jättikö hän viestiä, melkoläheinen, vainajan tuttava, tuntematon. Ja taas kirkossa kellot soivat!





Olen pudotellut kurkkuun takertuneita aakkosia multaan ja hiekkaa
arkkujen kansiin. Viettänyt vapaa-aikaa&suruaikaa&laatuaikaa, niin kuin on tapana sanoa,
siivonnut, pyyhkinyt liinalla harmaita kivirivejä, pessyt hammasharjalla huolellisesti jokaisen
nimen näkyviin, maalannut kirjainten kultaa uudelleen.

Huokaissut, jäänyt kuuntelemaan niin kuin minkä tanahsa leikkikentän penkille
keskellä nauravien lapsien, kuinka pienet linnut puhkeavat riemuun muistolehdossa.



Siispä enää en mene hautausmaalle.




Yllättävän kauas näkee perhonen tai lintu niin kuin lapsi tai kuka tahansa
siivekäs olento. Istun hautausmaan penkillä, tietysti,  se on vanha niin kuin elokuvissa
ja nurmen sänki on vihreä kuin juuri syntynyt unelmoiva ihminen

meri tuoksuisi kaloja ja aallot kirjoittaisivat sanomatta jääneitä tunteita rantakallion.



Sinä kesäyönä, kun kaupungin pohja oli ylitse kiehuva painekattila
harjuilta vyöryi rajuilma syliin. Huutoni takertui verhoihin
samalla hetkellä
lähdit, palaamatta takaisin.




Ajatus tai aika ei tähän taivu, mutta, olen lukenut nämä kivirivit jo
2000 vuotta aiemmin enkä jaksa enää todistaa maailmalle mitään.

On yhdentekevää olenko kurjuutta hehkuva kuningas joka on onkinut kalan
joka on syönyt madon, joka syö kuninkaan jne. jne.


Gregoriaanisesti 400 vuotta sisältää 97 karkausvuotta, ja se on niin vähän aikaa!
Ihmisen hitaus elää elämäänsä vertautuu kuoleman äkilliseen läsnäoloon: jälleen
alat alusta, vaikka et vielä päässyt edes puoleen väliin




vaikka lopulta, että en liioittelisi:
sinulla ei ole mitään tekemistä kokonaisen maailman kanssa
vain minun kanssani olet, muistin paksu ja oheneva paino


se, joka jää jälkeen on aina jollain tavalla vailinainen, halkeileva kivitalon seinä



mutta, jos osaisin tai  voisin kutsua sinut takaisin nimeltä
niin näkisinkö itseni vielä kerran  niin kuin sinä olet joskus nähnyt, minut -





(c) Lealiisa Kivikari 2.-4.8.2014

.

Ohne dich

Mitä ovatkaan Midsomerin murhat, ohne dich

my love.             ja piipunpolttoakin pitäisi rajoittaa

kahvinjuontia aina aamuun asti

Raskaita ovat kirjat

joutavia tikku-ukkojen

                         terälehtiä kaikki muistiinpanot

Esitetty 27.7.-14 Aurora Kantolan rippijuhlissa Santunkadulla

I

Viisitoistavuotiaana hän

katsoo maailmaa omilla

aistiensa takaisilla voimillaan

Hän osaa jo sanoa Ei!

sitkeänä ja taipuisana

jokaisesta viillosta

                    uutta

                           vartta versoen

Aamu

tuo tulevaisuuden, tuoreet lehdet

uutiset kuin entiset

miksi, miksi, me

mihin minä sinua johdatan

II

Trapetsit ovat valmiit

                tie tähtiin avoinna

tikkaat pystytetty

tuli renkaisiin sytytettty

Leijonat saapuvat,

ympärillä klovnit, naamioiden surullinen kehä

Ilmassa hymy, tahtipuikon odotus. On

vain yksi näytös

kukaan ei naura

kiellä tai vihellä

Yksikään ei kysy, onko tämä kenraaliharjoitus

kuka on kiinnittänyt suojaverkon vaijerit

ohitse lensi kun eavesdropper kun raivotaralistuu kun raivorata kun parkujavaikenee

tuhlattu aikaa turhuuteen kun ilkkuva vilkku kun liikkeet tökkii vedet seisoo kun raju pysähtyneisyys ilmassa hautoo kun typeryys tunnistaa itsensä tyhmyys kun korvia soi sisältäpäin kun puhuu kun 

pois muuri huutaisi synapsit toimisi aivot kun sanaan kun hukkuu&nukkuu Kun lähtee

välittäjä herättää kun alistus viittaa samankaltaiseen toimintaan 

merkitykset-tömyys herää lukija uupuu maailma kun kuvaa

Darvin kun ei tarvitse sydäntä olkapäänään pitävää kättä

kun jo aivoista haarautuu tuoreiden latvojen väristen juurien kristalli 

liike 

Liike voi tarkoittaa liikettä- liike-energiaa-vähittäiskaupan myymälää -liike-aatetta -puoluetta -joukko-liike-nnettä

Liikkeen numeerinen nimi on neljätoista 14

/merkintä 22.7.2014/

keväällä kun kesällä jatkuu

kun sitoo menneen tulevan takoo olevan kun pää sanaa kun sana päätä

seppä!

kun häntää vailla kun harhakuvitelma alisteinen kiistää loppumattomuuden 

kun loppuu ja se on lähellä

kun merkityksiä vailla kun yritti /imperfektihuomio/ ymmärtämisen pakko takoo

seppä!

kun merkit muuntuvat yhteiset murtuvat kun ihmiset syövät sanat pois

kun mielekkyys muuntuu kun itse on toinen kun jossain on kolmas kun takoo

seppä!

kun suu on auki kun lihoo hampaat kun painaa kieli
suu auki yrittää hallita
aikaa kun tuhkaa kuolee luut pois kun aikaa syö
kun suu on sanoja auki kun raudat suoristaa rivit huojuu kun sanat pois

1980-luvulla syntyneet indigolapset ovat aloittaneet aivojen evoluution ja 

1960-luvulla syntyneet niin olen useassa yhteydessä todennut ovat 

viimeinen vanha sukupolvi. ei kymmenen ole täsmällinen. luonto on poikkeama.

mutta kun mutta 

vanhenin yössä tuhansia näin
kivirivien lävitse nousevia tulevaisuuksia

kun-kun on 

toisenlainen 

kun ohitse lentävä ohitse lensi kun

/merkintä 21.7.2014/

Matkavalmistelu

Esiaviollisessa suhteessa suutelen torpan emäntää kellarin luukun päällä.

Onneksi luukun kansi ei putoa alaspäin niin kuin lähistöllä 234 vuotta sitten

putosi muudan Loströmin pää, ja irtosi käsi.

Tuomionsa hän vaimonsa murhasta, piika Caisan avustuksella.

Caisaltakin määrättiin kaula katkaistavaksi, vaan tuomiota lievennettiin,

ja niin hän vietti seuraavat neljä vuotta Tukholman kuristushuoneella huusseja tyhjentäen.

Parin päivän kuluttua mekin matkustamme Tukholmaan - sen saloihin ja sanktioihin

tutustumaan. Palaamme takaisin vasta sitten kun viimarjat ovat kypsyneet.

LahtiSoundsPoetryn Siipilehmä - tunnustus runoteoista

SIIPILEHMÄ 2014 HEINOLAN RUNOKANTAJILLE Yhdestä runoteosta kasvoi vuolas virta 

Vasemmalta: Mikko Kallio, Jorma Martikainen, Lealiisa Kivikari,
Johanna Santala, Eeva Rantala, Katja Tamminen, Anne Koski
Valokuva: CHR

Heinolan Runonkantajien ensisiemenet on istutettu kahden runoilijan Anne Kosken ja Katja Tammisen runoesiintymisessä Cafe Kailaassa kesällä 2011. 

Suuren suosion saanut esitys loi innostunutta ilmapiiriä, ja jo samana kesänä kaksikko järjesti ensimmäisen Open mic-runoillan.

Aktiivinen kaksikko sai joukkoonsa kaksi yhtä aktiivista runoilijaa Mikko Kallion ja Tuula Vikmanin. Runonelikko alkoi toimia yhdessä ja näin syntyi Heinolaan runonkantajat.

Heinolan runonkantajat ovat lyhyen toimintansa aikana innostaneet alueen runoilijoita kirjoittamaan, esiintymään ja julkaisemaan runojaan. Näin runous on saanut uusia kuulijoita ja lukijoita.

Heti alusta saakka Heinolan runonkantajat ovat toimineet avoimesti yhteistyössä eri paikkakuntien runoilijoiden kanssa. 

Runonkantajat ovat olleet rohkeasti esillä myös sosiaalisessa mediassa ja tuoneet kotikaupunkinsa kulttuuritarjontaan uuden vahvan tekijän – runouden, ja sen ympärillä tapahtuvan toiminnan.

Runonkantajat tekevät laajapohjaista yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat mm Heinolan kansalaisopisto, Heinolan kaupunki ja paikalliset yritykset. 

Heinolan runonkantajat ovat löytäneet kodin lyyrisestä miljööstä Heinolan Harjupaviljongista sekä Harjupaviljongilla että ympäri kaupunkia on  järjestetty useita erilaisia runotapahtumia.

Nyt meneillään oleva ensimmäinen runoviikko lukuisine tapahtumineen ja siihen liittyvä Aika-runokilpailu ovat osoituksia, paitsi pitkäjänteisestä ja ammattimaisesta toiminnasta, myös intohimosta  ja vahvasta tahtotilasta olla mukana edistämässä suomalaista runoutta ja runotoimintaa.

LahtiSoudsPoetry on ilolla ja innostuksen vallassa seurannut Heinolan kasvamista runopitäjäksi. 

Toivomme SIIPILEHMÄN tuovan lisää inspiraatiota, ideoita ja ennen kaikkea lisää runoja – runotapahtumia, runon kuulijoita ja lukijoita.

Tutustu ja tykkää - ole mukana kantamassa runoa, Heinolan runonkantajien FB-sivuille TÄSTÄ

 Linkki Itä-Hämeeseen ITÄ-HÄME UUTISOI TUNNUSTUKSEN HETI

Heinolan Harjupaviljongissa Runo kantaa – runoviikon päätapahtumassa 5.7.2014

LahtiSoundsPoetry:n puolesta

Lealiisa Kivikari, Jorma Martikainen

_______

LahtiSoundsPoetry on 6.7.2009. LSP toimii runoilijoiden vapaana yhteisönä pääsääntöisesti LSP-blogissa. LSP-blogiin kirjoittaa tällä hetkellä 12 runoilijaa. Yhteyshenkilöt: Lealiisa Kivikari, Jorma Martikainen.

Cow with the wings eli SIIPILEHMÄ

LahtiSoundsPoetry kiittää ja kannustaa ansioituneesta runotoiminnasta -   Minne SIIPILEHMÄ lentää 2014 -

SIIPILEHMÄ on lahtelaisen LSP-runoyhteisön tunnustuspalkinto ansioituneesta ja laaja-alaisesta ruohonjuuritason runotoiminnasta ja runoteoista. 

Tunnustus jaetaan aina, kun siihen on aihetta, kuitenkin niin, että tunnustuksen voi saada yksi yksilö tai ryhmä yhden kalenterivuoden aikana.

Tunnustus jaetaan jatkossa heinäkuussa, Suven ja runonpäivän tienoolla, johtuen siitä, että LahtiSoundsPoetryn enimmäinen kokoontuminen oli Eino Leinon päivänä 2009.

SIIPILEHMÄ on jaettu aiemmin kaksi kertaa. Vuonna 2009 runoilija Jorma Martikaiselle ansioituneesta kirjoitustyöstä ja yhteisöllisestä runotoiminnasta. Ja vuonna 2010 ansioituneesta, monitaiteellisesta runotoiminnasta Mari ”Runosika” Kanervaniemelle.

Siipilehmän jakamisesta, henkilön tai yhteisön ansioitumisesta päättää LahtiSoudsPoetry-runoyhteisö runoilijat Jorma Martikaisen ja Lealiisa Kivikarin johdolla.

Märehdittyään muutaman vuoden, käyskenneltyään runolaitumilla ruohon juuressa Siipilehmä on jälleen ottanut siivet alleen. Kenen luokse se lentää tuomaan kiitosta, iloa ja inspiraatiota runotekoihin?

Seuraa LSP-blogia ja sosiaalista mediaa FB - Jorma Martikainen, Lealiisa Kivikari  ja Twitter @LealiisaK

Cow with the wings- SIIPILEHMÄ -palkinnon on suunnitellut LahtiSoundsPoetrylle taiteilija Ta-Tanka Haiku.

@Runobattle - Juhannustanssit

@Runobattle #runobattle 19.6.2014 klo 18 / aihe juhannustanssit

puupuupuupuu kuu puupuupuu kuukuu puupuu kuukuukuu

katolatolatolatolatokatolavalava-vala-hatitarisoisoisoisoisoisoi

korkee tanssi komee pullo kiertää komee nuoruus komee sun suu mun kuu puu tuu 

puupuupuukuukuusuusuusuusuusuusuukuusuupuujuujuujuujuutuu

saatana sä oot jumalan ihana laulu kaunein mitä tiedän, kaunein mitä on, lavalava-vala-la-la-vala-

sala, ma

lopun alku:

täällä ei jumalauta pilkata jumalaa! kekkonenkekkonenkekkonenkekkonenkekkonen. armahda.

sala,ma

(c) LealiisaK

Kahdesta väristä

Mitä tarvitset

maalarinvalkoiseen

                     [valkoiseen] – lyhyt musta manaus (kirosana)

                      – ruisleivän muren

kartanonkeltaiseen

                     [valkoiseen] – rypsipellon aari

                                          – ohran sarka

                                          – siitoshärän karva

                                           – koivukujan aamu




 

Omenapuiden alla

Olin unta, en ihminen

olin pienin koppis

Erään miehen liikkeellepanosta

Jäykkään kappaleeseen vaikuttavien voimien ollessa tasapainossa

on voimien kokonaismomentti Akselin suhteen nolla.

 

Hyvää Vappua LSPn väki ja rakkaat lukijat!
Älkäätte vilustuko simoilla,
                                toreilla ja hattaraturuilla.


(minull on  itselläni kooko euroopanlaajuinen
flunssa sisälläni , ympärilläni
              enkä jaksa nyt tämän enempää...)

tippa ja leipä

sääennuste lupasi
perinteistä vappusäätä
niin
perinteistä
että saatiin takaisin kylmäsota

työväen jämät marssivat
valkoiset ja kellertävät lakit
täyttävät
torit ja puistot

pää täynnä heliumia
Mikki Hiiri nousee
taivaan tuuliin

Huhtikuun runo 29.4.2014

Kerran R-junassa kohdattu erikoisuus. Runo siitä.

Marianne Valola 29.4.2014

Lintunainen

Näin junassa naisen, jolla oli kuolleen linnun suu

pieni hento lintunainen

suu ei ollut kiinni eikä auki

pieni nainen, kuollut lintunen.

Lintunaisen pienissä jaloissa oli järeät lasten maihinnousukengät.

Pikkuruiset nukenjalat

Kädessä nahkainen niittikassi

päässä pienten lasten huppulakki

Erikoinen lintunen, lieko etelän pikkutsirkku

paleltunut tänne pohjoisen pakkasiin

pieni lintunen

jonka suu ei ollut auki eikä kiinni.

Mantereet

Olimme mantereet

Välillämme kulki

epäkuntoinen lautta

lauantaisin

Sitten lautturi kuoli

oman käden kautta

luulen

En enää muista

kumpi meistä

yritti rakentaa siltaa

ja kumpi

mannertenvälistä
ohjusta.

Ett barn är varje längtande,
ser med dess ögon
det främmande rum
där tiden härskar och matar de hungrande
med än mera hunger

Bo Carpelan,  Gramina, 2010

Sierra/ ote

Opitko matkoillasi uuden kielen
en kaikin ajoin saa selvää mitä puhut

kun joskus sanon sanan se
on sinulle vieras
ja sanot että se
maistuu etikalta

mennään pois tästä pesästä
täällä Sinua tuijottavat kaikki

Mennään maalarille
kun hän tekee töitään ei hän huomaa onko ketään tullut

täällä haisee maali öljy arsenikki hiili ja tärpätti

Maalauksessa
on huippuja
huipuilla lunta
siinä on tie joka
tulee tänne
tähän
luo
sehän tulee minuun
olisi pakko ottaa askel
kavuta huipulle näkemään lumi
ja rinteen kukat

-Olen nähnyt ne
kävellyt pölyisen tien kylmälle laelle saakka
kuin autuudessa
tai kauneudessa
koskettaa maan ja taivaan rajaa

alkaa leijua alas

sanoo maalari ja tökkää pensselin tärpättiin

A-LL

Silmut aukeavat (Kirsi F:lle)

Pellonreuna laskee aurinkomiekan
puiden silmuhalo, aukeavat lehtisilmät

korkea lintu, kukkaviuhka kaulassaan
avaa nokkansa ja huutaa
                                        maata vedeksi

edellä heinähämähäkit
pakenevat häviä-aaltona
  yksinaaraksiset
  yhdeksänkoiraksiset

sikiäinnaurussa.


© chr

oikea
vai väärä oikea

valhe
vai tosivalhe

painovoima
painoylivoima
vai ylipainovoima

käsikirjoita elämä
tai
elämä käsikirjoittaa sinut


ikävä ei pakene


kuulijat kuuntelevat sinua kuin avointa kuunnelmaa

Tässä, jälkeen

Kasvanut

muiston sisällä, jälleen

Yhden maahan sidotun minuutin,

taipumatta, hetki
                    murtuen

pehmeästi puhuen

taianomaa

Joten tässä me olemme

Yö, kantapäät ovillamme

myrskyää sisään,      pyydellen

Jalkamme juopuvat loitsuissa

Liikkuen

Onnellisesti, onnellisesti

suudelmin ja kirouksiin

putoavassa naurussa

Onnellisesti katoaisin

toiveisiin

hukattuuun hengenvetoon

lähimmässä unelmassa

Niin kaukana

Aina kahteen ja kolmeen laskien

mutta koskaan ei ääneen ainoaa sanaa

Tämä piilotettu temppeli, kuumin

hiilenmustin

askelin

Onnellisesti

aina suudelmin, kirousten jälkeen

naurussa

kiirehdi, olen tehnyt vuoteen

Kun kasvamme, menemme

tänne ja jälkeen

En ole koskaan hyljeksinyt sinua

Siis kiirehdi , annoin, sallin

minne sijani teinkään , sinne

Niele kalpeutesi,

paina nouseva pala, nielustasi

pois

Linkissä oleva laulu on Lisa Papineau'n kirjoittama, esittämä (näin olen ymmärtänyt)
Runon olen kirjoittanut  sitä seuraillen, en kääntäen enkä laululyriikka tehden; siihen minusta ei ole)

Odottamaton


rastaan punainen laulu

oksalla ylimmällä

      missä illan tullen varjojen suonet

       pumppaavat yötä


Puuhuilun ääni

liikuttaa maata,

maa heiluttaa suuria rakennuksia

talo keinuu äänen päällä

ranta kuohuu

nousee nilkkoihin asti

ulappa loiskuaa ikkunoissa

helmat ja hihat sulavesistä raskaat


Ennen unta

päivä vetäytyy taivaan taakse,

liukuvärjäytyy näkymättömiin

          jäljelle jää vain silkin tuntu

tiukuhelähdys

ei oikeastaan värejä lainkaan


Uni

suuri ja ryppyinen lehti

sateessa kastunut  purje

retkottaa julkeasti

kämmenet auki  silmät ja suu

nousee äkkiä

ennustamattoman tuulen voimasta


uneksijan talossa

ovet yötä päivää auki

pikkukärpänen saa lentää

kuin mikäkin uudenmaailmanvalloittaja

killer

valkea käpäläsukka
soittaa pystybassoa
karheakieli pyyhkäisee
pohjantähteä
nostaa mustanaamiopäätään
ja
irvistää

Huhtikuun runo 19.4.2014

Vähän käytetty elämä on onneton.
Marianne Valola 19.4.2014

Onni on 
kynsilakan lohjeta autonavaimia farkuntaskusta kaivaessa.
Onnellinen on kynsilakka 
ripsahtaessaan repeävän kynnen mukana 
perkeleen saattelemana 
suuren harmin kanssa

Onni myös kynsilakan kulua koiraa harjatessa tai pyöränkumia vaihtaessa 
hiutua ja haalistua tallitytön kynsistä.
Naarmuuntua hiekkalinnatyömaalla
Rumaksi
Noloksi.
Selän taakse piilotettavaksi ja anteeksi pyydettäväksi.

Vaan niin surullinen 
niin virheettömän kaunis ja hyödytön 
on pulloonsa kuivuva kynsilakka.

Perjantai

Aamusta tulee rauhallinen
keskipäivää kestää

iltapäivä toivottavasti kirkas
että voi kävellä pitkään
ja kauas

aina se ilta
on tullut
vaikka tuntuisi
kuin olisi yhdessä usea päivä kokonaan