Sade nousee pystyyn nousee tuuli.
Liekki nousee pystyyn nousee lämpö.
Maa nousee pystyyn nousee unikko.
Ilma nousee pystyyn nousee lintu.
En anna ajatusten nousta esteeksi
läpäisen kaikki elementtiseinät
kierrän tuulen takaa
veden pohjasta alata
tulen lävitse
maanpääliseen.
Chr:lle
Kiitos kiitos!
VastaaPoistaTähän olisi pyrkimys: aina tulla lävitse, vielä palata uudestaan,
eikä edes salaa.
Silmät auki, kynä terävänä.
Kiitos.
Juu tämä on kommenttiruno edelliseen kommenttiisi alla olevassa runossa. Kysyt oikeutetusti, kaatuuko kaikki ja ehdotat uutisten katselupaussia. Hyvä ehdotus, olen sitä jo vähän harjoittanut. Oudolla tavalla minulla on aivan uusi sarja tulossa, ei minulle tyypillinen, pienten runojen sarja maailman tapahtumista...
VastaaPoistaJaa, ja minä luulin, että kommentoit Rikkaruohojen uusinta. No, ajatuksia heräsi ja hyvä niin.
VastaaPoistaKannattaa tsekkaa Tuomas Nevanlinnan kirjoitus HS:ssa 13.1.10 otsikolla Lukekaa runoja. Sen saat s-postiin minulta, jos ei tunnu tutulta.
Ahaa, täytyy käydä Rikkaruohossa. Luin kyllä useaan otteeseen siellä yhtä runoa, en tiedä onko se uusin, eli voi olla, että sieltä on tarttunut myös tähän. Molemmista.
VastaaPoistaEi tunnu tutulta tuo Nevanlinna. Laitatko s-postiin. lealiisa.kantola@gmail.com
Kiitos!
Tämä on jotenkin uudenlaista, hieno rytmi, liikkuva ja kekseliäs. Tässä eivät ajatukset nouse pystyyn, vaikka luonto nouseekin, vaan menevät läpi. Rohkaiseva teksti!
VastaaPoistaKiitos Terhi:)
VastaaPoista