Sörssell

Laitoin salaattia yötä varten valmiiksi tekeytymään.
Riivin jäävuorisalaattia kulhon pohjalle, oikeastaan kerän kanta,
ja se mitä sen ympärille oli jäänyt.
Päälle pilkoin puolikkaan melkein kotimaista kurkkua.
Punasipulia viipaloin yhden kappaleen – yhtään ei itkettänyt,

 jos kyyneleitä tuli, eivät olleet kaihon, ilon jännityksellä kyynelöin tänään.
Muutaman säkeen konseptoin myös,
kaksi suhteellista sivulausetta, ja yhden kuvan.
Yhdeksän kirsikkatomaattia, niiden nahistuminen ei haittaa,
tunne on tullut hyvin tutuksi viime päivinä.
Adjektiivien kanssa täytyy tässä iässä olla varovainen.
Puolikas suippopaprikaa, makeaa sanoo kääre, siihen on uskominen.

Fetajuustoa murskasin myös, no, sen mitä edellisen prosesssin jälkeen oli jäljelle jäänyt. 

Pari hilpeää sanaa, loraus balsamiviinietikkaa, yksi mantra, yksi lume,
kaksi nousevaa intuitiota, assosiaatio,
seitsemän konnotaatioita, lopuksi oliiviöljyä kaksi ruokalusikallista. Yrttejä?
Sitruunan unohdin kauppaan. Kellon laitan soimaan aamukolmeksi.
Lehtikin on jo silloin tullut.