kesä 2012 täyttymätön toive
odotti lopunajan hörhöjä
mutta oli yhtä syksyä
kierrekorkillisen taivaan kannen alkaessa ripotella valkoista kuolemaa
joulun taikaa
ajaessa viimeistä kertaa siitä hommasta kaupunkiin
radio sylki tyhjiö pakattua puhetta
ja Dj tai robotti laittoi soimaan
juustoisen kokoomus räppärin
joka aloitti varman päälle
kukkopillin peräreikään puhaltelun
keskari tökkää kasetin pesään
taustapeilissä purppura taivaanranta
edessä soi Lost Highway soundtrack
vasemalla hyinen musta järven ulappa
ja
oikealla harjunrinteessä
mykkinä seisovat hiihtohissien luurangot
odottavat Spartacusen orja-armejaa
ristiin naulittaviksi uudestaan
naisten nauru kaukaista
vaahtopää tuoppien vastarannalla
pullasorsat Pikku-Veskun puistossa
joukossa se albiino
jonka luultiin viime talvena kuolleen
sukii tyytyväisenä sulkiaan
Onpa mukava lukea tämä runo joka kiinnittyy todellisiin kiintopisteisiin. "hiihtohissien luurangot" on hyvin kuvaava ilmaus juuri tuolle ilmiölle jossa lasketaan mäkeä alas mutta ei kivuta ylös.
VastaaPoistaKyllä - jo olen kaivannut Vinkun omintakeista tapaa katsoa ja nähdä - pukea runoksi. Kiitos kun olet taas messissä ja menoosa - mukana!
VastaaPoistaJesh, hyvä. Minä olen erityisen ilahtunut tästä albinon mukana olosta. Hän on selvästikin ns. Erilainen nuori, mutta silti selvinnyt ainakin yhden vuoden koettelemuksista..
VastaaPoistakiitos, piti "vähän" huilia kun toi runon vääntäminen alkoi takkuilla syksyllä. tää on meikäläisellä vähän tällästä sesonki luontoista.
VastaaPoistaJuu - kukin niin kuin parhalta tuntuu - kiva, että sulla on taas runosesonki - mahtuuko tää 3 minuuttiin - puulaakiinkin sopiva.
VastaaPoistaVinkun runous on kyl täysin omanlaistaan. Nautittavaa aina lukea. Täs tekstissä näkyy myös tekijän muusikkous jotenkin.
VastaaPoista