KEVÄTSADE

Lehdetön koivikko on rikkinäinen sateenvarjo.

En jaksa ottaa kevättä vakavasti

Oi Kevät!

Oi kä'ärpänen, oi ki'imalainen
sinun verkkokalvosukkasilmäsi
Ke'evät, sinun ampiaisvyötärösi
Sinun surinasi , sinun oksiesi suhina       
kainaloittesi puro
pälviesi bikiniraja
upottavien lantioittesi ranta
ohimoittesi pohjoisenpuoleinen lumi
Sinun iha(na)n karhean tuuheat jalkasi

Aalto

                                                                                                Transformaatio / Otsotar

Painan pääni vasten ikihonkaa

maalla ja puulla on muisti, vedellä on.

Karhujumala asui täällä kerran

maasta nousi hampaita, sain ne käädyiksi kaulalleni.

Lajin voima. Sen vaisto ja taipumukset.

                                                     Ankara pohjoinen talvi.

                                                     Sodimme, syömme. Juhlimme, siitämme. Selviydymme 

Honka huokaa korvaani - monta karhunkalloa

olen kohottanut; viskonut tarkasti taivaalle tähdistöksi.

22.4.2012

Kevätkohmeinen kärpänen
parvekkeen
                 pöydällä
yrittää kiivetä lasipurkin kylkeä
kellahtaa selälleen
uudestaan yrittämällä
pääsee kannen päälle

Uni unohti hakea minut
jäin keskeneräisen kirjan sivuille

niin kuulin ilon äänen
huhtikuussa aamuyöllä

sateen lävitse
mustarastaan laulu.

Kevätaamuna

                                    On
outoa kuulla vakaata ihmisen puhetta,
käsittämättömiä sanoja keskellä
koko taivaankannen alipuolisen maiseman
täyttävää sirkutusta,päättymätöntä leperrystä
tanssia & kuherrelua

            runoilija ja muusa kritiikkikurssin jälkeisenä päivänä

Runoja pääsiäisen jälkeen

Kuuntele jäätikön ääntä

syvien railojen murinaa,

huokauksia,

voihketta jalkojen alla.

Haikea on kylmän virran kurkkulaulu.

Jääkö jotakin kesän yli pysyvää?

Napaketun askelen kannan.

------------------

Vanhan hevosen laukka keinuu,

poskilla pilvien liike.

Kutsutaan sitä vapaudeksi.

Luolan kupeessa eväsleipä

ja puro juomista varten,

ylitsevuotava kämmen.

Kuin hiekka ja hymy,

muren tarttuu suupieleen.

Haluan pitää sen siinä aina,

 pyyhkiä hellästi pois.

 -----------------------------

Vapaana kasvaneen hevosen vakaa askel

kivillä, vuoripolulla, aurinkopurossa.

Ajatus, joka kantaa levännein voimin

vaikeassa maastossa.

Kaikessa ilossa

suuremman lauman rauha.

Muistikirjaan jäänyt merkintä

on seurannut minua läpi elämän.

Samaan aikaan kanssani syntyi vanhus.

Karheat kädet, paksut verisuonet

hopean harmaat suortuvat.

Jo ennen muistin merta pesin

kieleni huolella, ja hampaat.

Hiukset ja sydämen, eikä kukaan toinen

saanut auttaa, ainoastaan sinä.

                             Lapsi ei jää yksin hän on aina kanssasi.

Puhtaudesta syntyivät unet, tähdet ja tikapuut.
Korvot räystään alla viattomuutta tulvillaan.

Painon nimi

Fyysikko tutkii aineen olemusta
Teologi pohtii aineettomuuden olemusta
 ja
Runolija siinä välissä

laskee energian painon
ravitsee hyvän ja pahan tiedon puun
kumoaa maljan, rikkoo ruukun

kannattaa kämmenellään
sekä näkyvää että pimeää ainetta,
piirtää aineettomuudelle muodon
                             kertoo sen tarinan

Mistä paino putosi?

        Sano sydämen tilalle toinen sana

        hengitä kuitenkin.

Maahan saakka!

        Muuttuiko sateeksi, tekikö lätäkön

        kuka siihen astui?

        Kuka sanoi? Kivi muuttui vedeksi.

Viimeinen säse voisi olla myös:

Sanoiko joku

        kivi, muutu vedeksi!

(Hatusta heitettyä; ihmisen selitysmalleja:)


Onko myös universaali ajatustapa kulkea tapahtumiin sisälle?

Psykologinen selitysmalli etsii sisäistä lasta, aikuista, vanhusta.
Leikkivää, hylättyä, luottavaista. Tarkastelee heijastuspintoja
sitä, kuka reagoi? Luin eräästä kirjasta: parempi on
jos ei reagoi ollenkaan. (Olen tästä toista mieltä.)

Entä, jos sinussakin asuu ihminen, sukupuoleton?

Jo sanana universsali kehottaa kohoamaan tai laskutumaan,
siirtymään syrjään, tarkastelemaan sisäisesti, mutta ulkopuolelta.

Ehkä joudut hyväksymään iättömyytesi.


* * *

Tapahtumiin kuljetaan sisälle välittömästi sillä energialla
tai ragointitavalla joka sinussa resonoi juuri olemassa olevaa
tapahtumaa. Psykologia määrittelee minkä ikäinen sisäisyys
sinussa kohtaa kunkin tapahtuman, antaa ikäjaksolle nimen.

Se ei riitä minulle. En tahdo lopun ikääni
laskea loukkantuneiden lukumäärää

Uhmakkaasti ihmettelen.
Mikä on usiversaali lähestymistapa?


* * *

Aivan kuin siinä ei olisi mitään outoa
että mies juo kahvinsa huhtikuun kalseassa ulkoilmassa.

Verrattuna mihin.

Jungittarien ajatuksenvaihtoon.

Ystävä tähtien takaa / sekatekniikka 2011 / Lealiisa K

Juhlapäivä

Agricolan päivä ja Elias Lönnrotin syntymäpäivä.

Kielellistä juhlaa!

"Ladun hiihdin laulajoille,

ladun hiihdin, latvan taitoin,

oksat karsin, tien osoitin.

Siitä nyt tie menevi,

ura uusi urkenevi,

laajemmille laulajoille,

runsahammille runoille

nuorisossa nousevassa,

kansassa kasuavassa."

Kuuntele yön nopeaa laulajaa

se on lennähtänyt majakan katolle.

Myrskyn lävitse se puhuu

puhdistavalla äänellä.

Runo luo oman maailmansa

uskalla katsoa vain itseäsi.

Nouset portaita ylös kuvitellen

että matka on vaivalloinen.

Tämä on alku, sanoo lintu

sinun suullasi.

Niin kuin pensselin siipi halkaisee

värikkään railon kankaalle

taivaalla salamat kuin valonuolet

olet nopea oivallus

kaikesta minkä jo tiesit

ja tulet tietämään.

Kuuntele, sinun suullasi

yön lintu laulaa ainutkertaista lauluaan. 

.

Sinä maalasit
maailman upeimmat parittelevat perhoset
niin kuin suutelisivat nurmikkoa
Mutta

- Mistä olet löytänyt värit joita ei ole?

Hän vilkaisee Astronauttia
- Sinun matkakertomuksistasi!

Hänen entiset värinsä eivät kertoneet
tarpeeksi siitä missä hän oikein eli

hän oli tainnuttava

Kaikki olosuhteet vain on tullut
esitettyä mahdollisilla instrumenteilla
Jokin mullistus saa kaiken päälaelleen
eivätkä entisen portit enää avaudu

Vesi tippuu nurkkarännistä
kivihileelle
Hikoiltuani heitän sukat ja puseron ulkoiluhousut
pesukoneeseen
suihkutan ihoni ja puen uudestaan
Tutuissa paikoissa ajatukset tottuvat itseensä

Tahtoisin pyöräyttää pallon kymmenen kertaa ympäri
ja alkaa uudestaan ihmetellä missä olen
opetella puhumaan jotain kieltä
olisin
määrittelemätön liikkuva olento
Yhtään tuttua ei olisi päätynyt samoille seuduille vuorille
laaksoon tai kaupunkiin

Ottaisiko eläinmaailma
vastaan yhden lajitoverin
vai museoisivatko löydön
ja leikkisivät leikkinsä loppuun
ne
osaavat kaiken missä tahansa

tässä kylässä joka ei ole pyörähtänyt ympäri

laitetaan kokoajan laitteita päälle ja pois
kuvat luovat olohuoneen
asiat pysyvät
laitteen mahdollisuuksien mukaan

kauneinta musiikkia

basson
sahaava jyrinä
outsider-moottoripyörälauma

piano
leijaileva pakkaslumi järvenjäällä
kissan kävely koskettimilla

HYVÄ VAIHE

Kevät 2012 kohti seuraavaa julkaisua / Lealiisa

Sunnuntai iltapäivä

Pakkanen irrottaa otteensa, osa siitä tulee sisään taloon
polttopuut ovat loppu
hellanpesään uutisia ja kauppakuitteja
kakluuniin kaatokoloja,
uunin päällä maitohampaat laulavat kuin posliinimurut
korkea kellonlyömä vuosikymmenien tomussa,
vaikka vasta istuin tähän (lakanoiden vaihto on aina kesken).

Kuningashaapa kulkee hitaasti, mutta sitä en näe vielä
yksityiskohtana näen sinut ikkunasta
kuvittelen miten ympäripuhun korvaasi koko yön
ryppyisen, ahavoitununeen kaulasi
kuljet kurvini umpikujat yhä uudelleen.

Haarukat ja veitset
sammalta vastaan on turha taistella, se pitää piimästä
ja menestyy hyvin ruokapöydän alla
metsäseinäkerroskarhu,
leikkaan leivän rintaa vasten
raavin sinulle rakkaudella kalanrasvat kaikki
sunnuntaiperunat tarjotaan kypsiksi keitettyinä.

Moi! Tällaista touhuilua tulossa
Runorokin aikoihin...

Luonnos Suurten Sanojen Rakkausrunoksi

Vuoksesi aloittaisin vallankumouksen

vuoksesi erottaisin kirkosta valtion,

valtiosta kirkon. Erottaisin piispan,

palkkaisin haluamasi kappalaisen, suntion

Korkeimman Oikeuden Presidentin

En muuttaisi maapallon pyörimissuuntaa, mutta joka yö

kuun kutsuisin lähelle ja nousuveden korkealle.

Vuoksesi kääntäisin Siperian suurten jokien virtaamissuunnan

Saharan etelänpuoleisen Afrikan tuulien reitin

Vuoksesi syöttäisin tyrannit pulleiksi,

laihat lapset vahvoiksi, kauniit ihmiset kivuttomiksi

Nimelläsi nimittäisin timanttikaivoksen, pääkaupungin bulevardin

maapallon seitsemännen mantereen

Vuoksesi hankkisin makkarasoppaan yli yhden

euron maksavaa lenkkimakkaraa, selleriäkin ostaisin

ja persiljaa, jotta saisit rautaa ja jaksaisit

Saisit joka aamu haluamaasi jälkiuunileipää

kurkkua sen päälle, ja joskus, viikonloppuisin, tomaattiakin

Aamuisin suudelmin sinut herättäisin, lumet lapioisin

tien auki tekisin , Sinun töihin ajoissa ehtiä.

Luonnos erään paluun kuvaukseksi

Billnäsin Ruukin kohdalla mustavalkoinen kissa
kirmaisi hurjaa vauhtia automme keulan editse.
Ehdittyään lumipenkan päälle se suhisi
” Skriik, skräääm !
Hui, hemskt, hur de skör”, 
suomenruotsalaisten kissojen kielellä, jotta en osaa tässä nyt litteroida.

Karjaan rautatieaseman yläpuolella
kuu oli suuri - kasvava pilkku, sanoi kuljettajani joka
tietää huomattavasti enemmän tähtitaivaan  kirjoitusmerkeistä kuin minä.

Pasilan taivaalla kuu oli siirtynyt jo yhden kaarisekunnin murto-luvun verran,
mutta sitä en osaa kirjoittaa millään matemaattisella kielellä.
Junaa odotellessa soitin tyttärelleni. Hän sanoi hyvin selkeästi:
-Egyptissä on paljon hiekkaa, ja tuuli on kylmä.
Sanoin että hyvä on.

Zzzzzzzz-junassa Hennalaan palaavat varusmiehet puhuivat
armeijan kielellä tulevasta metsäkeikasta ja
nuorten kielellä viikonlopusta ja tytöistä,
mutta kaikkein eniten heitä puhututti kännyköiden
pikselit, käyttöjärjestelmä ja aivan erityisesti kosketusnäyttöjen tuumakoko
ja tuumakoon taskuun mahtuminen.

Vastakkaisella penkillä istui jopa minua vanhempi mies.
Junan lähtöhetkellä hän puhui puhelimeen ja kiitteli herrasmiehen kielellä
naisystäväänsä mukavasta viikonlopusta.
Matkan aikana  hän aika-ajoin havahtui unestaan,
unelmastaan, tuijotti mustaan maisemaan ja tiesi valon
tuikkivan silmissään.

Perinteet velvoittavat jo 1950 ja jotain Lahdessa järjestettiin runoiltoja

Kolme pientä asiaa

1. Chr, Lasse osti kirjan Sami Perttilä, Esa Kero: Autiotalo. Valokuvia. Ja pyysy kysymään,
että onko tämä nyt se kirja mistä olitte keskustelleet?
2. Luin eilen Liza Marklundin: Vastalauseita (Kirjoituksia 1985-2010) Josko ketä kolumnit ja
terävät ajatukset ja tarkkanäköisyys kiinnostavat, niin suosittelen lämpimästi.
3. Josko joku tahtoo mennä Lahden kaupungin teatteriin joko pe klo 19 tai la klo 13, niin siellä
on Lasse Kantola-kiintiöllä lippuja lippuluukulla 3 euroa kpl ja esitys on KUUNAAMA,
nimestä huolimatta aikuisten näytelmä. En tiedä kauanko lippuja piisaa, mutta kipaise teatterille, jos olet kiinnostunut.
http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/produktio/42/Kuunaama%20Steinberg

Sinä

olet
    tähtienvälinen
                    avaruus

mielesi,
             muistisi
                         pakenevien
linnunratojen matka

Melankoliasi
                     pulsareiden b-minor

Silmiesi kosteus, usva
                         sumun aaltojen
                                         iätön rytmi

Ensimmäisenä aamuna Mäntyniemessä.

"Kerro minulle pitääkö tuuli

kaunista ääntä

Suljen silmäni ja hymyilen

Kerro minulle onko hieno

vai kirkas aamu

Kerro minkälainen vitun

aamu oikein on

ja minä uskon sen

Ja yritä saada koira

lopettamaan uikutus ja haukkuminen

Tämä ei ole mikään Kiina

kukaan ei tule syömään sitä"

Lainaus Leonard Cohenin Kaipauksen kirjasta

(käännös Ville-Juhani Sutinen)

Kymintien varpuset

puutalojen reunustamalla kadulla
oli sorapinta vesilätäköineen
mustalaiset myymässä pimeitä pulloja
sitten
opiskelijat
taiteilijat
hörhöt asettuivat asukkaiksi
kulta-aika
Kymipubin terassilla naurettiin
kadulle vedettiin asvalttia
talot rapistuivat edelleen
holistit hävisivät
narkit narkkiintuivat
opiskelijat muuttivat pois
valmistuivat tai eivät
pari taloa autioitui
Kymipubi muutti Karjalankadulle
remontti reiskat saapuivat
Audikansa asettui taloiksi
maanantai muutti kadulle
jääden seitsämäksi päiväksi viikossa
poiketessa vanhan kulman kautta
olet muukalainen
kukkahattutäti tarkkailee ikkunassa
orapihlaja-aitojen suojassa
sinnittelevät vielä
varpuset

Pullopostia

mein gott!
se iskee kuin miljoona volttia
helmikuun hattaroiden välistä
valomiekalla suoraan käpyrauhaseen
mittariin kertyneet ruuhkavuodet
eivät estä kiiman kiitoa
kevättä keikuttelemasta kiiltonahka saappaissa

iso himokas pehmeä nainen
en silloin ehtinyt ehdottaa seuraavaa siirtoa
kun touhusit jo uutta temppua
piipahdin myöhemmin kahvilla
hiffaten hississä
meidän juttu oli lakanoiden välissä
sitten muutit
jonnekkin etelä-suomen pikku kaupunkiin
pikku ilopillerisi kanssa

ja muistan taas sua
pelastautuessani parisuhteiden Titanicilta
kellumaan jääpalojen sekaan
rommitynnyrin varassa
panen pullopostia
nimimerkillä
puhtaasti panoseuraa vailla

Tämä on se valo
jota nuoruus syö kuin leipää
juo kuin lähteen vettä.

Tämä on se valo
joka kulkee selkääni pitkin
jää valkoviinipullon etikettiin.

Tämä on se valo
joka heijastuu valokuva-albumin
lehdiltä, vanhuksen silmäkulmista.

Valo
joka leikka talvelta siivet
taittaa lennon kevääseen.

* * *



On pimeä
jota nuoruus syö kuin leipää
juo kuin metsässä lähteeen vettä.

Se pimeä on tässä
kulkee selkääni pitkin
jää valkoviinipullon etikettiin.

Heijastuuko se vielä
valokuva-albumin lehdistä
vanhan naisen [kujeilevista] silmäkulmista.


* * *


Pimeä 

Juuri ennen valoa se
leikkaa talvelta siivet
jakaa tilan kahtia ja
taittaa lennon kevääseen.

Lumen kudonta

Lumen maalaamisen tarvitaan

havusivellin, siniseen kiinni

pyöreäkärkinen näädänkarva

värikarttaan rgb(144,144,255),

valkoinen täyteen valoa,

häränkorvat lämmikkeeksi jalkapohjiin.

Lumen kutomisessa kankaaksi

pikkuhakokolposet hakkaavat

löysän kuteen, - tsilp tslirp

(kirjoitusmerkkien tulkinta äänteiksi)

silmäkulman ohuella juovalla väri

siemenet

tallotaan tuoreen pöytäliinan

mustat leukalaput.

Kahlaan rantaveteen joka aamu,

Olen liplattavat päivänkilot,

painokas toivo.

Ennen nukahtamista tarkistan

Onko hiekalle ajelehtinut

Pullopostia,

vihreän lasin sisälle kierretty paperi,

johon olen kirjoittanut kysymyksiä.

Joskus, yllättäen, autereisina päivinä

rivien väliin piirtyy vastauksia,

 liian harvoin vastakysymyksiä.

Siksi jähmetyn pesuvadinkokoiseen maailmaan,

laidat kohoavat kuin vesi hupenisi pohjalla

suuni kasvaa umpeen kaisloja

eikä koskaan tapahdu mitään.

Harmaalokinsulalla

piirrän santaan asiota,

Joista haluaisin kertoa.

Yksi pieni lintu uhmaa lumupyryä

 di
didi
Didi
DiDi
DIDI
DIDI DI
DIDI DIDI
DIDI DIDI DI
DIDI DIDI DIDI DIDI


******

Kertoisiko Kössi mitä rotua se lintu on?
Oikesti idea: me kaikki kirjoitetaan linnuista aina, mutta
mulla ei oo hajua kun joutsen ja talitintti, korppi, sorsa...
Petri vois pitää meille runoilijoiden lintukoulun????

Loihtiluku kulkutaudin karkotukseen

Herkee häivy kulkutauti
kuka sinut tänne käski
joudu mene menojasi
kule toisehen kylähän
toisen korvissa kaakata
toisen kuumetta kohota

Jos et häivy akan käsken
joka sinut komentaapi
pimentolan perämaille
kipumäen kartanoille
horohoukan madon mahaan
ikiroutahan iäksi

Kudos

No Nights in White Satin

                                      Yön
peruskudos
jossa sidosten pisteet
                  eivät tavoita toisiaan
                                   Kiilto syntyy
sormien ja lankojen
valoa heijastavista juoksutuksista

never ever,
              ever never reaching the end

Vahva tai hento ote

Eroottisessa runokilpailussa menestymistä
ei edesauttane sen enempää esiintyminen
housut kintuissa kuin yleisön hyväilykään.
Vaan luulen että foorumille on syytä nousta
                                                        ylväästi, pää
kolmantena jalkana.

Werstas

Haa, Tampere. Elävän työväenkirjallisuudenmuseon festiwaalit.

 Täältä tullaan zetalla ja i-cityllä, beware.

 tv. chr &jm

Valamo heinäkuu 2011

Jennille terveisiä

Nyt kun alkuun pääsin, niin...

Ei ihan niin ajankohtainen, mutta aika uusi runo.

Valamo

Toukokuun helle, kummallinen sää
pullistaa omenapuihin nuppuja,
illan viiletessä nuoret hyttyset.
Hämärässä alan kutista.

Teessä vadelmahilloa
ja sanat niin paljon minua korkeammalla,
ymmärrys sekoittuu puheensorinaan,
ihona irtoaa kynsien alle.

Aamuvarhaisella
mietin, voinko mennä messuun
kuukautiset ja ihottuma, liian punainen huivi, Nainen.
Jätänkö syntiset jäljet pyhään lattiaan?

Vieraana näen heidän suudelmansa,
seison liian pitkään väärällä puolella, luulen.
Mutta yksi askel, puoli kuuden auringonsäde
Hellyyden Jumalanäitiin,

pilkahtaa mustapukuisesta mummosta minuun
ja jää läikkymään
läikkymään, väräjävä ääni.

Annan elonmerkin Lainanpäivän kunniaksi

Kiitos tosiaan kunniasta liittyä luovaan joukkoonne ja anteeksipyyntö suuresta hiljaisuudesta. Lupaan yrittää ryhdistäytyä.

 Ja sitten asiaan eli vastaan huutoon runolla. Tai oikeastaan kahdella...

Valkeus!

Taivas peittää avaruuden.

Hengitys usvana ilmassa

ääretön minussa.

Pakkanen kiristyy, luulen.

Järveltä kuuluvat valaiden äänet.

Kuu piirtää ympärilleen haloa
peilaa silmiini, hyyhteiseen veteen.
Minun magneettikenttäni lumessa,

 pieni maailmaa vastaan.


Jossain kaukana, 
saaressa tai vastarannalla välkkyy,

 pilkehtii aaltoliikettä.
Akselini siirtyy

kohti pistettä, josta viime kesänä lähdin:
Pidempi päivä, vähempi uni,
vaikka maailma on vielä tumma ja sininen,
ajatuksiin virtaa kirkasta valoa, säteitä
kuin suoraan kiertolaisen kasvoilta.


Pysähtyisin radalleni, ottaisin ajasta kiinni,

jos en rakastaisi askelten ääntä, juuri nyt
niin kuin vain kuusiasteinen pakkaslumi narisee
hiekka kuin kanelia valkealla tiellä.

Onko kukaan nähnyt?

Jenni.

Jenni!

Jenni Emilia!

JENNI!

JENNII!

Jenni.

jenni

Moi,

Laitoin sivupalkkiin linkin
Runomaratonin uuteen kilpailuun
kuin myös tiedot tulevana lauantaina järjestettävästä
Elävän Kirjallisuuden Festivaalista Tampereella

- nauttikaa ja osallistukaa toki, hyvät ihmiset

Näkymätön kuin muisto tai tuoksu

näkyväksi tekevä

hevosen laidun vailla sähköpaimenta

villiruoho

metsää kuljettava

polku

unen silmä avautuu ennen aurinkoa

ainutkertainen

hetki:

Ihoni on kosketuksesi jälki sinisessä.

älä aliarvioi pullakahvien voimaa

vaalien jälkeinen maanantai
vihreät kuulat jäivät valitsematta
saatiin
sininen kokkare

no
homot ovat yhä homoja
ja juntit juntteja
uimahallin saunassa
äijät iloitsevat jälleen
Tallinan
takakonttien viinavirroista

siis
pullakahvien luvatussa maassa
kaikki aika hyvin

Oodi rakastajalle

Oi yö, pidät jälleen minusta kiinni, kietoudut kuin köynnös vanhan talon kaidetta pitkin, et irrota, oi yö, kylmä pakkasyö, sinussa lepää kaikkien esi-isien askelten vaikerrus ja rauha, kuun valossa suden kutsu kuin huurteisessa ikkunassa sormen jäljet, ikkunan raoista puhallat minua kohti. Talo hengittää. Oi yö, sinä saat minut keittämään kello kolmen kahvin, herätät koiran ja pian seison tähtitaivaasi alla kuuntelemassa kuinka tuulenvire helisyttää pihkoivun tuulikannelta; jääpuikkoja, oi yö, pohjoisen talviyö - rakastajani - syvempi kuin yksikään ajatus, hilaisempi kuin yhdenkään valtameren pohja. Sinä hengität minua. Ja minä suljen silmäni ja antaudun kokonaan valveeseesi, kertomukseen, jonka vain sinä voit kertoa, rakastajani, jokaisen sanan kirjoitat minuuun kuin leivänpalan kuin tähden, joka putoaa pihakoivun lumisille oksille.

Yö. Mistä sinä löysit minut ja milloin, aikamääreillä ei ole merkitystä, sinä kuljetat minut halki aikakausien, oi pohjoinen yö, talviyö. Sinä tulet sisälle taloon ja muovaat perspektiivin, joita ei päivä koskaan näytä, rakastajani, sinä annat silmät, jotka näkevät väreissä kylpeviä kuvia, yksityöskohtia joita päivä piilottaa, kannat minut käsivarsillasi ajatusten säkeissä ja tauoissa; unettoman geometriassa. Oi yö, oi pohjoinen talviyö. Ethän koskaan, silloinkaan jätä minua yksinäisyyteen -

Ulos kaapista

Keisari tuli
taputti rintakehäänsä kämmenillä
huusi: minä. Minä minä!

Ja kansalaiset taputtivat.

Kuin elokuvissa

Yksin pareittain

                  Kun maailma ei riitä


Erillään yhdessä

.

Talvi on valkoinen sokea seinä

lapion poissaoloa ja lunta

saappaanvarret täyteen

Tulella kampeaa kattilasta hauenleuka

sen hampaat on laskettu ja

lupa pyydetty

pyrstö pyörittää lautasella pippureita.

Anna minulle sanoja, pyysin,

ohutta, kirkasta, jälkeä.

Aurinko lähetti eilen kortin

kuva appelsiinien reunustamalta kadulta.

Puristan pakkasesta lihaksikasta tangoa

postilaatikon hileestä viiniä, kide kerrallaan.

Ei tainnut tämä uusi ilme juurikaan inspiroida. En oikein sitten omasta puolestani osaa enempää tehdä ihmisten aktivoimiseksi. Voidaanhan me vielä kokeilla jotain toista väriä. Vaan eipä taida niillä olla mitään merkitystä inspiraation, innostumisen kanssa.

Kaikki on aaltoilevaa. Ja vapaata. On ehkä sellainen aika, että ihmisiä ei juurikaan kiinnosta jakaa tekstejä. Hautomovaihe. Tai jotain muuta. Niin on kylmäkin. Ja kiireistä. Kenkäänkin voi jäädä kivi ja sen vasta huomaa, kun jo tarvitsee laastaria.

Minä täällä yötä istuskelen. Ikkunoista vetää. Taidan käydä pian nukkumaan. Ehkä.

Hyvää yötä. Ja huomenta.

Kuva: Jouni Erola