HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Sunnuntaikirje runoystäville

Se oli sittenkin vain loskaa. Voi ei. Mutta Jorma kai pyöräilee mieluummin töihin kun ei ole pakkasta ja lunta? Minua ärsyttää, kun kunnon lumi ei tule - valo antaa odottaa itseään. Juu on ollut syksyssä pitelemistä.

Mitä teille immeiset kuuluu? Käykö näillä sivuilla enää kukaan? Ei taida runoja syntyä, jos syntyy ne ilmeisesti kaivautuu pöytälaatikon kätköihin tai suljettuihin tiedostoihin. Minä kirjoitan runon pari viikossa ja suoraan jompaan kumpaan blogiin. Siitä tuli hyvä tapa tämän LSP-blogin myötä.

Ylen yksinäiseltä välillä tuntuu, kun ajatusten ja kokemusten vaihto on nyt vähäistä. Seuraavasta kirjasta minäkään en tiedä. Runot on periaatteessa kasassa liuskoina, mutta nyt ei ole ollut viimeistelyn aika. Kokoelma on puolivalmis. Ja uutta, toisenlaista syntyy taas päälle, sataa kuin uusi lumi vanhan surmaksi.

Maria-kirjasta jäi ja on hyvä kokemus. Mielestäni vain se markkinointi, kirjan vieminen eteen päin ja sen myyminen on perin työlästä. Minulla oli kyllä hyvä startti kirjamessuilla ja tarkoitukseni oli julkaista seuraava helmikuussa. Mutta vielä ei ole aika. Liittyminen Salppurin kirjailijoihin on kyllä antanut potkua myös Maria-kirjalle, kiitos Sirpan. Maria jatkaa myös matkaansa edelleen Soilan&minun yhteisyön merkeissä - sekin projekti on viivästynyt, vaan ei kuopattu.

Luetteko te paljon vanhoja, jo julkaistuja tekstejänne? Itselleni se on ollut aina vaikeaa. Jo näytelmissä. Kolumnit kyllä luen uudelleen. Runot jos esitän. Mutta Maria-kirjaa "muistelen" joskus sivu sivulta, mutta en juurikaan lue uudelleen; se tuntuu vaikealta.

Muuten Visa, mitä sinulle kuuluu? Entä Eeva - mitä projekteja on menossa? Olisi mukavavaa kuullu ihmisten kuulumisia ja tekemisiä. Ja Anna-Liisa, anteeksi, kun fb-chattailuni jäi lyhyeksi pari päivää sittten, ystäväni Saksasta soitti skypeen ja vastasin.

Syksyn kirjasadosta en juuri osaa mitään sanoa. Kaupasta on kotiin tullut Johanna Venhon Syntysanat, mutta en ole sitä vielä lukenut ja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa Valoa Valoa - se on tytöillä kovassa luvussa, en ole nähnyt kirjaa sen jälkeen kun kaupasta toin. Liksom on lukematta kuten muut Finlandia-ehdokkaat.

Olempas yhden runouutukaisen lukenut! Liisa Kojamon viimeisimmän (jo toisen tänä vuonna) runokirjan Rakkauden ylistykseksi. Ja siitä pidin. Ihanilen myös Liisan päättäväisyyttä ja ahkeruutta.

Minun on ikävä hetkiä kanssasi
kumpupilvien purjehdusta
punaisen katon yllä

sininen taivaanlaki
syksyinen raekuuro unohdetulla tiellä

minä en jaksa puhua
tuuli painautuu ovea vasten

ikävöin silmiin katsomisen hetkeä.

Liisa Kojamo: Rakkauden ylistykseksi (2011, Kirja kerrallaan)


Olen tullut siihen tulokseen, että minun kohdallani on niin, että runous ei voi olla työtä, vaikka se kovaa työtä vaatiikin. Paradoksi. Niin, jos työn määritelmä on toiminta, josta saa palkan ja leivän pöytään - tietyt kelloajat, velvollisuudet, vaatimukset. Runoilijuus on ainakin minulle niin kokonaistavltaista, työlästä ja haastavaa, että se ei ole työtä työn periteisessä mielessä, merkityksessä.

Olen kovasti yrittänyt pohtia mitä voisin sitten työkseni tehdä, perinteisessä mielessä. Enkä voi käsittää kuinka saan aikani riittämään edes työntekoon, jos aion runoilla, luotsata kahta murrosikäistä ja hoitaa alzheimersairasta isää. Ja maalaaminen - olen myös maalannut tänä syksynä aika paljon, siinäkin uusia virityksiä> vasta sisäilellä tasolla ja syntymässä. Niin, että milloin ihmeessä minä sitten tekisin niitä töitä? Ei aavistustakaan milloin, mitä - miksikö? - no tätä velkaa on niin hemmetisti ja jotain pitäisi syödäkin.

Tällaisia pohdin tänään sunnuntaina, kuulumisiani teille. Kirjoitelkaa nyt jotain. On niin pitkästyttävää, kun ei ole blogilukemista.

Oikein hyvää kunnon lumen ja pakkasen odotusta ihan jokaiselle Lsp-runoilijalle, lukijalle ja ystävälle.

Lealiisa

15 kommenttia:

  1. Hellou LL. Nyt juur on selkään iskenyt noidannuoli tms, ja selkä on kiero kuin korkkiruuvi; saas nähdä tuleeko aamupyöräilystä mitään.
    Kovin on hiljainen tämä blogi. Jo monesti, taas kerran, olen ollut aikeisissa lyödä hanskat naulaan ja luovuttaa blogin hallinnointioikeudet Lealiisalle ja/tai Terhille; LahtiSoundsPoetryn perustajille; minun ideahan oli jälkikäteen samannimisen blogin avaaminen.
    Noh, tässä sitä vielä kuitenkin hallinnoidaan.

    Itse olen kirjoittanut tasaiseen tahtiin,ja kaikki mitä olen kirjoittanut on julkaistu joka täällä tai Möysässä, pöytälaatikkoon en ole kirjoittanut mitään.
    Toisen tekstien kommentoinnin suhteen olen ollut kovin laiska, myönnettäköön ja valitettakoon.

    Viime vuonna joulukuussa minulla oli runonäyttely PHKSn tieteell. kirjaston seinälllä, niin on nytkin, noin kuusitoista tekstiä. Sitä vaan ei taida päästä katsomaan muut kuin henkilökunrta.

    Lukenut olen kovin vähän, kirjoja hankkinut sitäkin enemmän,, se siitä kirjanostolakosta LL. Harvase viikonloppu matkalla maaseutuasunnolleni z-junalla ,Karjaan junalla tai expressbussilla olen kantanut mukanani Poesian Vastakaanonia, Viikilän-Nummelan-Nuopposen Ensyklopediaa, Eliaaden Pyhää ja Profaania; lueskellut ja torkahdellut. Kristina Carlsonin Darwinin puutarhuri on meneillään ja William N päiväkirja on jo luettu; se on hyvä,, ja Henriikka Tavia pitää lukea aina..... elämäniloista, selkäkivutonta, jatkoa teille, kaikille, tulkaahan välillä näkyville. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Hei te kaikki LSP läiset. Minulla on selvästi menossa runoilun kriisi. Kirjoitin jotain aiemmin syksyllä, vähän, ja totesin ettei näissä ole sitä jotakin. Pengoin myös vanhoja runoja ja yritin löytää niistä, selata parhaat, ei löytynyt montaa. En pysty saamaan kasaan sellaisia ajatuksia joita voisi julkaista. Olen todennut että nyt pitää rauhassa antaa aikaa itsensä uudelleenjärtäytymiseen, siitä en pääse mihinkään.
    Kyllä minä haluan kirjoittaa, ei vaan synny mitään kunnollista.
    Luen lähinnä englannin kielen kurssia ja yritän saada käsiini Rosa LIksomin finlandia palkitun teoksen. Ajattelin niistä ehdokkaista että näistä antaisin juuri Liksomille palkinnon.
    Pöydälläni on auki myös Symborkan runokirja Hetki. Hän on niin ihana.
    Jotta tällai olen jotenkin jumissa, ystävät, jonain hetkenä odotan runon taas lähtevän liikkeelle. Kiitos Lealiisa runoistasi jotka ovat olleet hienoa luettavaa.

    VastaaPoista
  3. Terve runoystävä
    Pimeys on yhtä armollinen kuin lumi. Molemmat peittävät tekemättömät työt näkyvistä ja iltakävelyllä maisemien puutteessa keskittyy sisimpäänsä (tähtitaivaasta ja kuutamosta puhun erikseen).

    Joka päivä (lue: joka ainoa päivä) käyn ainakin kerran LSP:ssa katselemassa ja lukemassa. Blogin hiljentymisen panin merkille syksyn mittaan. Jatkakaa julkaisua! Sitä kovasti toivon, hiljaisuudesta huolimatta. Kommentaattorina olen melko lyhytsanainen, enkä yleensä osaa tekstejä sen kummenmmin syväluodata. Ikävä kyllä.

    Kirjoittanut itse olen suht ahkerasti. Paikallinen lounaisnurkkainen (harrastaja)kirjoittajien yhdistys kokoontuu kahden viikon välein ja siellä pyrin esittämään jotain uutta. Useimmiten kirjoituksistani pidetään. Säännöllisyys patistaa kirjoittamaan. Ansiotöissä on ihmisen tietysti käytävä, sellaiseen kuluu päivässä luvattoman paljon aikaa.

    Julkaisu omassa blogissa onkin toinen juttu: julkaisukynnys tuntuu hyvin korkealta ja poistan myös runoja (liian?) herkästi. En siis julkaise läheskään kaikkea, toisin kuin Jorma.
    Viime keväänä luin paljon vanhoja kirjoituksiani, kilpailua varten kokosin kokoelman (joka ei menestynyt). Sellaisia runoja en valinnut mukaan, joita en pystynyt enää lukemaan.

    Paljohkon (mikä on paljon?) olen viime aikoina lukenut, uutta Tavia, Hytöstä, Luikkosta, Olli Heikkosta, Agneta Enckelliä, Pahan kukkia yms. yms. William N:n päiväkirjan yms Kalevalaa (Kai Niemisen mukaan), Odysseusta (Saarikoski, kesken). Luen aina montaa kirjaa yhtaikaa. Kaupunkiasunnolla on kesken ainakin Tournierin Perjantai, Vastakaanon ja Ensyklopedia. Huh. Eilen aloitin Jussi Kiven Kaunotaiteellisen eräretkeilyoppaan.

    Ja maalaaminen (lähinnä vesiväreillä), jatkuu harvakseltaan, mutta runoilu, se on asia jota vain haluaisin tehdä, siinä sukellella ja kellua, yöt, päivät, kuin rakkaus, tämä rakkaus, joka pitää minut kokonaisena, rohkaisee ja ideoi.

    Antakaa kuulua itsestänne toivoopi chr.

    VastaaPoista
  4. Hei ystävät

    Kuuntelin 2 x Björkin levyn läpi ja kirjoitin HIRMU pitkän kirjeen, teille, kaikille, henkkoht. Ja kun ryhdyin sitä julkaisemaan, katkennut nettiyhteys söi sen. Joten kirjoitan uudestaan toiste, kun saan siihen koottua riittävästi voimia.

    Hienoa, että olette kaikki edelleen olemassa, täällä.

    Terhi

    VastaaPoista
  5. Voivoi, netti ! sill on se semmonen Molokin kita, et sinne mahtuu kaikki. Eikä se ymmärrä karppaamisestakaan yhtään mitään; se syö kaikki runoilijoiden hiilihydraatitkin.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa kuulla teistä. Vastailen, kun kykenen. Mulla on ollut tänään mahtimaanantai ja monta roolia, olen ollut: roudari, autokuljettaja, puvustaja, äiti-rumiensanojen-biojäte, suuhygieenikko, pankkineiti, tsuppari, mitä vielä....ainakin nyt pitäs taas olla autonkuljettaja ja sitten vielä katsoja tanssiesityksessä...mä oon jo ihan raato ja nukahan just..zzz.zzz.zzzz.

    VastaaPoista
  7. Moi, vähän on ollut käymistilassa eli jotain raapusteluja on tullut. mutta täytyy niitä hissun kissun pyöritellä.

    tosin joku runonoistani julkaistaan ensivuonna kokoilmalla jossa suomalaiset sarjakuvapiirtäjät (Pertti Jarla, Petteri Tikkanen, Jupu jne.) tekevät kukin sarjakuvan suomalaisten runoilijoiden runoista (J.K.Ihalainen, Tapani Kinnunen, Visa Tikka jne. ;)

    täytyy yrittää puskea jotain uutta talven aikana täälläkin luettavaksi. ei kuin hilpeitä (pikku)jouluja!

    VastaaPoista
  8. Moi!
    No heti tuli mieleen, että toivoisin CHR:n julkaisevan runot, jotka kävivät blogissa - näin hallintapanelista otteita ja ne vaikuttivat niin mielenkiintoisilta. Myös CHR - olen iloinen, että olet löytänyt säännöllisen ryhmän, jossa käyt. Minulla itselläni on myös lukuisia kilpailuja takana jossa en ole menestynyt ja voisin tehdä näyttelyn kustantajien hylkäämiskirjeistä. Ehkä niiden tarkoitus on koetella runoilijuutta - koska, niin monesti sattuu (vähintään kahdessa merkityksessä) käteen kirja, jonka etukansi lupaa runoja, mutta ei niitä anna. Sinulta lukemani tekstit ovat mitä suurimmassa määrin runoutta! Jospa luet liika? Minä ainakin vertailen koko ajan, kun luen, sen vuoksi en esimerkiksi kiivaina kirjoituskausina lue ollenkaan>kirjoittelen mitä mieleen juolahtaa.

    Voi Terhonen, voi kun jaksaisit muistella ja uudelleen kirjoittaa viestin ja kuulumiset, joko Katen kanssa tai ilman. On minule hyvin tärkeää sinun läsnäolosi LSP:ssa.

    Nyt pitää tsekata yksi juttu, jatkan kohta...

    VastaaPoista
  9. AnnaLiisa sydämesi alkaa puhua, ehkä olet hämmentynyt siitä [?], koska olet pelkän, paljaan - esteetikko. Isänpäiväteema antoi jo tuulia uusia. Laita raakileitakin tänne. Ole Goldberg. Me autetaan parhaamme ja aikamme mukaan. t. toinenliisa

    p.s. tulkaa joulukonserttiin! pliis! terhi ja pertri myös - äkkiäkös sieltä tänne hurahtaa!

    VastaaPoista
  10. Tämä on mun luonnossa, luonteessa. sori, jos ylitin rajani. nöyrästi. L

    VastaaPoista
  11. No niin, nyt voisin vähän kirjoitella kuulumisia. On ollut hirmu kiireinen syksy, lähinnä opiskelujen puitteissa, reissannut Hesassa ja Lahdessakin välillä päiväseltään museon arkistossa, käynnit ovat olleet vaan niin hirveän rajattuja, lyhyitä, kun kello käy neljää huomaan haikailevani iltapäivällä kotiin, kun tuo matkustaminen näin pimeillä rasittaa aika tavalla.

    Mut runoilua kaipaan, sen sijaan on tullut mieleen lähinnä pelkkiä "vitsejä", jotka eivät edes ylitä minkäänlaisia rimoja, rimattomia juttuja. Henkireikänä minulla on ollut syksyn aikana osallistuminen kirjoitusryhmään syksyn aikana. joka toinen viikko, siellä voi luettaa tekstejään, ihan mitä tahansa käytännössä ja ryhmä osallistuu aktiivisesti ideointiin, tukee ja kannustaa, ihan niinkuin tässäkin porukassa. Olen opiskellut novellin kirjoittamista, aion kirjoittaa yhden novellin, ja eilen itse asiassa käsiteltiin meikäläisen tekstiä. Se oli ihan mahdottoman vapauttavaa kerrassaan, kun en ole semmoista kirjoittanut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Olen myös pohtinut ja kokeillut erilaisia tekstin tuottamisen keinoja; käsinkirjoittamista, yksinpuhelua, pölöttämistä tyyliin "Pöllön töölö" (voi kuinka minua riemastuttaakin kun ajattelen parin vuoden takaisia joulurunoilujamme!) :) Runoaihioiden kirjoittaminen on kyllä täyttä työtä, runoilijan tie ei tosiaankaan ole mitenkään helppo. Mutta kai tämä nykyinen melko "skitsoksi" mennyt työkulttuuripätkäily antaa siihenkin mahdollisuuden, jos vain sen hyväksyy. Omalla kohdallani huomaan, etten kykene tekemään kovin montaa juttua kerrallaan, en lukemaan ja kirjoittamaankaan, samaan aikaan vaan niitä täytyy rytmittää ja lomittaa. Olen pyrkinyt nyt satsaamaan työstämiseen, uusiin versioihin. (Auttaa tuohon opinnäytteen kirjoittamiseenkin.) Itse asiassa kaikki versiot pitäisi säilyttää ja sitten niitä tarkastella rinnan, uusi versio meinaa tukkeuttaa ensi version tuoreuden ja ensi versiossa on usein (siis itselläni) liikaa sanoja. Ja tosiaan tuota ydinideaa kirkastaa.

    Onnittelut Jormalle näyttelystä ja Vinkulle sarjusrunoproggiksesta, mahtavaa! Anna-Liisalle ihan samat sanon kuin Lealiisa, eli tekstiesi estetiikka ja tunnelma ovat kerrassaan vaikuttavia, ja ihan omanlaisiaan, mutta lienee kai sekin luonnollista hautoa aikansa, ennenkuin innostuu. On mielenkiintoista huomata aina vaan se miten omintakeisia ovat meillä kullakin tiet. Tässä porukassa on ollut parasta ollut kannustava fiilis ja myös toisten tekstien lukeminen ruokkii. Olispa todella mukavaa nähdä teitä kaikkia, vaikka kokoontua joskus sovittuna ajankohtana kahville, runoilemaan.

    Lealiisa, kyllä mie täällä olen ja käyn säännöllisesti, olen huomannut, että käyn voimistamassa hyviä fiiliksiä nimenomaan täällä, jos ei muuta nettiä paljoa jaksaiskaan. Joulukirjeesi todella piristi! Terhonen

    Terhi

    VastaaPoista
  12. Ja CHR! Niin tärkeä ilolämpörunoushenki! Se tais olla ihan vaan Greatest hits, vaikka Vespertinekin löytyy hyllystä. T

    VastaaPoista
  13. Terhi! Mites se sinun ja Petrin viimekesäinen (harvoin 0n ollut Pikku-Veskulla niin hauskaa kuin silloin) "sätkän" vastustamis-projekti - vai ahdasmielisyyttäkö siinä vastustettiin, en muista, onko se saanut jatkoa tai muuten vielä vireillä oleva hanke ?

    VastaaPoista
  14. No se hanke on ollut kyllä pakasteessa, ihan hautautui muiden juttujen alle, Vaikka kyllä niitä ollaan silloin tällöin esitetty kumpikin omissa yhteyksissään. Ehkä muutama uusi voisi tuoreuttaa paketin. T

    VastaaPoista