POSTMODERNIA TEKOTAIDETTA

SYMPOSIUM-PIIRI

Humala (Humulus lupulus) on kieppunut säleiköstä kohti kattoikkunaa.

Hoi - huutaa hän, jonka ei olevan tiedetty,

itsekkään muistanut kuin huudon.

Tahmeat lehdet.

Poseka vasten karheat.

Talo seilaa valtavaa merta pitkin ja poikin

kohti seuraavan

yön tuulta.

Akseli Gallen-Kallela

http://www.sibelius.fi/suomi/erikoisaiheet/yhteisot/symposium.html





POIKA JA VARIS


Poika virkkaa verkkoa
yhdistelee tiedon silmukoita
äidin kokoisiksi kuviksi
ilman tukkaa, tukan kanssa
pohtii tilastollisia todennäköisyyksiä.
Lounas; tyhjä sipsipussi pöydällä.
Tunteen nimeä hän ei tiedä.



Akseli Gallen-Kallela

http://fi.wikipedia.org/wiki/Poika_ja_varis



TYTTÖ JA KUKKO

Pulpetin ja liitutaulun väliin jää tila
opettaja kysyy
metaforan nimeä ja muotoa.

Sydän tikittää
ei ainuttakaan syysmyrskyä vielä kokenut.

Oi
kuinka ihanaa! Rakastua tunteeseen
omaan kuvaansa
opettajan
silmissä.


Kuvaa ei ollut mahdollista jakaa. Mutta löydät sen googlen kuvahausta, jos olet kiinnostunut