perjantai 9. elokuuta 2013
varjoseinät
keittiön ikkunan takana
vielä kiinnittämättömät verhot
siirtyilevät vapaasti
aineettomuuden elementit
ilman kannattelijoita
lähinnä kaiken sekoittava tuuli saa aikaan
vaikutelman
kuin joskus ennen olisi ollut jokin järjestys
merten hikipisaroiden kimmellykseen
vangitut kaupungit
yön metallinen singahdus,
ja äänettömyys
myrskyn valossa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Selkeä ja kauniisti kimaltava hetki!
VastaaPoistaEn heti sinun runoksi olisi tiennyt. Jotain uutta on tapahtunut, jokin on liikahtanut runoutesi, kirjoittamisesi ja ajatustesi prosesseissa. Hienoa!
VastaaPoistaSelkeys, niin kuin al myös kommentoi.
Selkeä, mutta ei näkyvä, näkyvä, mutta silti jotain peittävä.
Pidän tästä runosta kovin paljon.
Kiitos Al ja Ll! Sitä mie iteki ihmettelen. Runorosessi, niin mystinen asia.
VastaaPoistarosessista min en tiedä mitään, vaan hyvin sujuu runo.
VastaaPoista-metallinen sointi, sanoisin..ko ;)
Ziuu miten hienosti lentävät ripustamattomat verhot tuuleen,
VastaaPoistametallinen singahdus!
Mieleeni tuli taifuunin kourissa Vilijonkan talo, ja sen häviäminen
yöllisessä myrskyssä.
Oikein hyvä.