HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 18. elokuuta 2011

Brutto


Olen taas viettänyt koko viikon
pahvilaatikoiden välisessä ystävyydessä.
Ihastellen kollien ja taarojen
pukeutumista ja avautumista.
Kuinka -  eriarvoisuudesta huolimatta -
brutot ja netot elävät harmonisessa symbioosissa
sisäkkäisissä hiljaisuuksissansa
  -omissa kuutiojaloissansa

niinpä kysynkin sinulta nyt kun
perjantai  pian koittaa, olisiko minulla mahdollisuus
olla  päivä tai kaksi siinä toisessa maailmassa
johon lentomuurahaiset juuri heräävät, jossa kaakkurit lentävät
jossa aamu tulee yönselkää vasten
aina hymyilevänä

8 kommenttia:

  1. Laatikoista voi päätellä että muutto olisi tapahtumassa. Kuitenkin kysytään lupaa tulla toiseen maailmaan kuin käymään. Niin että mitähän tässä oikein tapahtuu?

    VastaaPoista
  2. Ja Perkele, minä en käy runojani selittämään, sanoi S Turkka muutama viikko sitten Urjalassa.
    Mutta, AnnaLiisa, muistathan (älä kerro kellekään) että minä olen ollut varastotöissä pienenikäni.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitin sen heti muistiin
    -"Runoilijan ei perkele tarvitse selittää,
    mitä hittoa runo tarvitsee analysointia. Tossa se on!"

    Näin kuohahti Sirkka Turkka Urjalassa haastattelijalleen.


    Ja kuitenkin, itsekin lukijana haluan tietää, mutta runoilijana en halua selittää...

    Mutta Brutto, taattua Jorma-laatua.
    Hyvä, kiitos.

    VastaaPoista
  4. Voi miten on mukavaa ruotia muiden runoja, omia onkin vaikeempaa. :)

    Pahvilaatikkojen välinen ystävyys on mielestäni hauska oivallus! Vie heti ajatukset "tyttöjen väliseen ystävyyteen", tunnettuun kappaleeseen. Kollit ja taarat kuulostavat aivan linnuilta. Luonto ja luonnontiede, pahvilaatkot ja lentomuurahaiset voisivat tanssahdella keskenään enemmänkin runossa, yllättävästi yhdistellen. Runon siirtymä sisältä ulos, kirjeen muodossa oleva pyyntö siirtymiseen on kiintoisa: tekstissä materiaalisen (välittömän?) maailman, kehän ulkopuolella on jokin toinen, kauniimpi todellisuus, johon kaivataan. Lopun hymyilevä aamu on kaunis, mutta perinteisen runollinen, alun sanaleikillisyyteen nähden - siinä kirjoittaja on ihan lyömätön - mutta kuvastanee siten runoilijan kauneudenkaipuun syntyä! Terhi

    Terhi

    VastaaPoista
  5. Voi miten hauskaa et sinullakin on runojeni parissa on lystiä ; onk tämä ihan norjalainen analyysi, peräti.

    VastaaPoista
  6. niin, juu Terhi, olet aivan oikeassa; pahvilaatikoiden välissä on aina mukava lauleskella tyttöjen välisestä ystävyydestä.

    VastaaPoista
  7. I Sovitaan näin että norjalainen.

    II Heko heko...:)

    Terhi

    VastaaPoista