HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Vapaa pudotus pyhään



Äänet vaimenevat
pukeudun talviyöhön

maisema pysähtyy hiljaisuuteen

käsittämättömät sanat menettävät merkityksensä


koko syksyn ovellani on 
kolkutellut outo vieras

väittänyt tuntevan nimensä

minä en tunne pyhää, tiedä sen alkua
kuule kaikuja tulevasta, tunnista tuoksuja

pyhä on kehystetty 

se pesiytyy rakenteisiin, kiinnittyy sokeripaloihin ja virkoihin
korkealle kaapin päälle nostettuihin kipsipäihin
kankaisiin jotka liikkuvat tuulen alaisina

myös Sinulle on tarkoitettu pyhä, väittävät

sunnuntaisin kansa kuluttaa lepoa
ajelehtien arpeutuvassa pellavassa kalapuikkojen jäälautoilla



Elias laittoi Marjatan puolukkametsälle, ristusperkele 
Väinämöinen ja tuleva karjalan kunigas

pahat paikat nimettiin pyhiksi

pyhä sanan juuri: piha. Piha. Suljettu piiri. 


Yksityistä ei ole

on parrasvaloja, loisteputkia, kaamoswoltteja, valokuvakulmia




Minä pukeudun talviyöhön ja itken
kadotettua marraskuuta
sen turvallinen valo unohti minut yksin, 

ei satanut maisemaan kiinteä vettä
marras kuoleman kuu kulki ohitse 
ei vaipunut valkoista siniseksi
vain tuskastuneita repaleisia jäänteitä
tuulen vetisesti puukottavia lapsia 




Äänet vaimenevat


ja vaikka kuuntelen

en kuule

/ kuuntelen /

ei mitään jää pyhästä
olemassaolevaa ei ole

sana valuu ulos merkityksistä

 jää vain jakamaton tunne tai kokemus


runo



(c) LealiisaK
1.12. Runomaratonin Cafe Laurell runokahvilaan.



2 kommenttia:

  1. Pyhä on vaikea aihe. En itse tiedä mitä siihen sanoisin. Tässä runossa on pyhä läsnä jollakin tavalla. Olet saanut pyhän liepeestä kiinni.

    VastaaPoista