Matkalainen
Olen valinnut ajan kalentaristani.
Pakannut laukkuni, kaikki on kunnossa.
Olen ollut matkalla ennenkin.
Nuorempana, hölmömpänä, silmät takaraivoon asti auki.
Hupakkona oikein.
Nyt viisaampana, tarkkaan harkittuani, tahdon lähteä uudestaan.
Turvavyöt kiinni, istun ryhdikkäänä penkissä
Kiitoradalle, näin, lähtölupa kunnossa
Tuuli piirtää viiruja ikkunaan, moottorit uhoavat voimaa
kohta kohta
ja sitten
sitten
kone ei lennä
Veren karvaat kyyneleet
minut käsketään pois matkalaisen penkiltä
takaisin odottamaan uutta lentoa
-tuleeko sitä koskaan?
Lehdet ovat täynnä matkakertomuksia
Kaupungilla tulee vastaan onnellisia kulkijoita.
En tiennyt silloin hölmönä minäkään,
että viimeistä kertaako tässä matkaan pääsen.
Ymmärsinkö edes matkustuksen mielekkyyttä
odotin kai vain perille pääsyä
sinne jonnekin
tai että pääsisi takaisin kotiin.
Olen ollut siellä ennenkin
luulin, että pääsisin uudestaan, helposti
koska vaan
kalentarista vaan aika katsotaan
ja lähdetään
Onko jo aika jäädä kotiin
aattua hiljaa tavoilleen
ei kai?
Katseella seurata muiden menoa
narista mahdollisuuksista
joita olisi ollut
jos olisin osannut tarttua karttaan ajoissa.
Marianne Valola 2014
