Tuhkasillan
notkossa onnistuu hyttysen yltäkylläinen veriateria.
Pirunpellon
kukkahämähäkin myrkkypistin seuraa loisivaa
villakärpästä.
Nummikiitäjäisen
ahnaat koukkujalat tarttuvat kohteeseensa kuin
Harmisuolla
isäntäänsä kiinnittynyt samettipunkki. Kuulee
huudon;
hietapistiäinen
raahaa lamautettua koloonsa.
-
"Sen jalat irtoavat
herkästi", miettii Haaskaholman hepokatti, musertaa
saaliin.
Vesimittari
pyydystää uimataidottomat, näkee
Haudankorven
lammessa kelluvan suursukeltajan uhrin, tyhjän kuoren.
Käärmemäen
suolla vesiperhosen toukka iskee terävät leukansa,
omaan
veljeen,
nauttii
saaliista samaan aikaan kuin imukärsällään
tähtää raatosaarelainen piikkilude.
Turkkilo
hautaa kuolleita Ampumaradalla.
Koirakedon pimentyneessä
ojassa
kiiltomato
imee uhrinsa liuotetut kudokset,
ja
sammuttaa valon.
.
© chr.
Jippii, helein helluntai miesnais/hyöneismuistiin :)
VastaaPoistaTarkkanäköinen ja varma teksti. Hui - hirveää tappamista kevätauringonalla. Sellaista on ihmist ei kun hyönteisten elämä. Hyvä CHR!
VastaaPoistaTodellinen jännityskertomus. Mutta, eilen toisaalle postaamasi kuva kukkasesta muistutti hyönteistä, siis hyönteiskasvoinen. Tämän kertomukset pääosan esittäjät taitavat olla kaukana kukkasista, vai ovatko?
VastaaPoistaihmettelee
Minusta tuo runon loppu on jopa hieman mustan humoristinen! :)
VastaaPoista