Varhain Hiljaisuuden päivän aamuna
koillinen punertaa.
Kaksi päivää ennen Aleksis Kiven iloa ja leikkiä
valo ulottuu
vain metsän reunaan saakka.
Ei yhtään sen pidemmälle.
Männynrungon takaa
kurkaa ketun äänetön virne.
Pihlajan oksalla vielä nukkuu
tilhen sirinä.
Maisema on vaihtunut ja runoon on laskeutunut ylimääräinen rauha ja ilo. Kiven metsä. Kuvassa vahva tunne. Viipyilen mielellääni vuolussa.
VastaaPoistaOho, ja kun mä oon ite ympyrää kävelevä levottomuuus, kiitti.
VastaaPoistalisää näitä!
VastaaPoista