pallo on
avaruuden meressä
ajelehtii alkusumussa
siellä maailmankaikkeuden suurimmat valaat
uivat
sukeltelevat mustuuteen
ja ylös
hengittämään
roiskivat ympäriinsä linnunradan liejua
verkkaista loiskahtelua
meteoriittirannoilla
tietämämme mukaan
aineen tärähtelyä tuskin huomaa
haluamme uskoa
Kuun alla luettuna, kun järvi mouruaa valaan kokoista ääntä sisuksistaan, kun aurinkotuuli viskoo puhelimeen revontulihälytyksiä, kun sen liejun läpi höyryää kilahtelevat pallot, tähdet. Terhonen Tihlonen, teit sen taas.
VastaaPoistaKiitos!
Chr.
heh, kommmentointi mun uivalle kuulle?, nomutta mitenvain itsenäinen runo kuitenkin. hyvä. tykkään runon "otteesta"
VastaaPoistaKiitos ystävät! Ja tänään jo huomattavast parempi "runousolo" ;) joo, ajattelin, että jospa tää lähtis vähitellen sujumaan, pallonvierittelynä, veturiin pitää näköjään aina hieman lappoa hiiltä itse kunkin, niin kone lähtee käyntiin niin sanotust!
VastaaPoista