markiisin kisälli

varpunen pyörähtää
pöydän ääreen
lantiolle ylettyvää
hiilen mustaa tukkaa
ympärillä hanhet ja srutsit
kilistellään mustat suolaiset maljat
yhteisymmärryksen ja sattumuksen siunauksen
riemuksi

heinäsirkkojen siritys
yön tuoksu
vyön nahkainen kieli
lipaisee pakaroiden punoittavaa ihoa
puren
melonin puolikas tisujen nipukoita
naaman upotessa
hyllyvään päärynä pyllyyn
syväkurkku nielun hävytön autuus
avaa hanat summerin soidessa

pimeiden ikkunaruutujen takana
lampaat susien nahoissa
näkevät painajaisiaan
valittamatta
aamuun asti

kadotamme toisemme
valuen happaman maidon virtaan
kattojen yli katsottuna
katukivi rivien rakoihin
lokkien ja pulujen
sinappipaperien aamunkoittoon

etusormi pyllyn reiässä
oli osoittanut oikeaa suuntaa

dokattua politiikkaa "päivitetty"

Suomineito
räkä poskella
perse pystyssä
dokattuaan globaalista pullosta politiikkaa
Nalle Karkki W, Jyrki - älä tyrki, Sika-Liisa "eläinten kauhu"
ja loput poliittiset homejuustot
parittamassa pala palalta
tyttöä kansan mielissä Elovena paketin kannen kaltaista
kultaa kuolaaville kultapossuile
kaupan päälle lyövät jo lyötyjä
keskiluokka kahlittuna uraputkeen ja lainan korkoon
hirttäytyvät hiljaisina autotallin jatkojohtoon
kun eivät jaksaisikaan

ennen
westendin kristalliyötä
LSD-isku eduskunnssa
hullut koirat ulvomassa
tästä ei yöt kuin
pitenee ja pimenee

kissojen ikuinen inho
suljettuja ovia kohtaan
näkevät unia
niiden takana

Siipilehmä muutti Mytäjäisiin !!

Cow with the Wings

Tunnustuspalkinto Runoudelle

Siipilehmä muuttaa Möysän rannalta Mytäjäisiin
Ansioituneena ja aktiivisena runouden kirjoittajana ja
esittäjänä palkitaan vuonna 2010

Runoilija, lausuntataiteilija Mari Kanervaniemi

Mari tunnetaan laaja-alaisena toimijana
kulttuurin eri sektoreilla.
Runopiireissä myöskin taiteilijanimellä Runosika.

Hän on niittänyt menestystä mm. lavarunouden parissa,

poetry-slameissa.

Hän laulaa, tanssii, kirjoittaa, ohjaa,

yllyttää, yllättää, viitsii ja uskaltaa.

Hänellä on ollut runobändi Siritys, jonka tuotanossa yhdistyi

niin musiikki, lausuminen kuin teatterikin.
Mari on ollut mukana Runomaratonilla,
työskennellyt lasten ja nuorten sanataidehankkeessa,
on dramatisoinut ja ohjannut,

Hän on ottanut Melleriä ja antanut esityksen.
Mari improvisoi ja sanantaa,
ja opiskelee ja opiskelee - mm. Metropoliassa tätänykyä.
Aivan viime aikoina on
hän on nikkaroinut Riimi& Ralli-verstaalla.

Päijät-Hämeen Lausujiin Mari liittyi jo ammoin ja
Mari on myös ollut LahtiSoundsPoetryn jäsen
yhteisönalkuajoista lähtien.

Ruohonjuuritason vaikuttaja,

ruutupaperin ja lehtiön kuluttaja,
sarkasmiin viehättynyt,

yksinkertaista elämää

kunnioittava luonnon ystävä ja

sosiaalisen median vastahankaaja.

Mari kuuntelee mielellään linnunlaulua kesäaamuin

ja veturin puhinaa pakkasöin.

Lahden Möysässä

lauantaina 18. päivä joulukuuta 2010
Jorma Martikainen, vuoden 2010 diktaattori

LahtiSoundsPoetry

SIIPILEHMÄ JAETAAN JO TOISTA KERTAA!

COW WITH THE WINGS
TUNNUSTUSPALKINTO RUNOUDELLE

Tunnustuspalkinnon voi saada yksityishenkilö, joka on

1. Kirjoittanut aktiivisesti omaa tuotantoaan ja
julkaisuut sitä joko esittäen, sähköisesti tai kirjana

2. Toiminut aktiivisesti runouden edistämiseksi
yhteistyössä toisten runoilijoiden kanssa

3. Ollut runoudessaan sekä mielipiteissään omaääninen
ja tinkimätön kuitenkin toisia kuunnellen

Palkinnosta päättää aina diktaattori, joka on saanut
CWTW-tunnustuksen edelliseksi toimntakaudeksi itselleen,
valinnasta ei ole valitusoikeutta ja sääntöjen mukaan
tunnustukseen saaja voi olla LSP-jäsen, mutta se ei ole
välttämätöntä. Henkilön tulee kuitenkin täyttää
yllä olevat ehdot. Palkinnon voi luovuttaa myös itselleen,
mikäli katsoo sen välttämättömäksi.

Palkinto tullaan jatkossakin jakamaan aina Heimonpäivänä 15.12.
ja diktaattorin tulee järjestää palkintojakoseremonia
itse parhaaksi katsomassaan paikassa sekä tiedottaa siitä.

COW WITH THE WINGS-veistoksen on suunnitellut
taiteilija Ta-tanka Haiku ja se on tilauksesta valmistettu
nimenomaan LSP-runouden tunnustuspalkinnoksi.

Ensimmäisestä Cow with the wings-tunnustuksesta
päätti runoilija Lealiisa Kivikari ja vuoden 2010
diktaattori on edellisenä vuonna palkittu
runoilija Jorma Martikainen.

Lahti Sounds Poetry on lahtelainen, vapaa
runoyhteisö, joka on perustettu Eino Leinon
päivänä 2009 ja sen toimintaan kuuluu mm

1. Omien runojen kirjoittaminen ja työstäminen sekä
palautteen antaminen verkossa, osoitteessa
www.lahtisoundspoetry.blogspot.com
2. Aktiivinen keskustelu ja vaikuttaminen erityisesti
runouden, mutta myös muun kirjallisuuden ja
kulttuurin alueella
3. Jäsenten omien runojen esittäminen
erilaisissa tilaisuuksissa ja medioissa
3. Koulutus- matka- ja seminaaritoiminta

Tyhjän kirjekuoren luomouksessa,
postileiman epäselvyydessä hän
miettii mitä kirje on pitänyt sisällään.
Pääkaupunki katosi hetki sitten kartalta.
Runoilijan navigaattorin mukaan
siellä ei ole mitään kiinteää asutusta.
Kaupungin rajalla hän kirjoittaa -
Lunastakaa runoilija.
Antakaa hänelle vihreä kortti, uusi cv.
Rajan toisella puolella hänestä kasvaisi vielä vakavikko.
Hänellä on jo hypotenuusan hymy, ja
suhde kahteen kadettiin. Hän on replikaatti, mutta
viranomaisten mielestä implantti.
Runous on liian vakava asia tosikoille,
hän kirjoittaa reissuvihkoonsa ja kääntyy.
Hänen nimensä on Mito Kondrio. Hän on Eevan sukua,
ja tietää ettei heikko astia voi olla iäkäs.

Oukkei, ystävät.
Reilu kahden kuukauden remonttievakko alkaa olla takana.

Ehkäpä kohta alkaa lyyti kirjoittaa,
kunhan nyt ensin löydän sen lyytin tämän kaaoksen keskeltä
ja kenties jonkin piirteen itsestäni.

Älkää vaipuko murheen alhoon tai nietoksiin.

jm

outo kieli

ymmärtämättömät kirjaimet

loppusoinnultaan vapaat,
mutta tajuamattomat

vajaatahtoisten runonparsien
keskeneräisyys


17.7.2010

EL

Pia Rautio / http://www.pictor.fi

Hyvää adventtiaikaa lukijoille ja kirjoittajille

Kuva: Pii Rautio / Mary

http://pictor.fi

Retriitti eli retretti (<>

on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi.

Joo, hmmm,

ryhdyn etsimään itseäni

alan itseni etsimisen. - Ensimmäiseksi suljen radion, puhelimen

sammutan television, katkaisen nettiyhteyden.

Suljen tuuletusikkunan, suljen lämpöpatterin venttiilin.

Lopetan ympäristön tarkkailun, alan kuunnella sisäistä ääntäni

Sisäisiä ääniä, kehon kieltä, kehon kieliä

mielen mimiikkaa , he-heh,

verisuonten kohinaa, aortan kalkkeutumisen rahinaa

korvien vinkunaa, rytmihäiriöiden sykettä,

Tässä kaikessa häslingissä ja informaatiotulvassa

….... vierähtää hetki, kuluu tovi, tuokiokin -

sitten kuulen ohiajavan auton. Meneekö ohi

vai ajaako pihaan. Naapuri tai taksi. - hetkinen -

rappukäytävän ovi kolahti, hissin ovi tuhahti –

senjälkeen ei mitään.

Mietin niitänäitä, mitään miettimättä, mitään

odottamatta, kaivamatta.

?

?

?

-pitkään mietin, ison harppauksen verran

kunnes tulee kylmä, avaan lämpöpatterin, puhelimen

ja hiljalleen kaikki laitteet jotka olin sulkenut

Huomaan - tässähän minä olen . Ei minusta

pelkäksi koskaan ole,

mutta tässä, näin olen

kaiken keskellä. Yksin, jo vain.

KIILTOMATO.NET PÄÄKIRJOITUS/HENRIIKKA TAVI

Pääkirjoitus
Miten ymmärtää riimi?

"Mikä on runouden suhde kieleen?" on vähän samantapainen kysymys kuin: "mikä on kuvataiteen suhde siihen, mitä näkyy?", "mikä on musiikin suhde ääneen?" tai "mikä on tanssin suhde liikkeeseen?"

Toistuvasti kuuluu väite: Kokeellinen tai kielitietoinen runous – jolla tarkoitetaan kaikkea mahdollista paitsi standardin mukaista vapaamittaista runoutta ja proosarunoa – on jollain lailla sitoutunut ajatukseen, että "kieli ei yhdistä vaan erottaa”; että kielellinen kommunikaatio on mahdotonta; että runouden tehtävä on todistaa tämä väite; ja että tämä kieltä koskeva lähes uskonnollinen vakaumus on opittu ranskalaisilta filosofeilta.

Jarkko Tontin mukaan (Parnasso, 3/2010) "ongelma ei ole kokeilevassa avantgarderunoudessa vaan taustateorioissa. Siellä vaanii lähtökohta, jota kutsuttakoon nietzscheläis-derridalaiseksi virhepäätelmäksi. Se menee näin: Koska täydellinen kommunikaatio, toisen ihmisen tai tekstin ymmärtäminen on mahdotonta, on kaikki ymmärtäminen mahdotonta."

Minun on syytä uskoa, että oma runouteni kuuluu Tontin näkökulmasta "kokeilevaan avantgarderunouteen". Vaikka toki olen joskus tullut Derridaakin lukeneeksi, en kerta kaikkiaan pysty tajuamaan, mitä tekemistä kirjoittamisellani on Derridan taikka Nietzschen kanssa. Täytyy todella pinnistellä, jotta mieltäisin edes summittaisesti Derridan kielikäsityksen. En myöskään tunne ainuttakaan runoilijaa, jonka kirjoittaminen olisi sitoutunut kyseiseen credoon.

Jukka Virtanen kehui runoraadissa kirjoittamistani teoreettiseksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että kirjoittamisen ”teoreettisuuteen” pätee vähän sama kuin mitä Tuomas Nevanlinna on sanonut taiteellista tutkimusta tekevistä: ”Taiteilija ei tutki omia teoksiaan vaan omilla teoksillaan" (Mustekala 5/08). Runolliset tuotokset eivät ole jonkin teorian sovellusta, ne ovat itsessään runollista ajattelua.

Runon suhde kieleen

Koska en muista, mitä Derrida–Nietzsche sanoo kommunikaatiosta, lähdetään liikkeelle kielestä. Runouden suhde kieleen on kuin tanssin suhde liikkeeseen. Tarkastella kieltä ainoastaan onnistuneena tai epäonnistuneena viestintänä on kuin ajatella, että kaikki ihmisen liike on liikettä paikasta A paikkaan B. Ja seuraamalla samaa ajatusten ketjua tullaan väitteeseen: tanssitaiteilijan oudot pyörähdykset pyrkivät todistamaan, että vaikka kuinka liikkuu, ei lopulta pääse mihinkään.

Ei sorruta tällaisiin yksinkertaistuksiin. Kielen mukana kulkeutuu, kieli sisältää paljon muutakin kuin pelkän viestin; ja viestiä välittävät monet muutkin väliaineet kuin sanojen muodostamat ketjut. Runot ovat mitä moninaisimmin tavoin toisiinsa yhdistyvien kielellisten elementtien konstellaatioita. Runoutta voi kyllä ymmärtää, mutta sen ymmärtäminen ei ole aina – eikä mielestäni edes usein – viestin ymmärtämistä.

Toisinaan runoutta voi ymmärtää samoin kuin tanssia voi ymmärtää, eikä tässä uusi tai vanha, kokeellinen tai kokeilematon runous eroa mitenkään erityisellä tavalla: Miten ymmärtää piruetti? Miten ymmärtää riimi?

Henriikka Tavi
Kirjoittaja on runoilija.
http://www.kiiltomato.net/?cat=editorial

1988

Yleisön joukossa varmasti Miami Vicen Crockett ja Stubbs live in Tampere
(oli tämä Heikki Salokin hiukan varttuneemman oloinen kun häntä Hämeenlinnan Verkatehtaalla kesällä kuuntelimme, vai mitä chr. ja Lealiisa.)

yksiösimulaattori

valo paistaa lehtien raoista
aamun valtimon tasainen humina
yli harjujen lintuaura kyntää
lyijynharmaana
makaa järvenselkä

yksiö
tämä välitila on jumiutunut päälle
simulaattori
yhteen liimaantuneet pornolehtien sivut

kaamoksen selkää pitkin
nelistää sisäavaruuden kosmonautti
valkoisen vaipan läpi
kohti kevään ahtojäitä

Kate Bush Wuthering Heights ja lunta niin elämä on liki täydellinen

Nykyajan ilmiöitä

Taidetta taidekioskista,

terveyttä terveyskioskista,

oikeutta oikeuskioskista?

Mainostoimisto-ADHD ideoi:

huippumalli hakusessa.

Halpelimo ompelee tuotteemme;

nyt myymälässämme täysin rupsahtaneet hinnat!

lamput

lamput loistavat

ilman makeutta,

valoisat hedelmät

luonnelma

Harjallaan yö, torkkuu

kupeillaan tähtien säkenet - hänellä

jonka jalkojen alla maa liikahtelee

kaikki sen lämpö ja vihreät niityt

Otsatukalla tuulten muistot

suupielessä hymy, kaipuun korsi

Istun hiljaa

Verhojen taakse jäi

keltainen helle.

Istun hiljaa.

Vesi tippuu, imeytyy näkymättömiin.

Kevyt tuike

kaukana lähellä kaukana

tiivistynyt pylväisiin,

suloisia vaikutelmia.

Äänetkin.

Ovi käy, askelilla, keveillä

ovi, niin kuin verho, sisään ulos heilahtaa

pysähtyy

Joku astuu

joku poistuu, valon hiljaa

pois korjaa huoneestaan

Uusi teksti

Uusi teksti
uusi teksti
uusi teksti

se kutsuu mua

ikuisesti

Tutustuin kerran erääseen kansatieteilijään.
-Eipä siinä sitten muuta. Kuin että
pink ja punk (Daniil Harms pastissi)

Paitsi -
että saatuaan tietää että olin säilönyt ullakolle
äitini vanhan marttapuvun ja kirjahyllylle
Eila Kivikk'ahon Kootut runot lainasi hän nämä.
Siitä on jo aika kauan. Kerran sain häneltä tekstiviestin
kaivaus- tai keruumatkaltaan Laatokan Karjalasta.
Ylipäätäänkin hän on iloinen ja uuttera ihminen.

Moritz, kissa Itävallasta.

Moritzin kaksoisveli Max jäi yli kymmenen vuotta sitten auton alle, mutta sellaista elämä on.

Aah! tätä onnea

Vettä valuu kuolleesta kuusta

lämmistä viskiä marraskuusta

Jäitä mahaan
matan mustalta taivaalta

(Kaikki) kirjat ovat avoinna

tyhjiä pimeät paperit

Kaamos

I Apatia

Miten voikin tulla niin pimeä
kun sulkee silmänsä.

II Optimisti

Vain pimeästä
voi nähdä valon.

muunnelmia

viisareilta raksahtelee unettomia
yön kirjaimia muodostelmia:
kissa olalta hyppää pöydälle
antaa uuden tavun, tassuillaan
toisen jo koko sanan.

Mitä meinaat sisko
pannaako pystyy suuri pillupaneli?
Keskitytään olennaiseen
ajankohtaisesti.

Pyydetään pastori poliisi ja poliitikko paikalle
arvioimaan onko se sopivaa
alttarin kummallakaan puolella
eduskuntatalon saunassa, kadulla, puistikossa.

Tai veli hyvä
tunnustako ennen kuulutuksia
(jo vihdoin) kumpaan reikään
tökit yösyönnä peiton alla nuorikkoasi.
Eihän tästä muuten tule mitään!
Naimalupaa ei tule, jos et jätä toista reikää rauhaan.


Keskitytään olennaiseen kokonaisen kansan voimalla
naidaan pannaan panetellaan ja nussitaan !
Ja vielä kerran, yhä ja uudestaan.
Ja sitten porukalla erotaan!

Syttyikö sota sanoista vai sormileikeistä?

Hän joka osaa sanoa iljettävää hyi,
hän osaa myös mielikuvitella ja tehdä,
mikä minulle on hyi ja sinulle nam voi olla myös päinvastoin.

Ajankohtaista ei ole ajattelevien ihmisten dialogi
vaan aistien huuto ja määkiminen

Voi ihminen - ei moraalikeskustelua osaa harjoittaa
osaa vain huutaa mieltymyksistä ja tottumuksista -
eivätkä ne koskaan ole yleisiä vaan yksityisiä.

Se jättäköön viimeisimpänä housut jalkaan
joka on aivan tavallinen, normaali, määriteltävissä oleva -
ja silti seksuaalinen olento.

Heitä on aina helpompi syrjiä jotka ovat alasti ja vaativat oikeuksia!

(jo aika alkeellista laittaa ajankohtaisohjelman nimeksi
suuri homoilta - hi´o´hoi, äly jätti jo, kop kop ja kallot kolisee)

(c) LealiisaK | 2010 kommentti Ajankohtaisen kakkosen suureen Homoiltaan

muunnelmia

valtaavat lumisen omenapuun
pikkulinnut
yhtäaikaa syöksyvät sisään
putoavat ulos, alas siivilleen

* * *

sisään, hengitys alkaa
valkoisesta
sisään, pois ulkopuolelta
taloon

ikkunasta
jos unelta jaksaa
voi tervehtiä
ei ketään, jonka kasvoja ei ole

* * *

jos en ole valveilla olen
syvässä unessa hereillä

* * *

rinnakkaisiin maailmoihin
putoaa ihminen kuin pikkulintu
aina siivilleen, niiden alla ilma
joka kantaa, vaikka kukaan ei
toinen katso, näe, lennä

* * *

Vuoluja

Varhain Hiljaisuuden päivän aamuna

koillinen punertaa.

Kaksi päivää ennen Aleksis Kiven iloa ja leikkiä

valo ulottuu

vain metsän reunaan saakka.

Ei yhtään sen pidemmälle.

Männynrungon takaa

kurkaa ketun äänetön virne.

Pihlajan oksalla vielä nukkuu

tilhen sirinä.

levollisuuden laatuaskeleet

rantalepikon kahina


EL

onni

on

ni on


EL

Shine On

Möysän runoverstas sulkeutuu toviksi,
lähtee evakkoon, kauas kohti auringonlaskua.
Olkaa kiltisti. Hyvää Joulua.

Sain tänään emailin henkilöltä, joka kertoi
olevansa kiinnostunut eepillisestä runoudesta
sekä putki-ja viemäriremonttiin liittyvistä järjestelyistä.
Nyt mietin, uskallanko vastata hänelle.
Allekirjoituksena oli
Horna Liimatainen, Järvi-Suomesta.

Sumuun sukelsi, pilveen upposi kuu.
Jäi vain syyspäiväntasaus - sen viimeinen tunti.

Fairytales, South

the rock

the oak

8 lakes


eight lakes
and in the middle
I stand
beside the oak tree

waves full of small moves

the stream is where I sleep in
and wake up from

red colour
intuitive middle

waves full of small moves

the value of it being waving,
now moving calm

path of movements
one after another

Solitude of daily voices
of the traffic texture

waves full of small moves

three lakes are
free lakes

a tree and the lakes



you can tie your foreign hands
around the oak tree


mystery tree


EL

Sade nousee pystyyn nousee tuuli.
Liekki nousee pystyyn nousee lämpö.
Maa nousee pystyyn nousee unikko.
Ilma nousee pystyyn nousee lintu.

En anna ajatusten nousta esteeksi
läpäisen kaikki elementtiseinät
kierrän tuulen takaa
veden pohjasta alata
tulen lävitse
maanpääliseen.

Chr:lle

Mitä tapahtuu?

Linnut, monet erilaiset huutavat
puusta puuhun, kissa kulkee kumarassa.

Pojan tukka kasvaa sängestä ulos,
ruoho heinikoksi heinikko kaatuu korkealta.

Mitä tapahtuu?

Nainen seisoo marketin maitohyllyn edessä
siirtää katsetta 1 200 tuotetta oikealle,

putoaa laskuista kolmannellatoista, takana
muropaketit, myslit kaatavat turvonneen hyllyn lakoon.

Mitä tapahtuu?

Kirjailija etsii itseään sanojen paljoudesta
viikosta toiseen painostus repii selkärankaa

12 kuukautta aikaa karsia onnistuminen ääriin
kone lakaa jumittuu -taa sinkoaa kielen ulos avaruuteen.

Mitä tapahtuu:

täysi herääminen räväyttää pään täyteen silmiä
kääntää todellisuuden kirkkaaksi täydeksi varmuudeksi

siitä, että sinulle vieraat todellisuudet
isänmaat äidinkelet osingot obligaatiot uskonnot uskottomuudet

siunaavat ja vihkivät sinun päiväsi luetuksi

toiseuden reunalle.

Sudet juoksivat
niin tiheään metsäään että
metsä syttyi tuleen – pian tuli sammui

ja kaskesta nousi yksittäisten puitten valtakunta

Kojoottien puisto

Savuavat jäljet jatkuivat yhtenä jonona aavikon ylitse.

Kaupungissa harjun reunaa pitkin,
kulki kerran hirvi, huokaan havupuunrunkoon.

Ihmettelen pintaan pykivää juurta
se on vääntynyt ilmaan: portin maasta maahan.

Kiinnostava

http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/2330729/pekka-tarkka-kirjallisuuskeskustelu-alentui-juoruiluksi

niinpä niin.

Oranssi nalle on jäänyt yksin
riippukeinuun
ilman kesää
lapsi
on imperatiivi;
ole valo!

Samaan aikaan
ompelen valkoisella pukuni helman sopivaksi
sinä toisaalla
kertaat kartan, kellonajan,tarvikkeet.

Minä puen
vatsaa pienentävän korsetin, kimaltavan leningin.
Sinä sidot
keskivartaloosi räjähteistä kudotun vyön.
Pirrän kulmiin tummaa ruskeaa
viimeistelen katseeni: wild rose.
Sinä laitat takin päällesi
luet rukoukset huulillesi.

Ihmiset:

tanssilattian läähättävässä
sinä katsot kelloa, minä nauran

savussa lennämme irtonaisina,
osina, toisiamme päin, ohitse.

Joka syksy maailma palaa pisteeseen
jossa tornit sortuivat. Yhdeksän vuotta
kulunutta aikaa, unohdusta ei voi ostaa
kaupallinen kanava sylkee mainoksia väliin
ja taas maailma palaa.

Kaikilla ei ole rahaa ostaa muistia:

Tyttö etsii ruokaa lapselleen
Pour au Pricnessä, Haiti jyrähteli
sijoiltaan tammikuussa.

Joka hetki vuorilla Afganistanissa
äiti antaa pojalleen kiväärin, jonka
piipussa palaa tuli huomenna.

Pakistanissa yksi hetki on pitkäkestoinen
kuolema, vesi ei palaa sinne mistä se on
lähtenyt, vaan peittää kaiken alleen.

Heillä ei ole nimeä, heidän kasvoja
emme näe kuvaruudussa. He puhuvat
muistiimme unettomina pitkinä öinä.

Kaipaus
kohti: minuutti tunnilta
idästä käy aamu, kerrotaan.

Pimeää vasten, sadetta
sisäpuolella ikkunalasissa

kesäauringon tähteitä
kissantassun jäljet.

lyrikline

Älkääpä unohtako tätäkään
Sivusto jonka ensi-ilta Suomessa oli elokuussa;
silloin kun olimme kannustamassa Maria Kaisaniemessä.
Tässä Saila Susiluodon vuoro olla äänessä:
lyrikline [Autoren Details]

Eeva-Liisa Manner: Leikkejä yksinäisille/Tämä matka (1956)

Kansainvälinen lukutaitopäivä, olkaamme, lukekaamme - sydämen kyllyydestä

Puu ja kivi eivät ne synnytä
ihmistä, eivät edes nämä sanat
puu ja kivi.
Kaipaus synnyttää.
Puun, yhden sanan
tai ihmisen ikävä on enemmän
kuin eläin.
Kyllä Kaiku
meidän koira ikävöi
ankerias palaa mereensä,
mutta ei se kuvittele tulevaisuutta
yhtään paremmaksi.
_ Jouni Tossavainen -08/Kuusikirja

Hector - Olen hautausmaa (1973)

Hector - Lapsuuden loppu (1974)

KorkokenkäPäiväkirja 4

Eilen oli taidelauantai. Olin liikkeellä mokkasiineillä, joista toinen kilisee askelten tahdissa, ne ovat sielunkenkäni. Mutta, mutta huomioin tällaisen: ei ollut korkon korkoa ja se kävi päivän mittaan jaloille raskaaksi. Paljaasti asfaltilla. Jalat on luotu metsään kulkemaa, virran reunalle, niitylle tanssimaan! Olin kuuntelemassa Swing ittiä sekä Pikkuteatterilla ja Galleria Aila Seppälässä ja kuoronjohtaja Ari Niskasella oli muuten tosi mageet kengät.

KorkokenkäPäiväkirja 3

Nyt olen harjoitellut kengillä niin paljon, että ne ovat venyneet,
ne lonksuu. Piääkö korkokengät olla aina jalan normaalikokoa yhtä
pienemmät? Kävin ostamassa Essolta tupakka ja minulla oli aivan luonnoton olo!
Kuka keksi korkokengät? Kenen iloksi niitä käytetään? Jaloilta ei varmaan kysytä ainakaan mielipidettä. Terhillä oli jalassa maanantaina todella kauniit, violetit matalat kengät.
Ne näyttivät pumpulilta jaloissa.
(huokaus)