Kiiltävä Elias

 Ihan nenää kipristyttää ja silmät menee sikkaralle,

 kun en koskaan ole ollut näin lähellä Lönnrotia -

kuin eilen iltapäivällä Sammatissa, Paikkarin torpalla.

Syssyllä

Poimimme kanttarelleja

etana tuijottaa

aurinko nauraa

se on keltainen

kuin kanttarelli.

Luonto on keltainen

ja punainen

niin että hengästyttää

värejä

ja iloa

voisi ammentaa

kapustalla.

Jumalauta

onko tämä törrösuomuvalmuska?

Tule tänne

tämä mätäs

on täydellinen

outdoor-suuteluun

Tiedoksi

Syksyllä alkaa Tampereella vapaa kirjoittajakoulu
runo- ja proosaryhmät. Runoryhmää ohjaa Risto Ahti
tiedustelut ja hekemukset

http://www.orivedenopisto.fi/monimuoto/vapaa_kirjoittajakoulu_tampere.html

 Jos linkki ei aukea Mene www.orivedenopisto.fi
ja klikkaa monimuotokoulutus.

Brutto

Olen taas viettänyt koko viikon
pahvilaatikoiden välisessä ystävyydessä.
Ihastellen kollien ja taarojen
pukeutumista ja avautumista.
Kuinka -  eriarvoisuudesta huolimatta -
brutot ja netot elävät harmonisessa symbioosissa
sisäkkäisissä hiljaisuuksissansa
  -omissa kuutiojaloissansa

niinpä kysynkin sinulta nyt kun
perjantai  pian koittaa, olisiko minulla mahdollisuus
olla  päivä tai kaksi siinä toisessa maailmassa
johon lentomuurahaiset juuri heräävät, jossa kaakkurit lentävät
jossa aamu tulee yönselkää vasten
aina hymyilevänä

(sarjasta pöytälaatkkokaivelua)


Annelle

Mummo jyrisi kuin ukkonen, pudotti taivaan vaunuista
tulisia kiviä: seinäkello on pysähtynyt yhden kerran aikaisemmin
silloin kun isäni kuoli.

Makasimme ojassa neljätoistavuotiaina,
vaikka ei tarvinnut piiloutua
keneltäkään. Tiesimme kaiken,
 taivaan paino keuhkojen päällä
leikimme kuolotarta:
ole sinä Edith, minä Katri.

Totuus tarttui  tukkaan kuin runo tyttöön.

Tahdoimme pois ketjusilmukoista
suvussa kulkevasta ajasta.
Vaihdoimme virkkuukoukun kynään ja paperiin.

Kuin nykyrunot ainutkertaisessa rytmissään
rakensimme uuden historian ja tulevaisuuden
yhdessä hetkessä
viisarit heiluivat oman itsemme ulkopuolelle.

Vainajat tulevat uniin.
Välillä valveeseen,
keskustelemaan keittiön pöydän ääreen.
Tämä on luontevaa.
Mutta vaikka minulle kuinka uskotellaan
facebookissa - nappia painamalla pystyn
seuraamaa mitä teet juuri nyt.
Sitä en usko,
vaikka yhteys onkin langaton.

(Aulikselle)

Kurpitsan kukka on kirkas keltainen
viisi terälehteä kuin värityskirjassa
vihreää nurmikkoa vasten.

Peili

Joku käveli kohti näyteikkunan peilissä.
Polvipituinen takki liehahteli, olkalaukku liikkuu askelten
tahtiin.
Hahmo muistutti minua kun oli kiire tapaamiseen
läheisessä kahvilassa.
Esitys oli jatkuva tässä varjoteatterissa.
Olin
matkalla kävelleen ilman karttaa.
Mitä minä sillä.
Katson missä silmät loistavat valoa
missä
tuo tuolla näytti siltä joka halusin olla.
Kävelen
peilin sisään katsomaan keitä siellä asuu.
Halusin
uskoa että he tunsivat minut
huomaisin kuinka he heristäisivät korviaan
kun puhuin.
Halusin niin kovasti kertoa missä Sirius sijaitsi
kuinka karanneet laulut soivat siellä lakkaamatta
niin
kuin
peilikin toistaa vain sen mikä on.


Anna-Liisa Lemmetty

Luojan tähden paetkaa!

matkalla itä-suomessa
etsimässä seitkytluvun loppua
sitä polaroidkuvien mielenmaisemaa
Messerschmitt akvaariossa kentänlaidalla

ohitan Salpalinjan
Imatrakaan ei enää haise
hautausmaiden sammaloituneet kivet
suljetut kyläkaupat lahoavat pytyyn

valtatiemarketit
vetoavat tyhjän kulttuurin lapsiin
ostan "Julmin peto" pokkarin
ilmassa leijuu murenemisen makua

mökillä vedän myssyt
kellun kaislikon reunassa
vesi tuoksuu suolta
huomenna palaan takaisin

heinäsirkkojen viritellessä peltoaukeilla
tummien kuusien varjoissa
vain asvaltti ulvoo
enkä ajattele mitään

tämän matkan aikana

Uutta punkaaltoa synnytetään kaiketi jo

Kiiitos postikortista.