kauneinta musiikkia

basson
sahaava jyrinä
outsider-moottoripyörälauma

piano
leijaileva pakkaslumi järvenjäällä
kissan kävely koskettimilla

HYVÄ VAIHE

Kevät 2012 kohti seuraavaa julkaisua / Lealiisa

Sunnuntai iltapäivä

Pakkanen irrottaa otteensa, osa siitä tulee sisään taloon
polttopuut ovat loppu
hellanpesään uutisia ja kauppakuitteja
kakluuniin kaatokoloja,
uunin päällä maitohampaat laulavat kuin posliinimurut
korkea kellonlyömä vuosikymmenien tomussa,
vaikka vasta istuin tähän (lakanoiden vaihto on aina kesken).

Kuningashaapa kulkee hitaasti, mutta sitä en näe vielä
yksityiskohtana näen sinut ikkunasta
kuvittelen miten ympäripuhun korvaasi koko yön
ryppyisen, ahavoitununeen kaulasi
kuljet kurvini umpikujat yhä uudelleen.

Haarukat ja veitset
sammalta vastaan on turha taistella, se pitää piimästä
ja menestyy hyvin ruokapöydän alla
metsäseinäkerroskarhu,
leikkaan leivän rintaa vasten
raavin sinulle rakkaudella kalanrasvat kaikki
sunnuntaiperunat tarjotaan kypsiksi keitettyinä.

Moi! Tällaista touhuilua tulossa
Runorokin aikoihin...

Luonnos Suurten Sanojen Rakkausrunoksi

Vuoksesi aloittaisin vallankumouksen

vuoksesi erottaisin kirkosta valtion,

valtiosta kirkon. Erottaisin piispan,

palkkaisin haluamasi kappalaisen, suntion

Korkeimman Oikeuden Presidentin

En muuttaisi maapallon pyörimissuuntaa, mutta joka yö

kuun kutsuisin lähelle ja nousuveden korkealle.

Vuoksesi kääntäisin Siperian suurten jokien virtaamissuunnan

Saharan etelänpuoleisen Afrikan tuulien reitin

Vuoksesi syöttäisin tyrannit pulleiksi,

laihat lapset vahvoiksi, kauniit ihmiset kivuttomiksi

Nimelläsi nimittäisin timanttikaivoksen, pääkaupungin bulevardin

maapallon seitsemännen mantereen

Vuoksesi hankkisin makkarasoppaan yli yhden

euron maksavaa lenkkimakkaraa, selleriäkin ostaisin

ja persiljaa, jotta saisit rautaa ja jaksaisit

Saisit joka aamu haluamaasi jälkiuunileipää

kurkkua sen päälle, ja joskus, viikonloppuisin, tomaattiakin

Aamuisin suudelmin sinut herättäisin, lumet lapioisin

tien auki tekisin , Sinun töihin ajoissa ehtiä.

Luonnos erään paluun kuvaukseksi

Billnäsin Ruukin kohdalla mustavalkoinen kissa
kirmaisi hurjaa vauhtia automme keulan editse.
Ehdittyään lumipenkan päälle se suhisi
” Skriik, skräääm !
Hui, hemskt, hur de skör”, 
suomenruotsalaisten kissojen kielellä, jotta en osaa tässä nyt litteroida.

Karjaan rautatieaseman yläpuolella
kuu oli suuri - kasvava pilkku, sanoi kuljettajani joka
tietää huomattavasti enemmän tähtitaivaan  kirjoitusmerkeistä kuin minä.

Pasilan taivaalla kuu oli siirtynyt jo yhden kaarisekunnin murto-luvun verran,
mutta sitä en osaa kirjoittaa millään matemaattisella kielellä.
Junaa odotellessa soitin tyttärelleni. Hän sanoi hyvin selkeästi:
-Egyptissä on paljon hiekkaa, ja tuuli on kylmä.
Sanoin että hyvä on.

Zzzzzzzz-junassa Hennalaan palaavat varusmiehet puhuivat
armeijan kielellä tulevasta metsäkeikasta ja
nuorten kielellä viikonlopusta ja tytöistä,
mutta kaikkein eniten heitä puhututti kännyköiden
pikselit, käyttöjärjestelmä ja aivan erityisesti kosketusnäyttöjen tuumakoko
ja tuumakoon taskuun mahtuminen.

Vastakkaisella penkillä istui jopa minua vanhempi mies.
Junan lähtöhetkellä hän puhui puhelimeen ja kiitteli herrasmiehen kielellä
naisystäväänsä mukavasta viikonlopusta.
Matkan aikana  hän aika-ajoin havahtui unestaan,
unelmastaan, tuijotti mustaan maisemaan ja tiesi valon
tuikkivan silmissään.

Perinteet velvoittavat jo 1950 ja jotain Lahdessa järjestettiin runoiltoja

Kolme pientä asiaa

1. Chr, Lasse osti kirjan Sami Perttilä, Esa Kero: Autiotalo. Valokuvia. Ja pyysy kysymään,
että onko tämä nyt se kirja mistä olitte keskustelleet?
2. Luin eilen Liza Marklundin: Vastalauseita (Kirjoituksia 1985-2010) Josko ketä kolumnit ja
terävät ajatukset ja tarkkanäköisyys kiinnostavat, niin suosittelen lämpimästi.
3. Josko joku tahtoo mennä Lahden kaupungin teatteriin joko pe klo 19 tai la klo 13, niin siellä
on Lasse Kantola-kiintiöllä lippuja lippuluukulla 3 euroa kpl ja esitys on KUUNAAMA,
nimestä huolimatta aikuisten näytelmä. En tiedä kauanko lippuja piisaa, mutta kipaise teatterille, jos olet kiinnostunut.
http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/42/Kuunaama%20Steinberg

Sinä

olet
    tähtienvälinen
                    avaruus

mielesi,
             muistisi
                         pakenevien
linnunratojen matka

Melankoliasi
                     pulsareiden b-minor

Silmiesi kosteus, usva
                         sumun aaltojen
                                         iätön rytmi

Ensimmäisenä aamuna Mäntyniemessä.

"Kerro minulle pitääkö tuuli

kaunista ääntä

Suljen silmäni ja hymyilen

Kerro minulle onko hieno

vai kirkas aamu

Kerro minkälainen vitun

aamu oikein on

ja minä uskon sen

Ja yritä saada koira

lopettamaan uikutus ja haukkuminen

Tämä ei ole mikään Kiina

kukaan ei tule syömään sitä"

Lainaus Leonard Cohenin Kaipauksen kirjasta

(käännös Ville-Juhani Sutinen)

Kymintien varpuset

puutalojen reunustamalla kadulla
oli sorapinta vesilätäköineen
mustalaiset myymässä pimeitä pulloja
sitten
opiskelijat
taiteilijat
hörhöt asettuivat asukkaiksi
kulta-aika
Kymipubin terassilla naurettiin
kadulle vedettiin asvalttia
talot rapistuivat edelleen
holistit hävisivät
narkit narkkiintuivat
opiskelijat muuttivat pois
valmistuivat tai eivät
pari taloa autioitui
Kymipubi muutti Karjalankadulle
remontti reiskat saapuivat
Audikansa asettui taloiksi
maanantai muutti kadulle
jääden seitsämäksi päiväksi viikossa
poiketessa vanhan kulman kautta
olet muukalainen
kukkahattutäti tarkkailee ikkunassa
orapihlaja-aitojen suojassa
sinnittelevät vielä
varpuset

Pullopostia

mein gott!
se iskee kuin miljoona volttia
helmikuun hattaroiden välistä
valomiekalla suoraan käpyrauhaseen
mittariin kertyneet ruuhkavuodet
eivät estä kiiman kiitoa
kevättä keikuttelemasta kiiltonahka saappaissa

iso himokas pehmeä nainen
en silloin ehtinyt ehdottaa seuraavaa siirtoa
kun touhusit jo uutta temppua
piipahdin myöhemmin kahvilla
hiffaten hississä
meidän juttu oli lakanoiden välissä
sitten muutit
jonnekkin etelä-suomen pikku kaupunkiin
pikku ilopillerisi kanssa

ja muistan taas sua
pelastautuessani parisuhteiden Titanicilta
kellumaan jääpalojen sekaan
rommitynnyrin varassa
panen pullopostia
nimimerkillä
puhtaasti panoseuraa vailla

Tämä on se valo
jota nuoruus syö kuin leipää
juo kuin lähteen vettä.

Tämä on se valo
joka kulkee selkääni pitkin
jää valkoviinipullon etikettiin.

Tämä on se valo
joka heijastuu valokuva-albumin
lehdiltä, vanhuksen silmäkulmista.

Valo
joka leikka talvelta siivet
taittaa lennon kevääseen.

* * *



On pimeä
jota nuoruus syö kuin leipää
juo kuin metsässä lähteeen vettä.

Se pimeä on tässä
kulkee selkääni pitkin
jää valkoviinipullon etikettiin.

Heijastuuko se vielä
valokuva-albumin lehdistä
vanhan naisen [kujeilevista] silmäkulmista.


* * *


Pimeä 

Juuri ennen valoa se
leikkaa talvelta siivet
jakaa tilan kahtia ja
taittaa lennon kevääseen.

Lumen kudonta

Lumen maalaamisen tarvitaan

havusivellin, siniseen kiinni

pyöreäkärkinen näädänkarva

värikarttaan rgb(144,144,255),

valkoinen täyteen valoa,

häränkorvat lämmikkeeksi jalkapohjiin.

Lumen kutomisessa kankaaksi

pikkuhakokolposet hakkaavat

löysän kuteen, - tsilp tslirp

(kirjoitusmerkkien tulkinta äänteiksi)

silmäkulman ohuella juovalla väri

siemenet

tallotaan tuoreen pöytäliinan

mustat leukalaput.

Kahlaan rantaveteen joka aamu,

Olen liplattavat päivänkilot,

painokas toivo.

Ennen nukahtamista tarkistan

Onko hiekalle ajelehtinut

Pullopostia,

vihreän lasin sisälle kierretty paperi,

johon olen kirjoittanut kysymyksiä.

Joskus, yllättäen, autereisina päivinä

rivien väliin piirtyy vastauksia,

 liian harvoin vastakysymyksiä.

Siksi jähmetyn pesuvadinkokoiseen maailmaan,

laidat kohoavat kuin vesi hupenisi pohjalla

suuni kasvaa umpeen kaisloja

eikä koskaan tapahdu mitään.

Harmaalokinsulalla

piirrän santaan asiota,

Joista haluaisin kertoa.

Yksi pieni lintu uhmaa lumupyryä

 di
didi
Didi
DiDi
DIDI
DIDI DI
DIDI DIDI
DIDI DIDI DI
DIDI DIDI DIDI DIDI


******

Kertoisiko Kössi mitä rotua se lintu on?
Oikesti idea: me kaikki kirjoitetaan linnuista aina, mutta
mulla ei oo hajua kun joutsen ja talitintti, korppi, sorsa...
Petri vois pitää meille runoilijoiden lintukoulun????

Loihtiluku kulkutaudin karkotukseen

Herkee häivy kulkutauti
kuka sinut tänne käski
joudu mene menojasi
kule toisehen kylähän
toisen korvissa kaakata
toisen kuumetta kohota

Jos et häivy akan käsken
joka sinut komentaapi
pimentolan perämaille
kipumäen kartanoille
horohoukan madon mahaan
ikiroutahan iäksi

Kudos

No Nights in White Satin

                                      Yön
peruskudos
jossa sidosten pisteet
                  eivät tavoita toisiaan
                                   Kiilto syntyy
sormien ja lankojen
valoa heijastavista juoksutuksista

never ever,
              ever never reaching the end

Vahva tai hento ote

Eroottisessa runokilpailussa menestymistä
ei edesauttane sen enempää esiintyminen
housut kintuissa kuin yleisön hyväilykään.
Vaan luulen että foorumille on syytä nousta
                                                        ylväästi, pää
kolmantena jalkana.

Werstas

Haa, Tampere. Elävän työväenkirjallisuudenmuseon festiwaalit.

 Täältä tullaan zetalla ja i-cityllä, beware.

 tv. chr &jm

Valamo heinäkuu 2011

Jennille terveisiä

Nyt kun alkuun pääsin, niin...

Ei ihan niin ajankohtainen, mutta aika uusi runo.

Valamo

Toukokuun helle, kummallinen sää
pullistaa omenapuihin nuppuja,
illan viiletessä nuoret hyttyset.
Hämärässä alan kutista.

Teessä vadelmahilloa
ja sanat niin paljon minua korkeammalla,
ymmärrys sekoittuu puheensorinaan,
ihona irtoaa kynsien alle.

Aamuvarhaisella
mietin, voinko mennä messuun
kuukautiset ja ihottuma, liian punainen huivi, Nainen.
Jätänkö syntiset jäljet pyhään lattiaan?

Vieraana näen heidän suudelmansa,
seison liian pitkään väärällä puolella, luulen.
Mutta yksi askel, puoli kuuden auringonsäde
Hellyyden Jumalanäitiin,

pilkahtaa mustapukuisesta mummosta minuun
ja jää läikkymään
läikkymään, väräjävä ääni.

Annan elonmerkin Lainanpäivän kunniaksi

Kiitos tosiaan kunniasta liittyä luovaan joukkoonne ja anteeksipyyntö suuresta hiljaisuudesta. Lupaan yrittää ryhdistäytyä.

 Ja sitten asiaan eli vastaan huutoon runolla. Tai oikeastaan kahdella...

Valkeus!

Taivas peittää avaruuden.

Hengitys usvana ilmassa

ääretön minussa.

Pakkanen kiristyy, luulen.

Järveltä kuuluvat valaiden äänet.

Kuu piirtää ympärilleen haloa
peilaa silmiini, hyyhteiseen veteen.
Minun magneettikenttäni lumessa,

 pieni maailmaa vastaan.


Jossain kaukana, 
saaressa tai vastarannalla välkkyy,

 pilkehtii aaltoliikettä.
Akselini siirtyy

kohti pistettä, josta viime kesänä lähdin:
Pidempi päivä, vähempi uni,
vaikka maailma on vielä tumma ja sininen,
ajatuksiin virtaa kirkasta valoa, säteitä
kuin suoraan kiertolaisen kasvoilta.


Pysähtyisin radalleni, ottaisin ajasta kiinni,

jos en rakastaisi askelten ääntä, juuri nyt
niin kuin vain kuusiasteinen pakkaslumi narisee
hiekka kuin kanelia valkealla tiellä.

Onko kukaan nähnyt?

Jenni.

Jenni!

Jenni Emilia!

JENNI!

JENNII!

Jenni.

jenni

Moi,

Laitoin sivupalkkiin linkin
Runomaratonin uuteen kilpailuun
kuin myös tiedot tulevana lauantaina järjestettävästä
Elävän Kirjallisuuden Festivaalista Tampereella

- nauttikaa ja osallistukaa toki, hyvät ihmiset

Näkymätön kuin muisto tai tuoksu

näkyväksi tekevä

hevosen laidun vailla sähköpaimenta

villiruoho

metsää kuljettava

polku

unen silmä avautuu ennen aurinkoa

ainutkertainen

hetki:

Ihoni on kosketuksesi jälki sinisessä.

älä aliarvioi pullakahvien voimaa

vaalien jälkeinen maanantai
vihreät kuulat jäivät valitsematta
saatiin
sininen kokkare

no
homot ovat yhä homoja
ja juntit juntteja
uimahallin saunassa
äijät iloitsevat jälleen
Tallinan
takakonttien viinavirroista

siis
pullakahvien luvatussa maassa
kaikki aika hyvin

Oodi rakastajalle

Oi yö, pidät jälleen minusta kiinni, kietoudut kuin köynnös vanhan talon kaidetta pitkin, et irrota, oi yö, kylmä pakkasyö, sinussa lepää kaikkien esi-isien askelten vaikerrus ja rauha, kuun valossa suden kutsu kuin huurteisessa ikkunassa sormen jäljet, ikkunan raoista puhallat minua kohti. Talo hengittää. Oi yö, sinä saat minut keittämään kello kolmen kahvin, herätät koiran ja pian seison tähtitaivaasi alla kuuntelemassa kuinka tuulenvire helisyttää pihkoivun tuulikannelta; jääpuikkoja, oi yö, pohjoisen talviyö - rakastajani - syvempi kuin yksikään ajatus, hilaisempi kuin yhdenkään valtameren pohja. Sinä hengität minua. Ja minä suljen silmäni ja antaudun kokonaan valveeseesi, kertomukseen, jonka vain sinä voit kertoa, rakastajani, jokaisen sanan kirjoitat minuuun kuin leivänpalan kuin tähden, joka putoaa pihakoivun lumisille oksille.

Yö. Mistä sinä löysit minut ja milloin, aikamääreillä ei ole merkitystä, sinä kuljetat minut halki aikakausien, oi pohjoinen yö, talviyö. Sinä tulet sisälle taloon ja muovaat perspektiivin, joita ei päivä koskaan näytä, rakastajani, sinä annat silmät, jotka näkevät väreissä kylpeviä kuvia, yksityöskohtia joita päivä piilottaa, kannat minut käsivarsillasi ajatusten säkeissä ja tauoissa; unettoman geometriassa. Oi yö, oi pohjoinen talviyö. Ethän koskaan, silloinkaan jätä minua yksinäisyyteen -

Ulos kaapista

Keisari tuli
taputti rintakehäänsä kämmenillä
huusi: minä. Minä minä!

Ja kansalaiset taputtivat.

Kuin elokuvissa

Yksin pareittain

                  Kun maailma ei riitä


Erillään yhdessä

.

Talvi on valkoinen sokea seinä

lapion poissaoloa ja lunta

saappaanvarret täyteen

Tulella kampeaa kattilasta hauenleuka

sen hampaat on laskettu ja

lupa pyydetty

pyrstö pyörittää lautasella pippureita.

Anna minulle sanoja, pyysin,

ohutta, kirkasta, jälkeä.

Aurinko lähetti eilen kortin

kuva appelsiinien reunustamalta kadulta.

Puristan pakkasesta lihaksikasta tangoa

postilaatikon hileestä viiniä, kide kerrallaan.

Ei tainnut tämä uusi ilme juurikaan inspiroida. En oikein sitten omasta puolestani osaa enempää tehdä ihmisten aktivoimiseksi. Voidaanhan me vielä kokeilla jotain toista väriä. Vaan eipä taida niillä olla mitään merkitystä inspiraation, innostumisen kanssa.

Kaikki on aaltoilevaa. Ja vapaata. On ehkä sellainen aika, että ihmisiä ei juurikaan kiinnosta jakaa tekstejä. Hautomovaihe. Tai jotain muuta. Niin on kylmäkin. Ja kiireistä. Kenkäänkin voi jäädä kivi ja sen vasta huomaa, kun jo tarvitsee laastaria.

Minä täällä yötä istuskelen. Ikkunoista vetää. Taidan käydä pian nukkumaan. Ehkä.

Hyvää yötä. Ja huomenta.

Kuva: Jouni Erola

Viesti Anitalta

"Hei! Laitatko vinkin LSP-sivulle.
Hannah ja rakkaus Lahden kaupunginteatterissa.
Parasta mitä olen nähnyt pitkään aikaan."

http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/38/Hannah%20ja%20rakkaus

Laitoin myös linkin.

Varattaisko yhdessä liput?

Yrityksiä pysyä runo-hereillä

Yrityksiä pysyä runo-hereillä 4

Runo, voisitko puhua niin kuin Miriam Makeba laulaa?

Näetkö kuivuneen kaivon pohjalla

kyyneleen, silkkisen liinan ihmisen kädessä?

Näetkö repaleisen sielun sisällä

sädehtivän mosaiikkikartan, eheän äidinkielen?

Huokaatko hiljaisuudessa

valtamerien syvyydessä eliöiden keinuvassa liikkeissä? 

Huokaatko talviyössä

maapallon värähtelyssä avaruuden päättymättömässä holvissa?

Harhailetko kaduilla

mainoslauseina ihmisten terävien korkojen alla?

Harhailetko metsissä

hakatuilla aukioilla. Etsitkö itsellesi kuuntelijaa?

Pysäytätkö hetken- talutatko runoilijan luoksesi
liikutko ikuisuudessa saaden kynänsä tanssimaan

 laulatko silloin kuin silloin Miriam Makeba?

Yrityksiä pysyä runo-hereillä 3


Runo, oletko hereillä?

Liikutko vapaasti kuin tuuli
keräätkö mukaan pohjoisen lumen valon
etelän lämmön

Runo, onko sinulla mitään sanottavaa?

Tahdotko puhua maailasta sirpalein merkein vai
levitätkö mattoja näyttöruudulle
ihmisen kaunokirjoitusta

Runo, onko kielesi kuivunut?

Virtaako sinussa raikas vesi
juotko maaäidin pulppuavasta lähteestä
kämmenkupista

Runo, löydätkö ystäviä?

Litistytkö laskupinojen, mainosten väliin
aiotko äännellä ollenkaan
annatko itsesi unohtua



Yrityksiä pysyä runo-hereillä 2

Lumen hämärässä
kahvi tuoksuu
huone näyttää sotkuiselta
kuivuus maistuu jo suussa
sohvan nurkassa talvi kuin karhulla.


* * *

Heräsin lumiauran kolahduksiin
lumen ääni.
Maiseman hiljaisuus jatkuu
kahvi tuoksuu.
Tekemättömät työt notkuttavat pöytää
näyttää sotkuiselta.
Kaivan itsestäni siivoojan ja toimistotyöntekijän
kuivuus maistuu jo valmiiksi suussa.
Koira on kerällä sohvan nurkassa
kokee talven kuin karhu.

Jenni Emilia

Tervetuloa LahtiSoundsPoetryin runoilijaksi!

Heitä säkeitä kentälle, niin voimme tutustua sinuun.

CHR

kommentoi rikkaruohoja.
joutokasviksi väittävät.
niin kuin voikukkaa.

voikukasta keitetään keittoa heikoille.
nokkosesta rautaa.
suomalaista pestoa vuohonputkesta.

L ja L kommnetoi avaruuttaan

LL heräsi henkiin kun lumen valo tavoitti pohjoisen ulottuvuuden.

L ulkoisti tänään itsensä:

L käveli koiran kanssa metsässä.

L kävi Ilmarisentiellä valokuvattavana.

L pistäytyi apteekissa ja kaupassa.

L viipyili kirjastossa.

L lainasi kaksi kirjaa: Yourcenarin Tulet ja Oksasen kolmas sisar.

L söi ruisleipää.

L osallistui sähköisesti sekä sähköisesti että lyijykynällä uuden presidentin valintaan.

Kun toinen L kulki runoyhteisöön niin toinen L säikähti paksuja kirjaimia.

L sisäisti tänään itsensä:

L koki syvää iloa ja kiitollisuutta siitä, että on jälleen

innostunut erilaisita asioista.

Virtaa valoa.

Lopulta:

yhdistää kaksi

Preesens

LL

on

L

ja alkaa seurata koiran kanssa

suurta vaalikeskustelua tv 4 mukana Litjan tulkitsema Kyrön Mielensäpahoittaja.

Niin LL, 2./ohutversio

 pyysin sinua kommentoimaan sisäavaruuttasi.
Ymmärrän hyvin ettet ole halunnut sitä tehdä.
  -Kertovat että maailmankaikkeuksia on  useita -
vierekkäisiä rinnakkaisia sisäkkäisiä. Miten niissä
 itsensä osaa nähdä. Mistä voi tietää , katsooko sisään vai ulos.
Vai peiliin  - sukeltaa peilin, oman kuvansa, lävitse toiseen maailmaan.
Siihen todellisuuteen, satuun jossa ajatus
ja valo kaartuvat ja kumpikin on toinen toistaan nopeampi.
Ja salko, joka taivaan, kaikkeuden kantta kannattaa;
sen pituutta mitataan ajalla;
sen lujuutta kertomusten lukumäärällä.

Niin LL,

pyysin sinua kommentoimaan sisäavaruuttasi.
Ymmärrän hyvin ettet ole halunnut sitä tehdä.
  -Kertovat että maailmankaikkeuksia on  useita -
vierekkäisiä rinnakkaisia sisäkkäisiä. Miten niissä
 itsensä osaa nähdä. Mistä voi tietää , katsooko sisään vai ulos.
Vai peiliin  - sukeltaa peilin, oman kuvansa, lävitse toiseen maailmaan.
Siihen todellisuuteen, satuun jossa ajatus
ja valo kaartuvat ja kumpikin on toinen toistaan nopeampi.
Ja salko, joka taivaan, kaikkeuden kantta kannattaa;
sen pituutta mitataan ajalla;
sen lujuutta kertomusten lukumäärällä.

Koneessako vika vaiko - ?

Moi, en pysty kommentoimaan - onko toisilla samaa ongelmaa?
Oletan, että on, jos kukaan ei kommentoi tätä. Hymytystä.
Kun klikkaan kommentointi, ohjelma alkaa hyrrätä paikoillaan,
eikä päästä kommentoimaan.

Juu Jormalle kiitos palautteesta. Bannerin saaminen myös
kirjonen päälle on itselleni haasteellinen tehtävä, niin hyvin tätä en taida.
Väristä. Voi valita tietyn väripaletin, joka
vaikuttaa sekä tekstipohjaan,
banneriin että koko tekstiosion sävyihin.

Sininen saattaa olla kyllä vähän bliisu - pastillisävyt siis kaikkineen.
Hain sillä ajatusta: ei rynnätä silmille & kirjat ovat takapohjassa
värikkäitä & tummalla pohjalla vaaleampi- ulotteisuus.
Sininen muuten värinä: Lahti on mielestäni sininen, johtuneen Rauli Norberg-
diggailusta - "Lahden sininen laulu, tumman harmaa taulu, 
blues hukkunut ikävään näille kaduille minä jään."

Siihen en osaa vastata miksi eri koneet näyttävät sivuston
erilaisena, värillisenä, mustavalkoisena. Johtunee koneeseen
asennetusta ohjelmasta? Sen iästä? Koneen iästä? En tiedä.
Kiitos myös Chr kommentistasi ulkoasusta, joka oli s-postissa.

No niin eli onko koneesani kommentointi estot vaiko tässä uudistuksessa joku vikanen?

Niin ja kuka rohkenee kirjoittaa ekan runon uudelle alustalle?

Uudistustyö aloitettu

Hyvät ystävät!

Keittelin yökahvit sen kunniaksi, että olen tusannut tätä uutta ulkoasua. Se on edelleen prosessissa. Tänä yönä pääsin tähän saakka.

Pega - en voinnut käyttää kuviasi, koska ei näkynyt hyppyrimäkiä, enkä halunnut vaivata sinua näin nopealla aikataululla. Tuo ylätunnisteen maalauksellinen eli epätarkka kuva on itseni ottama, kelvatkoon se nyt alussa. Kuvaa voi muutenkin vaihdella. Jorman fb-sivulla oli mielestäni mukava kuva kesärautatiekiskoista. Mielestäni me kaikki voimme ottaa kuvia. Niitä voi sitten toimittaa minulle ja muokkailen ne ylätunnisteeseen sopivaksi.

Itselläni muuttui, ulkoasun myötä, myös "takahuone" eli kirjoituspuoli erilaiseksi ja mielestäni selkeämmäksi, kun malttaa perhetyä. En tiedä johtuuko se blogimallin muutoksesta vai onko se konekohtainen. Ilmoitelkaa! Jos jotain ilmenee voi soittaa tai laittaa sähkäriä, jos osaan auttaa.

No nyt jään sitten odottelemaan kommentteja.

Selkeys? Luettavuus? Informatiivisuus? (Sivupalkki ei ole vielä kokonaan valmis) Väritys? Taustakuva?
Tai mitä nyt mieleen tulee. Ihan reilusti vaan. Teen tätä aina kun joudan.

Toivottavasti tämä alkanut uudistustyö inpiroi niitä runoilijoita vastaamaan s-postikyselyyni, jotka sitä ei ole vielä tehneet!

Lealiisa 13.1.12/kuva:Lasse

Niinitien groove 1989-1991

perjantaisin makuuhuoneen seinän takana

naapurin juoppopari huutaa toisilleen

ja lopuksi äijä mottaa akkaa

rystysten hikistä rumbaa

sahdin tai kiljun tahmeaa sunnuntai sambaa

se ei pahasti haittaa

kun siihen tottuu

omaa nuoruuden voimaa

hyväperäisen mimmikaverin 3 kissaa ja uskollisen koiran

vaaleansinisen kuplavolkkarin vm.-73

pokeria sanoa pomolle

"vittujako niitä varoituksia jakelet, kirjoita lopputili"

ei kirjoita

olen halpatyövoimaa jo 90-luvulla

ruskeakieli kaksoisagentti haalareissa

käärii pari markkaa paremmin tunnilta, tietenkin

sunnuntai aamuisin olohuoneen seinänaapuri

skitsofreenikkomummo

yrittää käännyttää radion aamuhartauksella B-rapun juoppoja

lauantaina alun ja lopun välissä

katselen silmät suljettuna elämän horisonttiin

juhlistan pakanuuttani kylpyammeessa Libispullon kanssa

ovi summerin rääkäistessä

A-rapun langanlaiha ja pusuhuulinen kuuma Siiri,

sylissään jälkipolvi tarrautuneena äitinsä joutsenen kaulaan

livahtaa ovenraosta sisään

supisee mimmilleni Korston palanneen

Konnunsuon konkarina vai karkurina

hiljaista ja nopeaa kuiskutusta

mimmit siirtyvät keittökomeroon

kuulen kylppärin seinän takaa kiihtynyttä säpätystä

kuivatessa vehkeitäni

mimmit ovat yhä keittökomerossa

laitan koiralle talutushihnan

ja lähdemme hännät heiluen rappukäytävään

kustuamme koivun juurelle

kipitämme A-rapun toiseen kerrokseen

puhelinkopin kokoinen korsto avaa kulahtaneen oven

tatuoitu käsivarsi ojentuu kättelemään

ovat lomalla häkkikaverin kanssa

en utele enempiä

Korstolainen ojentaa sekoittamansa kossuspriten kouraani

sitten tervehdin Alibi-miestä

joka muutaman paukun jälkeen herkistyy kertomaan miten pääsi Alibiin

tappaessaan rautakangella isänsä isänsä kanssa

Korstolainen sanoo keittiössä ollessamme kahden kesken

pitävänsä Alibi-miehen aisoissa, jos sen pelipaita lähtee päältä

nyökkään

että asia ok

G-miehet perässä ja tehtävä päällä

pinttyneen ikkunan läpäisevä kevät auringon valo viiltää

huoneessa leijuvaa häkäpilveä

radionauhurista Irwin haistattaa paskat valtiovallalla

ovikellon sanoessa taustalta ring ring

pian virkaääni kysyy

”oletteko Kai Korstolainen?”

”en vaan Mikki Hiiri”

eteisen lastulevykaappia vasten rusahtaa

sata kiloa miestä joka saa raudat ranteisiin

yks ja kaks

niks ja naks

olohuoneen oviaukossa seisoo susikoira hihnan päässä poliisi

kumpi taluttaa kumpaa

Alibi-mies ojentautuu kirjahyllyä kohti

tarttuakseen johonkin kovaan

kynttiläjalkaan vai valittujen palojen keittokirjaan

vanhempi virkaa tekevä fantom loikkaa

kuin viidakon vanha sananlasku Alibi-miehen niskaan

koirien katsoessa rauhallisena toisiaan

pidän pannasta kiinni

ja hörppään loput lasista

nuorempi fantom toteaa juhlien olevan nyt ohi

pihamaalla Korstolainen tarjoaa pako lahjusta

"kato antauduttais huomenna ihan vapaaehtoisesti"

mustanmaijan takaovi paukahtaa

näin jätämme jäähyväiset

takaisin kämpällä

kerton miten kävi

mimmini antaa nuhdelma suudelman

"pitikö sun sinne jäädä"

jätän mimmit jatkamaan loppu puintejaan

sängyllä kissat nuoleskelevat toisiaan

soittiko Siiri poliisit

vai löysivätkö läheiseltä parkkipaikalta

torimyyjän anastetun Ladan peräkärry puolillaan muikkuja

istahdan koiran kanssa parvekkeelle

sytytän tupakan ja otan huikat

sisiliskot lekottelevat kuumuudessa naapuritalon tiiliseinällä

mustalaisten taluttaessa hevosia ulos kuorma-autosta

syömään takapihan nurmikkoa

pitsimekot pyykkinarulla lepattavat tuulessa

mimmit meikkaavat

illalla lähdetään kaupunkiin

prosessiruno

(ensimmäinen versio)

Jäädä lumen pehmeyteen
vedestä kehrättyyn valkeaan villaan jäädä
sinisen koivun juurelle, katsoa oksasormien lävitse, katsoa
liikkuvaa vesihöyryä yön hopeisen lantin edessä.

Unohtaa puun haavoittuneet oksat unohtaa
painaneen poskensa puun kantoon, painaneen
lumeen kuvan kasvoistaan.

Pidellä kädessään pakkasen muistia, pidellä

1-2) puhdasta kirkkautta / sydämessä puhdasta surua;  ilman unen kutomia kuvia. ////
3) puhdasta kirkkautta, surua ilman unen kutomia kuvia.

Juuri nyt

lämpöpattereiden hohkaessa, räntäsateen
taas kerran uhatessa, on sopiva hetki muistella
viime kesän 30 asteen  hellettä Tampereella.

II

Nähnyt tänään ketään
nähnyt mitään sitten
lähtösi



lausu se, mitä kirjoitit
uni on pettänyt eilisen, kaatanut pellon,
kätellyt rakoilevat kurjet



täysikuu sataa sinusta
välttelevän, varjoon,
uppoudu pariin, se on sinun

Laita syrjään

Laita syrjään se mitä olit juuri kirjoittamassa,
Mielitieto sanoi minulle, - mene pellolle
jossa kurjet syksyllä ruokailivat,
josta peurat äsken pakenivat.
Lumi on juuri kattanut pellon, peittänyt eilisen
                                            kätkenyt tämänaamuisen

Katso kuinka täysi kuu saa sinusta,
sinustakin, aikaan hopeisen , välkehtivän varjon.
Unohda paperisi, opinkappaleesi. Siellä on sinun
otollisen hetken jumaluutesi.

On

.

Ikkunassa syys, ei talvi
metsästäjien punaiset hahmot etenevät
eläimet,
aamun unet
piiloon alle, sängyn alle.
Jotakuta tulevaksi
odotan koputusta
luotia
Pitääkö sitten kokeilla
onko lattia kylmä?

Talossa ei syys ei talvi
hiiret, ne tulevat.
Tiskipöydällä
ammuttu sydän
muovikassissa.

Metsän talvi
luiset tienviitat.
Ikkunassa näyttäytyvät
hirvien haamut.
Pieninä paloina
söin koko lihaksen.
Lattia on.

.

Mun himoja

Mun on pakko saada
tulppaaneja
syön ne, ahmin, aaltoileva maljakko - Olen.

On pakko saada
korkokenkiä
aurinkolaseja vahvuuksilla
naisia, miehiä,
tylliä helman piilossa
frakin helmat pyöreän pyllyn päälle.

Ihan heti. 
Pakko. Saada.

Elämän sulo, suola, ynnä mineraalit

Voi'han,

Humiitti

Ilvaiitti,  ihan rutiili

Brookiitti, vertaa bronkiitti,

                                   sowhat

Vielä römeriitti

ja poeetti ja lyijymönjä - ainoat

näistä jotka olen tavannut - nyttemmin

arveluttuvia, vaarallisia

paikoin kiellettyjäkin

Ei ole kummallisempi kukaan toinen. Paitsi runoilija:
Kotona omassa maisemassaan, silti  ikävä
kaiken aikaa kääntää lauseiden kylkiä
muistelee silmien välimerkkejä, käsien ajatusviivoja.

[Yksi sana ja kaikki on toisin]