lauantai 6. huhtikuuta 2013
Kertomus
Keväällä joki tulvii
aistit räjähtävät pajunkukissa
kävelet rannalla
pakahdut puskista;
kylmät huoneet
lämpiävät hitaasti
aamuaurinko,
toinen peilissä
kävelet,
pöytään on katettu vaatimaton aamiainen
teekupit
kilkahtelevat ristiin
kirkassointisesti
ulkona lintu pyrähtelee sähkötolpasta puuhun
(aamiaisen jälkeen
kertomus jatkuu)
Päivällisen aikaan
pyydystän tulen
paistettua kalaa ja haudutettua nokkosta
talo on jo lämmin
aamuisin
ritsautamme makeasti
lätäkön kannet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ensimmäisenä ilahdutti tekstityyppi,iso alkukirjain ja ilmavuus säkeissä. Ja kevät on niin pakahduttava. Minulla pakahduttavuutta myösriittänyt.
VastaaPoista"pöytään on katettu vaatimaton aamiainen
teekupit
kilkahtelevat ristiin
kirkassointisesti"
tässä tunnelma, symboliikka, ja se arki niin todestiläsnä ja itselleni ainakin samaistuttava.
Ihanaa - aletaan taas runoilla!
Ja tämähän jatkui vielä, niin kuin lupasi runo!
PoistaAisteille paljona. Ja ilmavuus edelleen jatkuu.
Aistirunoutta - mikä voisikaan olla ihanampaa juuri nyt.
Kiitos samoin ja myöskin oleppa hyvä! Olen kaivannut tekstejäsi.
VastaaPoistaNäin kesämökki avataan keväällä,
VastaaPoistatuttujen kuppien äänet vaikuttavat talvella muuttuneen,
talossa on kylmin hetki ennen lämpiämistä.
Lätäköiden crème brûlée.
Hyvä Tilhonen!
Hei kiitos CHR! Konttorissa muuten välikommentti. Mukavaa päivän jatkoa! Terhi
PoistaKevät kilahtaa puhki särkee jään.
VastaaPoistaIhanaa kiitos A-L.
PoistaJa jälleen tunnistan vaikutteesi runolleni tällekin AL.
PoistaKevyttä keväistä sanojen lentoa, paistetta pakattuna sopivan kevyesti kuin kesähame tuulen lounaasta pyörteissä.
VastaaPoista