Nyt tiedän: keksin itseni uudelleen!

          Monta yötä kului keltaista maalatessa, sadelintua kuunnellessa
          ihmetellen: mikä tätä maailmaa oikein riepoo.

          Venytin muistin lankaa, se vasta on venyvä ja kummallinen
          ennen kuin synnyin olin melkein tämän näköinen

       
       

         En olekkaa blodi olen brunette
         en olekkaan lettipää olen lyhyt tukka ja yhä pitenevä tunne.

         Kaikenlaisia sattumuksia olen kokenut, että
         pääsin pisteeseen, josta viiva alkaa muodostua.

        Huvittavinta kuintenkin on, että olen kuvitelleut:
        ristiäisissäni laulettiin Ystävä sä lapsien tai jotain
        sinnepäin, eihän se niin mennyt
        minulle on Valehdeltu kertakaikkiaan
        olen uskonut toisten keksimään
       
        minään. Enää en.

        Sillä olen Päähenkilö
        ja kuulen vieläkin soundin.