Kangastusta putoaa maahan
joskus
otetaan puukuppiin säilöön
se on monessa kohti
lääkkeenä hyvä,
pistoksiin ja lasten
synnytyksiin
hyvin sulavaa on se
kangastus.
Myös pilviä voi
pudota maahan,
niitä voi etsiä
ja niillä parantaa tauteja
kuten ennen käen
kukkumista kerätään,
keitetään
Andromedan suokanerva,
kuten luumarjojen maito
ansalankojen maalinnut
tuulipölytteinen
pesäpako.
Kokonaiset metsät
katoavat
myötävalossa
lumenviipymälammet,
katoaa tunturiposken
kaarnikkaluuta
jäävät
kaukoputkeen ohuet pystypilarit
riekkojen valkoiset
vatsat.
.
teksti Tiina Tanskasen valokuvateokseen.
.
Tämä runo sopi hyvin kuvaan jonka olen nähnyt. Hiukan arvoituksellisuutta ja todellisuutta.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaEnpä ole Tiinalta kysynyt, saanko esim. tällä pohjalla kuvaa julkaista... oisi mukavaa
Chr:n runo on niin tekijänsä oloinen, nautittava kuulo - ja lukukokemus. Luumarjojen maito ja lumenviipymälammet ihastuttavia yksityiskohtia. Kiitos.
VastaaPoistaP.S. Anna-Liisan herkän runon uusine varpaineen lukisin mielelläni uudelleen.
Mitä enemmän luen tätä runoa niin löydän lisää siitä lapin
VastaaPoistahenkeä/taikaa. Taikaa Suomen lapin ja syvenee loppua kohden kiteytyen runon kolmessa viimeisessä sanassa.
hieno. tämä pistää orastavaa lappikuumetta kytemään.
VastaaPoista