Kuuntele jäätikön ääntä
syvien railojen murinaa,
huokauksia,
voihketta jalkojen alla.
Haikea on kylmän virran kurkkulaulu.
Jääkö jotakin kesän yli pysyvää?
Napaketun askelen kannan.
------------------
Vanhan hevosen laukka keinuu,
poskilla pilvien liike.
Kutsutaan sitä vapaudeksi.
Luolan kupeessa eväsleipä
ja puro juomista varten,
ylitsevuotava kämmen.
Kuin hiekka ja hymy,
muren tarttuu suupieleen.
Haluan pitää sen siinä aina,
pyyhkiä hellästi pois.
Vapaana
kasvaneen hevosen vakaa askel
kivillä,
vuoripolulla, aurinkopurossa.
Ajatus, joka kantaa levännein voimin
vaikeassa maastossa.
Kaikessa ilossa
suuremman lauman rauha.
Ilmastonmuutosrunoa!
VastaaPoistaJäätikön paksuuden ja railon pituuden toivoisin jatkuvan vielä hyvän matkaa, kurkkulaulu on sen avaruudessa kaunis.
Napaketutkin muuttavat pohjoisemmas, pienenevät ja katoavat, kuin jäät.
Kaunis ja monipuheinen on ylitsevuotava kämmen kirkasta vettä.
Kiitos.
Näissä runoissa uutta runouden raikkautta. Kirkkaita kuvia ja syvälle meneviä ajatuskulkuja. "Kaikessa ilossa suuremman lauman rauha", tuossa tiivistyy jotain runojesi ajatuksen kulkua. Pidän näistä paljon.
VastaaPoistaIslannissa. Rauhoitettuna kasvaneet hevoset. (Syvä huokaus) Minäkin tahtoisin niin - sisälle runoihin kokonaan. Ehkäpä koin Irlannissa jotain vastaavaa -95. Minun sieluun käypää runoutta kyllä.
VastaaPoista