Pikkusen muokkailin tätä, poistin sanoja yms. Asettelut eivät ole nyt mieluisat, siis tasaus vasemmalla. Fonttisäätökin katosi tekstinmuokkausvalikosta...
Olen pohdiskellut tätä runoa pitkin päivän. En pääse itsessäni sopuun:
kun humiseva harju tulee mainituksi, ja vielä: Helmoissa humisevan harjun -
niin missä määrin runoa tulee lukea alkuperäisteokseen, klassikkoon, Humiseva harju - nojaten?
Eittämättä ensimmäinen säe tuo kuvan Catherineesta, Heathcliffista - jaminulla vielä mielessä aina Jungilainen tulkinta teoksesta. No, nyt kysyisin runoilijalta -
kuinka olet tahtonut teksiäsi luettavan?
Lukiessani runoa ilman ensimmäistä säettä pääsen paremmin sisälle jyrkkään huhtikuuhun, sen tuoksuun ja aistivoimaisuuteen. Mainioita nuo maasta nousevat nutturat - mitä lie kaveja ovatkaan ?
Tässä runossa ei tiputa jyrkänteeltä eikä kuiluun vaan ollaan reunalla, päättäväisesti ollaan tippumatta. :) Mutta sinänsä eri kiinnostavaa kuulla mielleyhteitä, kiitos niistä.
Aijjaaa! no oote te nyt kanssa. minä kun putosin, hyppäsin tai ainakin niin olisin haluunut tehdä -huhtikuun reunalta kuusten kampaamiin tuuliin luottaen suoraan kesään.
Pikkusen muokkailin tätä, poistin sanoja yms. Asettelut eivät ole nyt mieluisat, siis tasaus vasemmalla. Fonttisäätökin katosi tekstinmuokkausvalikosta...
VastaaPoistaOlen pohdiskellut tätä runoa pitkin päivän. En pääse itsessäni sopuun:
VastaaPoistakun humiseva harju tulee mainituksi, ja vielä: Helmoissa humisevan harjun -
niin missä määrin runoa tulee lukea alkuperäisteokseen, klassikkoon, Humiseva harju - nojaten?
Eittämättä ensimmäinen säe tuo kuvan Catherineesta, Heathcliffista - jaminulla vielä mielessä aina Jungilainen tulkinta teoksesta. No, nyt kysyisin runoilijalta -
kuinka olet tahtonut teksiäsi luettavan?
Lukiessani runoa ilman ensimmäistä säettä pääsen paremmin sisälle jyrkkään huhtikuuhun, sen tuoksuun ja aistivoimaisuuteen. Mainioita nuo maasta nousevat nutturat - mitä lie kaveja ovatkaan ?
Edelleen pohdin:
Poistajos haluaisin Humisevan harjun viitteen runoon, niin toisin tähän luontokuvaan jollain lailla parisuhteen
muutaman säkeen vertauskuvalla, ehkä
"huhtikuun jyrkänteellä kuin pudonneena silmiesi pohjalle..." no juu tuo ei toimisi,
olen jotenkin vihättynyt tuosta huhtikuun jyrkänteestä - hmmm. se on minulle tosilause, tosikuva.
Tässä runossa ei tiputa jyrkänteeltä eikä kuiluun vaan ollaan reunalla, päättäväisesti ollaan tippumatta. :) Mutta sinänsä eri kiinnostavaa kuulla mielleyhteitä, kiitos niistä.
VastaaPoistaAijjaaa! no oote te nyt kanssa. minä kun putosin, hyppäsin tai ainakin niin olisin haluunut tehdä -huhtikuun reunalta kuusten kampaamiin tuuliin luottaen suoraan kesään.
VastaaPoistakuiluun putoaminen/hyppääminen on ehdottomasti kielletty, tuuliin saa pudottautua
VastaaPoistano, sitähän minä tietyst juuri tarkoitinkin . :)
Poista:)
VastaaPoista