Hauras että aurinko
kuulsi lantioidensa lävitse, niin
että kallio
murtui siruiksi hiuksiinsa, alkoi laulunsa hiljan tyynesti
kunnes portit avautuivat
Särkyessään ääni kasvoi,
sai kasvot, hän lauloi
Hetkeäkään maa ei ole lumivalkoinen
Istuu ja kuvaa tämän talven alun kulkua. Hitaasti, hauraasti ja hetki tyventä, portit avautuvat talvelle. herkkää kerrontaa.
VastaaPoistaUpea! Komea! Onneksi olkoon!
VastaaPoistaPakahtumaisillani - nyt taas muistan: miksi runous ON.
VastaaPoistaKuten LL kirjoitti: runouden sisin on tässä.
VastaaPoistaTäydellinen.