torstai 10. tammikuuta 2013
Otsikottomat
Taas aamu
ilman peiliä
kahvilan kulmapöydässä
edessä päivän lehti
otsikottomille
Nainen
neuloo lapasta
yksinkertaiset kuviot
silittää silmillään vastaankäveleviä turkkeja
lukee
yrittää olla
kuin ei olisikaan
Miten päättyy tämä neulomus
kun ei tiedä
kuinka sanoa vuorosanat ajallaan
Nainen
sijoittaa viimeiset lanttinsa
laskiaispullaan
parempaan kahviin
syö
silmäilee
yksinkertaiset kuviot
Runot eivät
kaipaa otsikkoja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näen selvästi että ollaan kahvilla Mariankadun Sinuhessa Lahessa ja siellä istuu nainen kutomuksineen ja herkuttelee laskiaspullalla.
VastaaPoistaMinä pidän tästä runosta. Pidän siitä miten käytät monisäikeisesti tätä otsikkoa - otsikottomat, nainen vailla otsikkoa, joka kutoo ihan rauhassa oleskeluyhteiskunnassa ilman aamun peiliä... voi tämä runo virittää paljon ajatuksia. Ja runokaan ei kaipaa otsikkoa. Itse asiassa olisi loisti teema ja nimi koko kokoelmalle otsikottomat.
VastaaPoistaIhana runosi on kahvilan nurkkapöydän istujasta.Oma aamu mielessä huomoiden ympäristöntapahtumia. Otsikottomia avoimia tapahtumia; tuo syö, silmäilee, yksinkertaiset kuviot. Loppulause herättelee ajatuksia kuten Lealiisa kommentissaan toteaa, aina ei otsikkoa tarvita runoon. Sitä myös olen joskus miettinyt tarvitaanko runoon otsikkoa. Kahvila on mielenkiintoinen paikka tehdä havaintoja,keskustella vieraiden tuttujen kanssa ent.kahvia Venla muistoja, Rooma Lahti yms paikat eri paikoissa tällä pallola. Kiitos
VastaaPoista